keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Parhaat levyt 2007

Kuten kaikki itseään vähänkään kunnioittavat nettijulkaisut, myös Metallisaurus keikalla julkaisee universumin ainoan oikean top 3 levyt listan, kaikki muut listat ovat täyttä paskaa, tämän listan läpikäymällä viisastut, tulet onnellisemmaksi ja saat ensi vuonna enemmän kunnioitusta kanssaihmisiltäsi, olet päässyt viisauden ytimeen.




Musiikki itsessään on eräs elämää ylläpitäviä voimia, perustavaa laatua oleva ilon ja voiman lähde, jonka kuuntelu täytyy tuntua jossain, musiikki elämässä ei saa olla jotain hissimusiikkia tai taustahälyä, se on paletin kaikki värit, mauste joka täydentää makunautinnon.




Kiitos näille jätkille jotka ovat tänne kanssani kirjoitelleet, ensi vuonna jatketaan kahta kauheammalla linjalla ja kaikkien on syytä muistaa, että musiikki on parasta nautittuna paikan päällä, eli keikoilla nähdään.



Jukka





Metallisaurus keikalla top 3 levyt 2007:

Jukka:
1. CMX: Talvikuningas
2. The Machete:Untrue
3. Motörhead:Kiss of Death

Vesa:
1. Mokoma:Luihin ja Ytimiin
2. Nightwish:Dark Passion Play
3. Ted Nugent:Love Grenade

Jyke:
1. Serj Tankian:Elect The Dead
2. Mokoma:Luihin ja Ytimiin
3. Nightwish:Dark Passion Play

Jone:
1. Dark Tranquillity: Fiction
2.Grinderman: Grinderman
3. Tiger Army: Music From Regions Beyond

maanantai 24. joulukuuta 2007

Levyarvio/ PMMP:Puuhevonen

Ostinpa lapselleni mainion levyn, PMMP tyttöjen värkkäämän lastenlauluista koostuvan lätyn. Hieman ensin jännitti, että mitäpä tuutista tulee, yleensä kun rokkarit tai popparit rupeaa tekemään lastenmusiikkia, ei siitä kummosta tule ja se on yleensä karmeeta kuunneltavaa.

Yleinen fraasi mitä kuulee, kun on lapsille suunnatusta viihteestä kyse, ”tässä ei aliarvioida lasta”.
”Ei aliarvioida lasta” on yksi käsittämättömimmistä käsitteistä, mitä olemassa on. Lapsen, sen 2-6 vuotiaan taaperoisen täytyisi jo siinä iässä olla hyvinkin sivistynyt ja kulttuurisesti orientoitunut yksilö, joka ei niistä ”ärsyttävistä lasten renkutuksista” välitä.

Se on vaan se ikävä tosiasia, niin kuin aurinko aamulla nousee ja illalla laskee, että lapset vaan tykkää niistä jo hyvinkin kuluneista ja jokseenkin ärsyttävistä renkutuksista. Tämä levy jos mikä on oikein mainio lastenlevy ja osoitus siitä, että löytyy vielä jostakin ymmärrystä lapsia kohtaan. Levyllä on ne kaikki tutut biisit joita tarhassa ja kerhoissa hampaattomina hoilattiin eli laulettiin. Se mikä mielestäni on hatun noston arvoista on se, että levyä ei ole tehty kieli poskessa, vaan tiukalla ammattiotteella ja ammattiylpeydellä.

Biisit on sovitettu hyvin ja ne toimii myös lastenkin mielestä. Levyä tehdessä on lähestytty lapsia lapsina, eikä pikkuaikuisina joitten kanssa käydään syvällisiä keskusteluja ilmaston lämpenemisestä. Oma tyttäreni ainakin tuuttaa tätä levyä kotona ja automatkoilla. Sen minä hänelle suon ilomielin, sillä on tämä niin mainio lastenlevy, silloinhan on onnistunut lastenlevy, kun lapset tykkää ja tästä levystä varmasti tykkäävät.

Kiitämme: PMMP tyttöjä rohkeasta vedosta

Moitimme: aikuisia jotka ovat unohtaneet millaista on olla lapsi.

Jone

lauantai 22. joulukuuta 2007

Levyarvio/ Tiger Army: Music From Regions Beyond

Jonkin verran oudoksuvaa hymähtelyä olen saanut osakseni, kun tunnustin ostaneeni Tiger Armyn uuden levyn. Punkia, psykobillya ja rockabillya sekoittava orkesteri lyö aika vahvasti duurivoittoisella levyllään, tämä kovaa kulttisuosiota nauttiva jenkkiyhtye näyttää tällä kolmannella täyspitkällä levyllään, että kovan ulkokuoren alta kumpuaa romanttis sävytteisiä ja tarttuvia biisejä. Nick 13 alakuloinen ja herkkä laulutyyli alkuun hieman tökkäsi, kun on tottunnut hyvinkin vahvoihin, yleensä karjumalla toteutettuihin esityksiin, jopa jossain vaiheessa Chrish Isaakin mieleen tuova tulkintakaan ei enää häiritse.
(Afterworld ja Forever Fades Away löivät ainakin päätoimittajaa kuin märkä sukka! Ehtaa kamaa.)

Nick 13 lauluääni on aivan loistava ja sopii erinomaisesti levyn biiseihin ja tunnelmaan. Levyn aloittaa jalkapallomainen yhteishuudatusbiisi Prelude: Signal Return jota seuraa Hotprowl, joka on aika perinteisen kuuloinen punk rykäisy.
Tämän räyhäkkään alun jälkeen tyyli muuttuukin ja alakulo sekä surumielisyys hiipii nurkan takaa vallitsevaksi muodoksi levyllä. Läskibasson jännä soundi on ensimmäinen juttu mihin huomio kiinittyy. Tämä metallinen naputus ja pehmeä jumputus sopii aivan helevetin hyvin levyn luonteeseen. As The Cold Rain Falls on biisi jonka olisi voinut kuvitella Curen tehneen parhaimpina vuosina.Tähän kohtaan ei voi muuta sanoa kuin "nyt on kädessäni yksi tämän vuoden kovimpia levyjä". Tämä heilahti omaan top 10 listaan armottomasti. On hienoa löytää itsestään tälaista alakuloisuutta näin valonjuhlan riemuaikaan (eli valkeanhelvetin tai sekin valkeus nähdään nykyään vain joulukorteissa).

Kiitämme: punkkia, psykobillya ja rockabillya

Moitimme: rap musiikkia

Jone

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Keikkaraportti/Nightwish Jyväskylä 14.12.2007


Nightwish tarjosi hienon shown jossa pommit paukkui ja liekit leiskui! Myös Jyväskylän viranomaiset järjesti oman tulishown paviljongin katolla. Kolme biisiä ehti tulla eli Dark Chest of Wonders jälkeen kaikki valot päälle ja porukka ihmeissään ulos.
Ilmoitettiin että tulipalon vuoksi rauhallisesti pihalle. Piha oli täynnä paloautoja ja poliiseja. Hetken autossa lämmiteltyämme takaisin narikkaan takkeja hakemaan kun soitto taas alkoi, siis takaisin keikalle! Onneksi mentiin, saatiin todella hieno keikka jossa kaikki osa-alueet toimi hienosti.
Bändin soitto oli tiukkaa ja uusi laulaja Anette Olzon lauloi komeasti. Väliin saatiin täysin suomenkielisiä bändin poikien opettamia lauseita. Anette on hieno lisä Nightwishiin hyvänä laulajana sekä erittäin energisenä ja iloisena esiintyjänä, tuo selvästi potkua koko orkesteriin.
Keikan kohokohta oli Poet and the Pendulum mestariteos, hakee vertaistaan heavykentässä! myös Marcon ja Empun Islander oli todella hieno hetki, sitä oli kiva hoilata täysillä. Yleisö otti bändin hyvin vastaan ja tunnelma oli katossa.
Loppuun saatiin tuplabasareilla Jukka Nevalaisen toimesta 7 Days to the wolves,Wishmaster ja Wish I had an Angel.
Hienosti jytisi ja lisää pommeja!
tätä herkkua lisää Kiitos!!
t.vesa

torstai 13. joulukuuta 2007

Keikkaraportti/ Motörhead Tampereella 12.12.2007

Kovalla kiireellä rynnättiin pojan kanssa kiekkotreeneistä Hakametsän jäättömään kiekkopyhättöön ja kun pakolliset hankinnat oli tehty siirryttiin hallinpuolelle ja katsottiin uteliaisuudesta Hanoi Rocksin setti. Siitä ei sen enempää, enemmän harmittaa se kun ei ehtinyt katsomaan Los Bastardos Finlandesen soitantoa.

Yleisön ikä- ja sukupuolijakauma oli yllättäen aika miehistä ja kiiltokuvapoikia oli tästä joukosta turha hakea. Kellon näyttäessä kutakuinkin 22 kiipesi lavalle kolme rumaa miestä ja siitä se sitten lähti. Dr Rock aloitti illan ja sitten seurasi Stay Clean siitä ilta sitten jatkui kattavalla otannolla orkesterin tuotantoon.
Keikan puolivälissä tuli yllättävä makupala kun Motörhead soitti Phil Lynottin muistolle Thin Lizzyn Rosalien. Mickey Deellä oli oma osuus In the Name of Tragedyn yhteydessä, täytyy sanoa että mies osaa kyllä soittaa rumpuja, mielestäni yksi parhaista.

Siitä sitten jatkettiin samalla pauhulla setin loppuun jolloin Lemmy totesi ennen viimeistä biisiä kutakuinkin näin " me mennään sit tuonne taakse ja te sit niin kuin taputatte ja me tullaan sit takaisin, mutta tämänhän te jo tiesittekin". Encoren aloitti mainio Whorehouse Blues, en tiedä mikä tuossa biisissä viehättää mutta livenäkin se kyllä toimii aivan helvetin hienosti.

Ketään ei varmaan yllätä seuraavat biisit Ace of spades ja keikan päättänyt Overkill, joka vedettiin kokonaan strobovalojen välkyessä. Kello oli 23.30 ja se oli sitten siinä, silmissä välkkyi vielä ulkonakin.
Olen jo senverran vanha ihminen(tod. vanha. päätoim.huom.) että eka moottoripääkeikka oli vuonna 1982 Lappeenrannassa (jossa oli kunnia viettää ilta Lemmyn ja silloisen kitaristin Brian Robertsonin kanssa muiden värjötellessä vesisateessa) (en minä muista mitään sadetta, minä olin ..öööö.. liikuttuneessa mielentilassa. päätoim.huom.) ja nyt 2000 luvulla jo viisi kertaa nähtynä. En siis näiltä keikoilta hae mitään turhia hienouksia vaan tiedän jo että Motörheadiin voi luottaa kuin auringonnousuun. Kiitos Lemmy. Kiitos Phil. Kiitos Mickey.
Tampere kiittää ja kuittaa.

Jyke

(p.s. kuten kaikki tietävät, jäähallikeikoille ei oikein helposti saa kunnon kameroita mukaan, mutta vanhaan hyvään aikaan, kuten esim. 1984 ei paljon haitannut pikkumestoissa kameroiden tuonti ja umpijurrissakin jotain tuloksia syntyi, ohessa siis Motörhead Suomessa 1984, Lemmy näyttää edelleen ihan samalta joten olkaa hyvät!)
Jukka

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Kotiteollisuus Lutakossa 8.joulukuuta 2007

"Tuo valo joka näkyy tuolla onko se vain unta?..."

Kotiteollisuuden alkunauha paljasti, että Valtakunta avaa pelin, lauantai-ilta Jyväskylän Tanssisali Lutakossa, joka muuten oli taas kerran loppuunmyyty, oli alkamassa.
Odotettavissa oli taas vähän harvinaisempia biisejä, se on aina nam, vaikkei "hittibiiseissäkään" mitään vikaa olekaan, ei sitä samaa jaksaisi kuitenkaan kukaan loputtomiin kuunnella.

"Aikuisten oikeesti! Ei oo todellista!Ihquu!Iik!Jess!" Äkkinäinen saattaisi luulla, että KT miehiä vituttaa nykynuorten ja nykyaikuisten käytössä olevat kiekaisut, näitä muuten saat kuunnella joka paikassa, minne tahansa menetkin, joku helvetin kalkkuna näitä hokee jossain kahvilan pöydässä rakennekynsin varustetulle ystävättärelleen, joka särpii espressoaan vitun tärkeänä, toivoen, että naapuripöydän rahvaat näkevät uuden rannekellon jonka Paul Günther on juuri eilen ostanut liikematkaltaan Singaporesta. Halpa kopio hei haloo!!!

"se Jumalan valtakunta, siellä kai joskus olla voidaan, taivaan iloissa piehtaroidaan, harput helisevät hartaat laulut raikuu, ylistykset isännälle kaikuu.."

Jotenkin on niin helvetin kotoinen tunnelma, tuttu paikka ja hyvä yleisö, joka ei ole tullut juomaan mitään firman tarjoamia jouluglögejä pikkusormi ojossa, vaan möyryämään bändin tahdissa, bändin joka vetää omien sanojensa mukaan tiukan juopottelun päälle tämän illan keikkaa, kaikki näyttelevät yllättyneitä. Huonosti.

Karjalan raittiusseuran miehet vetävät tunteella ja jossain vaiheessa paukahtaa Graniitti kehiin, se on kyllä minulle yksi ehdottomia mielibiisejä, se kertosäe jossa Graniitti, ei murru milloinkaan on se juttu, jotkut asiat eivät koskaan petä. Sinkkonen soittaa jossain saatanamoisen usvan keskellä koetas ottaa joku kuva ukosta, iik. Taustakangas on se, joka on ollut treenikämpän seinällä, jossain hemmetin vanhoissa KT videoissa se näkyy, niitä joita löytyy siitä 4 tunnin urakka dvd:lta, joku Semifinalin veto ja se on helvetin hieno taustakangas, lekamies on juuri niinkuin pitääkin, valmiina ja tanassa.

"Kai jossain alhaalla hornan holvistoissa, kulkee Hongisto ja noissa, pimeissä synkissä hornan sopukoissa, laulu raikaa juokaa naikaa..."

Käärmeiden historiaa on livevetona yksi lyömättömimpiä (jösses että suomenkielessä on vaikeita sanoja kirjoittaa) nytpä kuulin sen toisen kerran tässä vähän ajan sisään, paranee vaan koko ajan, äärimmäisen hieno tempo tässä biisissä.

Bändin lavakoreografia on vankka, se on olematon, mutta EIHÄN SE OLISIKAAN TODELLISTA IIK! jos Hynynen alkaisi vittu pomppia tasajalkaa ja Hongisto venkoilisi mikkitelineen ympärillä tai Sinkkonen nostaisi aina lyöntikättä pystyyn kuin joku helvetin Tommy Lee tai joku muu meikkipelle. Tämä on suomalaiskansallinen tilaisuus, joku roti pitää olla! Noitavasara toimii, mutta kun Voi Luoja napsahtaa kaljuun, se on sitten jo ihan sitä IIK osastoa, kyllä muuten toimii! "Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää, hei missä on vanha mies, joka ei osaa vaihtaa ilmettään, huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmönhäivääkään..."

Harakat, jonka kuulin in the Himos Areenalla too, on yllättävän tiukka livebiisi, mutta Kaihola on sitten sitä itseään, parasta Kotiteollisuutta ja toiseksi paras KT biisi ikinä, heti Vieraan sanomaa biisin jälkeen joka on YLIVOIMAISESTI paras.
Jos sanon on Tomusta ja Tuhkasta levyn tunnetuin biisi, aina kun se alkaa tulee mielee video jossa äijät takoo alasinta, kolme seppää täydessä maalissa. Kuningas Mammona, eläköön kuningas mammona... tuttu livejunttaus jossa on hyvä lopetus, helvetin pitkä ja Hynynen kävelee pitkin kaiteita, jossain vaiheessa jotkut eturivin leidit yrittävät soittaa myös Hynysen kitaraa, siis Gibsonia, Hynynen ei kuitenkaan ketään tuostakaan lähestymisestä murhaa, edes katseella, kaikenlainen pöllöily kuuluu pelin henkeen, mutta tolkku siinäkin pitää tietty olla. Eivät sentään koettaneet sitä nahkaGibsonia soittaa...

"komentaa perkele ja mitä saikaan, käskyllään hän aikaan, ihminen tietää sen että maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista ole olemassakaan..."

Kivireki, kappale jonka sanoitus on loistava, erinomainen keikkabiisi, louhii ja jyrsii oikein kunnolla, tänäkin iltana se osuu aika mukavasti kohdalleen, kansa tykkää ja lämpötila alkaa nousta.
Iankaikkinen ja Ukko Perkele ja Tuonelan koivut ovat myös viimeisimmän levyn annista mukana, toimii muuten todella hyvin, yleisö on ekstaattisessa tilassa, joku pieksää letillään kaljua kuvaajaa, helvetin hyväntuoksuista shampoota on kyllä käytetty, miellyttävä tuulahdus paskan ja hienhajun keskelle, kyllähän pään pitääkin heilua.

"Eikö sinne taivaaseen enää ketään tuukkaan, portilla helvetin on ruuhkaa, jonon kärki tässä on mut missään ei näy häntää, täällä miehelle riittää emäntää, sanasta saatanaa sarvesta härkää, ollaan kurjia mut eipä nähdä nälkää, ihminen tietää sen että..."

Yö päivää keinuttaa on aivan älyttömän hieno veto, siinä on kyllä jotain mikä kyllä liikuttaa ihmistä, vaikken mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa, revitään siitä yhdessä.
Jossain vaiheessa on encoret alkaneet, paidat on lähteneet päältä soittaja miehiltä, kuuma keli alkaa kyllä olla jo Lutakossa, Plusmiinusnolla on kova biisi, vuosi oli 2002 kun tämä ilmestyi, löi kyllä tajuntaan aika tiukasti, niin tänäänkin.
Kello on jo vaikka mitä ja pari viimeistä biisiä ovat Eevan perintö ja Kummitusjuna, oiva päätös keikalle, joka alkoi Valtakunnalla, Kummitusjunan aikana Hynynen marssii kitaraa soittaen yleisön läpi kiertäen takaisin lavalle, hyvä meininki ja ärittäin hyvä keikka, olen ärittäin tyytyväinen illan antiin ja kiitos Kotiteollisuus ja kiitos Lutakon väki, mahtavaa toimintaa.

"maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista, ole olemassakaan......"

Jukka

lauantai 8. joulukuuta 2007

Seuraavana tulossa! Kotiteollisuuden keikka Lutakossa 8.12.2007 eli tänään!

Keikkaraportti tulee sunnuntain 9.12.2007 aikana, samoin kuvia, http://metallisaurus.com/graniitti
t.Jukka

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Levyarvostelu/Mokoma:Luihin ja Ytimiin

Kappas vaan, rytmiorkesteri Mokoma paiskaa suomenkielisen metallin ystäville väkevän levyn. Luihin ja Ytimiin ei ole niitä helpoimpia lähestyttäviä, mutta äärimmäisen hyvä kokonaisuus joka pysyy kasassa loppuun asti.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen huomaa soittimessa olevan perkeleen hyvän levyn, joka soi soittimessa kerta toisensa jälkeen, tässä levyssä on sävyjä ja tasoja, joita täydentää Annalan örinä yhdistettynä puhtaaseen laulantaan. Vaikka levy poikkeaa jonkin verran aikaisemmista Mokoma levyistä löytyy sieltä sitä tuttua Mokomaakin.


Bändi ei ole tällä levyllä tehnyt kompromisseja ja sen huomaa koko paketista kansia myöten. Kansitaide joka on taiteilija Pirisen kädenjälkeä täydentää mainiosti koko paketin.

Sinä riität, Nujerra ihminen ja Veriveljet näyttävät heti mistä on levyssä kyse, nyt ei suinkaan aikuiset miehet jäähdyttele ja havittele varmoja hittejä jotka soivat radiossa. Entistä ehompi biisin aikana on hetki aikaa hengähtää, mutta vain hetki. Sillä Kolmannen asteen kuulustelu ja Sahalaita lyö ilmat pihalle, ovat ne sen verran tiukkoja biisejä, perkele sama meno jatkuu levyn loppuun asti, vaikka levyn biisit onkin aika mättöä, niin biisit erottuu toisistaan selvästi.


Yksittäisiä biisejä joita itelle nousi ensi kuuntelemalla esiin on Veriveljet jonka hengästyttävä vauhti saa tukan taipumaan, Kolmannen asteen kuulustelu, se vaan on aivan jäätävä biisi, Sahalaita jossa sanat sattuu aika kohilleen, Sarvipää vitun tiukkaa mättöä ja Marras helposti tarttuva biisi jossa iskevä kertosäe ja sopiva hengähdystauko mätön keskelle. Ei tästä levystä voi muuta sanoa, kuin se on pakko kuunnella ja sillä on hyvin addiktoiva vaikutus.

Mokoma on bändinä ja Annala sanottajana vailla vertaa. Nämä kaksi asiaa kun yhdistää tulee aika tappaavaa jälkeä, josta nyt saa nauttia. Tämä levy takoo pajavasaralla päähän, eikä päästä otteestaan ja siitähän naapurit tykkää.


Paljon huomiota osakseen saanut irc-gallerian keikka ihmetyttää aika tavalla. Se vaan osoittaa kuinka perkeleen konservatiivista porukkaa loppujen lopuksi metalliyhteisö on. Tuollainen vitun nurkkakuntaisuus vie maun ja uskon koko systeemistä. Onhan se kammottavaa jos bändi tekee jonkun vitun true evil fanin mielestä poikkeavan liikkeen, yöunethan siinä menee saatana…vaan ei multa. Minusta se on hyvä, että on bändejä jotka uskaltaa koetella rajoja ja etsiä uusia systeemejä jolla viihdyttää yleisöä.


Kiitämme: Luihin ja Ytimiin kokonaisuutta (Sahalaita on vittu paras!!!!toim. joht.)


Moitimme: konservatiivista metalli yhteisöä (sekä kaikkia niitä muitakin saatanan kitisijöitä joille joku irc gallerian live oli liikaa, hypätkää kaivoon helevetin urpot! toim.joht. huom.)

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Kotiteollisuus, Himos Areena, Jämsä 17.11.2007

"Työ ootte meijän paras yleisö ikinä!" "ja ainakin äänekkäin..."

Eipä aleta mennä asioiden edelle, SE lauantai alkoi armottomilla painajaisilla, puoli viiden aikaan aamulla alkoi tuntua jo siltä, ettei tämä taida olla elämäni paras päivä, raivoissaan herääminen on raskas tapa aloittaa, pitää katella jotain Nalle Puh kauraa iltaisin ja lopettaa kaikenlaisen väkivallan katsominen uutisista, joita muuten tulee ihan liikaa joka tuutista.

Vanha kaverini soitteli aiemmin ja sanoi lähtevänsä keikalle, oikein mukavaa, eipä ole hetkeen nähtykään.

Siitä vaan Jämsään, hetken sen jälkeen kun pääsin taloon sisään, eli kun minut oli leimattu kuin vaalikarja, tajuan että ei perkele! täällä on tänään jonkun verran paljon pikkujouluporukoita. HC fanien määrä on siis vähäisempi kuin normaalisti, mutta se on sitä aikaa vuodesta.

Paitakauppojen jälkeen alkaa alkoholittomien tuotteiden imurointi, on se kumma kun alkaa kapakassa janottamaan. Mukavaa jauhaa paskaa ja asiaa kaverin kanssa, siinä ei huomaakaan kun kello alkaa lähestyä puoltayötä, hiljainen valuminen eturiviin, kamera esiin ja kaikki valmiina, Valtakuntaa alkunauha alkaa tyrkätä sitä särökitaraa siinä alussa, samassa lavalle saapuvat Lappeenrannan miehet, Hynysen farkkuja on joku paikkaillut, samoissa vaatteissa sitten viime vuoden elokuun Tuuliajolla keikalla Lappeenrannan Vanhalla kentällä, Motörhead paikka on oikein passeli noihin housuihin, tuo sama nahkaliivi, voi olla melko eroottisen tuoksuinen vaatekappale sekin, Hongiston vaatekaappi ei ole myöskään lipsahtanut mihinkään Versace suuntaan, homolle ei haiskahda millään vaikka onkin B-rapun talonmies ainakin t-paidan mukaan. Sinkkonen alkaa pieksää rumpujaan, siinä ei paljon flirttailla ja Valtakunta röyhyää konttoriin, Minä olen yleisö ei oikein kaikilta osiltaan tajua, miten helvetin hieno biisi juuri nyt jyrsii tajuntaa, mutta eturivin porukat alkavat heilua laseineen ja pulloineen ihan mukavasti, siinä on kuin jossain pienen paatin kannella merenkäynnissä, voi kastuakin kunnolla jos huono tuuri sattuu, tänään ei kaljaa tullut päälle juuri ollenkaan, miellyttävää.

Hyvin soi Kotiteollisuus tänäänkin, Gibson Les Paul Voodoo, se on Hynysen työkalu, siitä lähtee rapsakka soundi ja listalla ovat Pirunpelto, Harakat, Noitavasara, Käärmeiden historiaa(aivan helvetin hienoa! eipä ole ihan äsken kuultu tätä), Iankaikkinen, Ukko Perkele, joka omistettiin lepakkoporukalle, joka imeksi toisiaan antaumuksella, Kummitusjuna, +-0(tätä on tullut odotettua kanssa jonkun verran), Kivireki, joka toimii aina livenä, Routa ei lopu, Vuonna 1 ja 2.

Encoreja tulee pariin otteeseen, lopuksi soivat Helvetistä itään, KULTALUSIKKA ja Aamusta aamuun. Tosin ennen niitä kuullaan aivan vitun pitkä pätkä jatsia, se on kultivoituneen tuntuista meininkiä, sattuu hampaaseen.

Mitäkö jäi mieleen? no se mitä kirjoitin tuonne ekalle riville, hyvää vittuilua ja hyviä biisejä, hiljainen yleisö, johon Hynynen totesi että ollaan sitten hiljaa, tulivat kyllä ihan armosta vetämään viimeiset encoret, noin veltoilla huudoilla ei kyllä yleensä saa yhtään mitään, mutta Kotiteollisuuden jätkät on sen verran hyväntahtoisia, ettei ne viitsineet lähteä menemään poispäin, vaikka porukka olikin aika hiljaista, Yrjänä olisi saattanut sanoa että vitut, lähettiin!

Kyllä minä tykkäsin, hyvä veto (ja sointi Himos Areenalla oli taas kohdallaan, hyvä mesta sen puolesta) ja erityisen mukavaa oli kuulla harvinaisempia biisejä, parasta oli se, ettei Minä olen soinut ollenkaan, ei se ole huono biisi, mutta se olisi ollut liian ilmeistä yleisön kosiskelua, KT ei ole mikään jukeboksi eikä tarvitse sellaiseksi tullakaan, tehdä se mitä huvittaa ja itse haluaa, on yksi perustavaa laatua olevista syistä olla tämän bändin fani, vapaa valinta, jos ei miellytä suksi kuuseen.

Kiitos Kotiteollisuus, 8.joulukuuta nähdään.



Jukka

Levyarvostelu/Kotiteollisuus: Murheen mailla 1996-2007

Kolmen levyn digipack jötkäle rehottaa pöydälläni, koko yhtyeen tuotanto on jo hyllyssä, mutta Hullu Ukko jutut on vähän huonommalla, Noitavasaraa olen joskus kuullut, mutta muut on aika vähille jääneet.
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.

Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.

+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.

Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!

Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.

Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.

Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.

Jukka

maanantai 12. marraskuuta 2007

The Machete, Ravintola Hellä, Tampere 9.11.2007/w. Axegressor

I am lost for words, lost for words, lost for words, FUCK!Se oli sitten semmoinen veto se, ennenkuin mennään The Macheten vetoon, muutama sana lämppäribändi Axegressorista, ikinä en ollut kuullut edes nimeä, mutta rapeeta rässiä tuli puolituntia, laulusta en paljon erottanut, mutta ei se nyt tuntunut olevan edes niin oleellista, fiilis oli kuitenkin ihan jees ja monia lämppärisettejä nähtyäni matkan varrella voin sanoa, ettei tämä bändi ole ollenkaan paskimmasta päästä, hyvin louhittu.
Axegressorin kavereiden roudatessa kamojaan pois ja Massikan miesten asennellessa omiaan, muutama kansamme toivo ohjattiin ulos ravintolan tiloista, miehiä huojutti ilmeisesti liikaa, mutta olihan seuraavana päivänä varmasti kiva muistella miten tiukan setin Massikka heitti. Unissaan.Hellästä sen verran, että enpä ollut ennen tuonne vielä eksynytkään, mutta ihan oli kuin olisi jonnekin louhokseen mennyt, sisustus näytti olevan kirkonmiesten suunnittelema, vain rajoitetusti perkeleitä ja muita sarvijaakkoja.
Lavan edessä oli rautakaiteet joista mossaajat saivat hyvän otteen tukanheilutukseen, näki heti että täällä harrastetaan tätä lajia lujaa, hyvä mesta, äärimmäisen hevi.Warmonger aloitti setin, toimi muuten älyttömän hienosti livenä,(parasta siinä on se intron jälkeen alkava rumpujen mätke, siinä lähtee nimittäin koneet käyntiin välittömästi) muita mieleenjääneitä olivat Inward Spiral, The Taint, Human Being Human,True Nature, Blow by Blow, No Solace(siitä erityiskiitos), Shatters ja tietenkin Lost for Words joka päätti illan. Keikka oli minusta aivan helvetin hyvä, en minä siitä osaa muuta sanoa, minulle kelpasi ainakin ihan kympillä, The Macheten lavasoundi oli aika jykevä ja taustakangas ansaitsee erityiskiitoksen, A4 paperi takaseinässä jossa luki The Massikka, Metallica tyylin kirjoitettuna. Parasta.Tätä kyllä kelpaisi käydä katsomassa useamminkin, ehdottomasti. Kolmen aikaan aamuyöllä kotona, puolitoista tuntia autoilua ihan karmeassa kelissä, lunta räntää vettä, sama oli menomatkalla, mutta se ei ollut turha reissu.
Isot kiitokset Massikan miehille.

Jukka

Kotiteollisuus, Yökerho Doris, Lappeenranta 02.11.2007

Kotiteollisuuden keikat ovat aina olleet Lappeenrannassa suurta kansanjuhlaa, edes samaan aikaan esiintynyt Irina ei verottanut yleisön määrää keikalla. Ennakkoliput oli myyty loppuun jo hyvissä ajoin viikolla ja vartti ennen bändin lavalle tuloa Lappeen edessä seisoi parisataa metriä pitkä huojuva jono odottaen sisäänpääsyä. Turhaan, sillä paikka oli ammuttu täyteen ja isot, mutta ystävälliset järjestysmiehet eli portsarit kehottivat odottajia menemään vaikka Irinan keikalle. Kotiteollisuus, tämä Lappeenrannan oma bändi, nämä Lappeenrannan omat pojat keräävät saman katon alle monen kirjavaa yleisöä. Puolet(jos kohta ei ylikin) koostuu karvaisista rumista miehistä ja toinen puoli kauniista nuorista naisista, niin no heidän joukkoonsa menee nämä siistit ja ”söpöt” pojat joita myös orpoina norkoili paikalla (ja ainoastaan niitten kissojen takia joita KT vetää puoleensa Lappeenrannassa). Bändin aloittaessa roiskintaa lavalla, tunnelma tiivistyi salin puolella käsin kosketeltavaksi, setti oli hyvin kasattu harvemmin kuullusta materiaalista ja sitten niitä tunnettuja rykäisyjä väliin. Vanhemman materiaalin aikana yleisö heilui hieman iisimmin, mutta uudempien hittien aikana heilunta lisääntyi ja yleisön kuorolaulanta säesti orkesteria. Bändi oli tiukassa iskussa ja siitä kertoo jo setin pituus, melko tarkka kaksi tuntia, eipä siinä ajassa tullut kelloa vilkuiltua ja mietittyä milloin tämä oikein loppuisi.

Tähän kohtaan keikasta kokonaisarviota jota minä en tee. Poimin muutamalta yleisön joukossa olleelta kommentteja ja fiiliksiä keikasta. ”miusta ei ollut hyvä, kun ei tuntenut biisejä. Olisin toivonut uudempaa materiaalia enemmän” (Nainen 23v.). ”Kotiteollisuus on hyvä ja Hynynen aivan ihanan….”, ”sitten itse asiaan. Keikka oli kokonaisuudessaan ok, tosin olisin odottanut kuulevani enemmän uusiakin kappaleita. Mutta teemahan taisi olla vähän vanhempia ja harvemmin esitettyjä biisejä” (Nainen 37v.). ”siis että miusta se oli ihan jees, kiva kuulla vanhojakin biisejä, soittivat miun lempparibiisin jota odotin ja soittivat tosi kauan” (Nainen 25v.). ”ei oikein iskenyt, mutta ne on niin ihania. pusi pusi Jouni mie rakastan siuta” (Nainen 28v.). ”en tuntenut suurintakaan osaa biiseistä, mutta miusta oli hyvä keikka” (Nainen 34v.). Eli kansa on puhunut tai tarkemminkin naiset ovat puhuneet. Naiset oli ilmeinen valinta tähän pienimuotoiseen kyselyyn, sillä olenhan mie mies. Yhteenvetona voi keikasta sanoa, ettei kukaan aivan totaalisen pettynyt siihen ollut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun bändi saapui lavalle ilman paitoja, olivat musiikkiin pettyneet naisetkin polvillaan.



Kiitämme: Hynysen, Hongiston ja Sinkkosen vanhempia, että ovat tuottaneet muusikkopojat. Moitimme: paria URPOA jotka olisivat voineet jäädä kotiin itkemään tylsää elämäänsä



Jone

perjantai 2. marraskuuta 2007

Levyarvostelu/Serj Tankian:Elect the Dead

Tullessani kotiin Tulisoihtu 5 kokoontumisesta, pöydällä (poikani tietokone sellaisella) on tilaamani ja kovasti odottamani levy, Serj Tankian tuo System of A Downin hypnoottinen laulaja on tehnyt tykin soololevyn, levy on upea punakantinen kangaspäällysteinen kirja, etu- ja takasivuilla ovat cd levyt ja välissä laulujen sanat ja kauniita? kuvia jotka on ehkä yllättäen tehnyt joku armenialainen taiteilija. Uskomattoman hieno paketti, pari luottokortin näköistä muovikorttia mukana, takan joku koodi jolla serjtankian.com sivulta varmaan löytyy jotain sälää katseltavaksi.



Itse levyyn, se alkaa uskomattoman tiukalla Empty Walls biisillä, tätä tuli luukutettua muutama ilta putkeen, yhtä samaa ripiitillä ihan täysillä, (se onnistuu minulta ihan helposti, kuuntelin joskus KT:n 7 levyn Vieraan sanomaa useita päiviä putkeen ja itkin monta kertaa.) Tämä levy vaikuttaa vähän samalla tavalla, ahdistavia sanomia ja aivan hemmetin hienoa menoa, Tankian on muuten(mikä perkele tässä on kun koko ajan sormet meinaa kirjoittaa Tanikan?) biisin ja lauluntekijänä aikamoinen fakiiri, Empty Walls siis soi tiukalla tempolla, runttaa laitaan ja hakkaa mailalla niskaan, repi pään irti ja paskoo kaulaan, se on todella onnistunut eka raita, näin levy aloitetaan oikeasti! Jätkä muuten osaa laulaa ihan tuskassa, hienoa vetoa.

Toinen biisi on The Unthinking Majority, jossa on todella oudon kuulloinen piano osuus, mutta se on täydellinen tähän kohtaan, ei tässä voi muunlaista ollakaan, sitä kuuluisaa yllättävää meininkiä kuten System of A Down tarjoaa parhaimmillaan. Biisissä on ihan mahtava riffi, jyräävä ja sitten mennään sen pianon kautta hirveään louhintaan, mättäkää mättäkää, miten tästä paskasta tietokoneesta saa ulos enemmän volumea, tämä ei riitä!!! kohta soi walkmanin kautta ja sitten jytkää! Ihan tykkikamaa ja tekstit on suorastaan nerokkaat, Bushin hallinto saa kyllä kusta ja paskaa niskaan joka mutkassa ja ihan ansiosta.

mitä helvettiä, tässähän onkin runoja joka toinen sivu, hienoja tekstejä, upea lisä biisien sanojen lisäksi, todella hienoa.

Kolmas biisi onkin sitten Money, ei se ole sellainen pinkfloyd ininä vaan vaarattoman alun jälkeen mennään ihan toiseen äärimmäisyyteen, palaten kauniiseen lauluun joutuen taas täyteen paineeseen. Minä tykkään tästä ylös alas menosta, tempomielessä siis, juuri kun luulet että se pehmentää tilanteen, sieltä hyökkääkin nälkäinen mättäjä julistaen sanomaansa sylki suusta lentäen, asiaa!

Neljäs biisi on Feed Us, jälleen aivan mahtava riffi, rummut pieksää ja tulee selvä mielleyhtymä Systemin biiseihin, tämä on monimuotoinen ja erikoinen biisi, mutta taas putoaa ihan kympillä, jotkut vaan osaa tuon laulujen teon.

Viides biisi Saving Us on sitten ehdolla levyn kovimmaksi palaksi, ihan silkkaa murhaa alusta loppuun saakka, hieno laulu, muistuttaa jotenkin etäisesti systemin Holy Mountains biisiä, tässä on hieno kertosäe ja Serj laulaa tosi hienosti.Rummut hoitaa nelosessa ja vitosessa John Dolmayan, Systemin rumpali, joka on yksi nykypäivän kovimmista takojista.

Kuudentena tulee sitten Sky is Over, hienoja laulunkulkuja, piano takoo maanisesti ja laulussa on taas sitä bananabananabananaterracottapie meininkiä, mikä kylläkin käy minulle vallan hienosti, loistava biisi.

Seiskana kuuluu Baby, joka nostaa ihon kananlihalle, uskomaton leikinomaisen helppo biisi, jossa laulu on kitarajyrsinnän kanssa muodostamassa harmoniassa.

Kasi on Honking Antelope, joka alkaa taas tuolla mystisellä pianolla, johtaen aivan uskomattomaan nousuun, erikoinen biisi.

Ysi on Lie Lie Lie ja tämä on sitten kaikista erikoisin, mutta ihan tuhottoman hieno ja herättää sen herkän puolen ukossa kuin ukossa, tässä on jotain kamalaa, lapsia kuolee taatusti tässä biisissä, laulut loppuu kun kivet putoilee päälle...

Kymppi on Praise The Lord and Pass the Ammunition, siinä on biisin nimi joka herättää kunnioitusta, eikä itse tuotoskaan päästä kovin helpolla, tästä ei saa heti niin mitään selkeää juttua kiinni, tämä on taas osittain sitä pikalukemista, tulee nimittäin sanoja nopeasti putkeen.

Yksitoista on Beethoven is C***. Mahtaneeko tuo jälkimmäinen sana muodostua sanasta Colt, Coin, Cool, Cock vai Cunt? mieti sitä, mutta biisi on hyvää meininkiä, kunnon louhintaa.

Viimeinen raita on levyn nimibiisi Elect the Dead, kovin on karua laulua tarjolla, ahdistaa lisää.

Bonuslevyllä on sitten akustisia versioita, kappaleet Blue, Empty Walls, Feed Us ja Falling Stars(joka ei muuten ole akustinen vaan mätkettä), jotka kaikki kolisevat kyllä kympillä, tämä ei ole mikään haistapaskan täytelevy vaan ihan täyttä asiaa joka nuotti.

Mitä tähän sitten lopuksi toteaisi? Varmaankin vain sen, että nyt on käsissä levy joka kestää soittoa, upeita biisejä ja melodioita. Tätä levyä kannatti odottaa.

Jukka

perjantai 26. lokakuuta 2007

CMX Tanssisali Lutakossa, Jyväskylässä 25.lokakuuta 2007

Mistä se kaikki eilen alkoikaan?... se normaalitilanne työpäivän jälkeen, helevetinmoinen nälkä ja syönnin päälle tunnin unet ja palkkana hillitön polte ruokatorvessa. Pitäisiköhän syödä muutakin kuin ruskeita papuja ja juoda mustaa vahvaa kahvia, muy bien saattaisi Tex Willer tuohon tuumata. Tällä kertaa syy kuitenkin on ranskalaisen keittiön erikoisuuksissa, Le Perunamuusi et un Uunimakkaráá, vittu tätä poltetta!!!

Vajaa pari viikkoa edellisestä CMX keikasta, jo oli aikakin palata asiaan ja Lutakossa se käy vallan mainiosti, ollaanhan heti keskisuomalaisen rokin ytimessä, mesta jossa käy paljon kovia bändejä, yleensä aika asiantuntevan yleisön edessä. Yleensä.
Lutakko on hieno paikka, miljöö on ihan tykkikamaa, talon väki on parasta A-ryhmää ja homma toimii.
Niin, kyllä minä olin paikalla jo puoli kymmenen maissa, puolitoista tuntia odottelua, kevyttä kauraa, perse penkkiin ja keltaista jaffaa ämpärin kokoinen muki ja eikun hörnimään ja odottelu jatkuu viittä vaille yhteentoista illalla kunnes on pakko käydä keventämässä, Lutakon miesten vessa on sama kuin kuset keskellä toria, siis jos saat tulemaan keskellä yleisöä jotain, sehän on kiinni ihmisestä.
Pari huomiota syntyy pakollakin suomalaisesta juhlakansasta, ei mitään arvostelua mielessä ollenkaan, totean vain, että jos tarkoitus uroksilla on iskeä itselleen naaras kyseisen luolan bakkanaaleista, voipi olla niinkin, että vähempi Menneniä ja kaljaa naaraan houkutteluun tuoksumielessä voisi olla perusteltua, muutama totaalieroottinen tuoksumeri pölähti selvän miehen tajuntaan aivan kuin olisi märällä sukalla naamaan pieksetty.
Kyseinen tuoksumetodi on ollut käytössä meillä metsien miehillä jo aikojen alusta, perkele ennen vanhaan miehet polki vaikka 30 km /sivu polkupyörällä tanssipaikalle, silloin piti olla Menneniä tai Aqua Velvaa rajusti päällä ettei hikoilu pääse pilaamaan senssejä, minä varmaan kuolisin moisen matkan polkemiseen, no viimeistään takaisin tullessa, ne miehet oli sentään rautaa, ne lähti jahtaamaan naisia tosimielellä eikä niitä pidellyt mikään. Ne miehet rokkasi ennenkuin rokki edes oli keksitty.

Minä sen sijaan varmistelen fiksuna miehenä taivaspaikkaani ajamalla Opelilla, sehän on maanpäällinen helvetti koko ajan ja näin paratiisi on ulottuvillani... asiaan!!!!

Sain ystävällisesti luvan sekä bändiltä, että Lutakon väeltä ottaa kuvia straight from the Pits of Hell osastolta, se on se kapea vyöhyke, josta saa otettua kuvia vallan mainiolla tavalla. Hieno paikka kun takana on yleisö selässä kiinni, kyllä muuten hiki ja paska haisi kiitettävästi, totaalinen rockfiilis heti alusta lähtien siis.
Tällä kertaa olen tarkempana alusta lähtien, Don Kalmisto ei pääse yllättämään minua kosketinsoitollaan, mutta perkele että tulee tylyjä ilmeitä, jos osaisin maalata niin tuon tylytysnaamanilmeen, vetäisin sen punaisella öljyvärillä parimetriselle kankaalle ja saatana siitä tulisi rahaa kuin mannaa taivaalta, absoluuttinen tylytysilme aus Finnland.

Tiktiktiktik kuuluu Peipon rumpukapuloista ja siitä se taas lähtee, Kaikkivaltias siis. On se aivan helvetin tiukka biisi ja tuntuu muuten taas kulkevan tosi raikkaasti, jostain syystä tässä lavan edessä on jopa vielä parempi soundi kuin viime keikalla, riffi on kyllä tautinen, siinä on sitä Sabbath meininkiä yhdistettynä suomalaiseen hulluuteen, se on synkkää ja tuomion päivä koittaa. Minä vaan edelleen purnaan, että se on liian lyhyt biisi, saisi kestää vaikka puoli päivää , soittajilla voi olla kyllä toisenlainen mielipide asiasta ja siispä
RESURSSIKYSYMYS ja lujaa!!! Karmea pieksäminen täyttää talon ja eturivin porukan letti alkaa heilua aika miehekkäästi, voi se kai olla vaikka naisellisestikin, mutta kaikilla on helvetin kova meno päällä, eipä harmita itseänikään, aivan mahtavaa mätkettä ja ykskaks on taas Pretoriaanikyborgien marssi alkanut, nuo valot ovat aivan loistavat, mielettömiä väriyhdistelmiä.
Setti vaikuttaa hyvin pitkälle samalta kuin pari viikkoa sitten Himos Areenalla, mutta se on minulle äärimmäisen mieluista, vanhoista tulee Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, se on yksi kovimmista CMX vedoista. Heti Matin jälkeen.

Punainen komentaja on taas se kohta kun eturivistä alkaa sataa hikeä niskaan, pikkusen taas nupit vatkaa, se on tarkoituskin, jos yhtään siltä tuntuu antaa palaa vaan!

Kaikkivaltiaan peili käynnistyy, niinpä se on enää tätä ja mahdollisia encoreja vaille saletissa, biisi on mahtava ja bändi on soittanut aika armottoman tiukan keikan, siitä kiitos vilpitön.

Mitä sitten jäi mieleen? Perkeleen kamalat musiikkivalinnat ennen keikkaa, uskomatonta juurihoitoa tarjoilussa! jotain rajaa niihin uikutuksiin! yhtä kurjuuden ylistystä tai Eläkeläisiä joka on muuten absoluuttisen paskan kemiallinen merkki, jos olet eri mieltä niin ole ihan vapaasti vaan, minä en sitä paskaa kehu vaikka väännätte lusikan solmuun kuin Uri Geller ja uhkaatte tehdä kaulalleni saman.

Kiitos CMX, kiitos Lutakko, taas kerran kannatti tulla.

Jukka

tiistai 16. lokakuuta 2007

MySpace.com - Serj Tankian - ELECT THE DEAD IN STORES OCT. 23RD - Los Angeles, California - www.myspace.com/serjtankian

MySpace.com - Serj Tankian - ELECT THE DEAD IN STORES OCT. 23RD - Los Angeles, California - www.myspace.com/serjtankian

Levyarvostelu/ Soultamer: The Remedy Comes in Disguise

Kyllä kyllä. Sattuipa PASKA levy käteen. Tässä levyssä on kaksi hyvää asiaa: loppu ja kukaan ei pakota sitä kuuntelemaan.



Kiitämme: soittimen STOP nappulaa



Moitimme: soittimen play nappulaa



Jone

Keikkaraportti/ Liekki, Yökerho Doris, Lappeenranta 28.syyskuuta 2007

Ilmassa ei ollut mitään suurta kansanjuhlan tuntua, kun Liekki niminen orkesteri kapusi Yökerho Doriksen lavalle. Yleisöä oli paikalla vajaat puoli salia, joista 1/3 oli hotelin asukkaita, jotka keskittyivät musiikin sijasta juomakulttuuriin ja etsimään seuraa muuten yksinäiseen hotelliyöhön.
Liekki orkesteriin olin tutustunut Korppi levyn tiimoilta, johon johdatti laulaja kitaristi Janskun edellinen bändi Karkkiautomaatti, eli hyvin hataralla pohjalla oltiin liikkeellä. Lavalla Liekki ei ulkomusiikillisilla kikoilla koreile, vaan on hyvin vähäeleinen ja keskittyy tunnelman maalailuun musiikilla. Välillä "maalailu" meni liiankin tunnelmalliseksi eli suomeksi sanottuna tylsäksi. Näiden tunnelmointi/suvantokohtien aikana olikin hyvää aikaa tutustua ravintolan juomatarjontaan, joka oli kattava.
Takaisin aiheeseen, bändin jäsenet ovat lavalla riikinkukkomaisten rokkitähtien vastakohtia. Soittajien olemus oli välillä hyvinkin sympaattista, tyyliin anteeksi kun olen muusikko ja anteeksi, että olen täällä soittamassa. Keikka ei ollut aivan luokattoman paska, mutta jäi olo, että bändi ei parastaan tuona iltana antanut.
Välillä soitanta ja biisien eteneminen oli sen verran laiskan ja verkkaisen oloista, että täydellä intensititeetillä ei bändi voinut lavalla olla. Eturivin moppitukkapojat marimekon paidoissaan ja heidän ainoastaan kasvisruokaa syövät tyttöystävänsä olivat varmaan erittäin tyytyväisiä keikkaan, sen verran fiiliksissä he lavan edessä heiluivat. Positiivista Liekin keikassa oli se, että siellä ei tarvitse pelätä saavansa turpaan, sen verran rauhaa rakastavaa ja suvaitsevaa bändin yleisö on, toisin, kuin Frederikin yleisö jonka illan tavoite on laulaa kuorossa Sheikki Ali Hassan ja Tsingis Khan, sekä kruunata ilta pieksämällä jotain onnetonta ohikulkijaa.

Kiitämme: ravinolan tarjoilun nopeutta
Moitimme: Pienokainen biisin puuttumista setistä

Jone

Levyarvostelu/ Nightwish: Dark Passion Play

Heti alkuun täytyy tunnustaa seuraava seikka, en omista yhtään aikaisempaa Nightwish albumia, enkä juuri ole tutustunut muissakaan yhteyksissä aikaisempaan tuotantoon, mitä nyt pakkokuuntelulla radiosta.
Syykin siihen on hyvin selvä ja ilmeinen. Edellinen solisti T.T eli näin tuttavallisesti Turusen Tarja ei ole koskaan lämmittänyt kuulohermojani. Mielestäni ”karjakosta” ei saa uskottavaa heavylaulajaa, vaikka kuinka laulaisi kovaa ja korkealta, joten minulle laulajan vaihdos oli raikas tuulahdus kyseisen bändin osalta. Uuden laulajan myötä olen törmännyt Abba vertaukseen useammin kuin kerran ja moinen ihmetyttää, sekä aiheuttaa jopa orastavaa vitutusta.

Verrattaisiinko Anettea Abbaan jos hänellä ei olisi sitä cover hässäkkää taustalla? Itse en kyllä ole löytänyt missään vaiheessa niitä kaikkien kuulemia Abba sävyjä.
Mielestäni bändi on tullut maanläheisemmäksi ja helpommin lähestyttäväksi uuden laulajan myötä.

No itse levyyn... Se on oiva metallilevy, jossa on näppäriä ja tarttuvia ralleja. Levy alkaa aivan käsittämättömällä 14 min. eepoksella, jota kuunnellessa tulee ensin mieleen "mitä vittua?!". Miksi tuollainen monumentti on ympätty levylle? Itse en käsitä koko biisiä, eikä sitä edes jaksa useasti kuunnella. Se on ensimmäinen biisi jonka yli tulee hypättyä. Toinen ihmetys on Marco Hietalan laulama Master Passion Greed, joka ei kyllä satu levyn kokonaisuuteen, mutta For The Heart I Once Had on jotain aivan käsittämätöntä!
Biisin alkuriffi on suoraan Iskelmäradion taajuuksilta. Hieman kevyempi sovitus ja Arja Koriseva laulamaan, niin taattua suomalaista paska iskelmää olisi tarjolla, mutta löytyy levyltä todella hyviäkin ralleja. Yksi joka alkaa jo kulahtamaan radiosoiton ansiosta on Amaranth, biisi jää kyllä taas kyseisestä syystä myös tehokkaasti päähän soimaan.

Nämä irkku/kelttibiisit, mitä määritettä nyt kukin tahtoo käyttää, ovat levyn helmiä. Kokonaisvaikutelma levystä: hyvä levy jota tulee kuunneltua kerran jos toisenkin, ei tämä silti mikään vuosisadan tapaus ole tai mikään maailmaani järisyttävä kokemus ollut.

Kiitämme: Tarja Turusen potkuja.

Moitimme: Holopaisen välillä suuruudenhulluutta lähentelevää biisienrakentelua.

Jone

Levyarvostelu/ Turbonegro:Retox

Tarjolla tänään, Village Peoplen äpäräveli Turbonegro Norjasta (tietenkin).


Nämä hassusti pukeutuvat ja huonosti meikkaavat miehet, jotka läväyttivät tiskiin punkrock levyn, jota on vaikea ohittaa. New York Dollsin ja MC5:n hengessä tehdyllä levyllä ei ole mitään uutta ja vallankumoksellista, mutta sillä ei ole paskankaan merkitystä, kun levy takoo moukarin lailla.

Levy alkaa räyhäkkäästi We´re Gonna Drop the Atom Bomb biisillä ja samalla sykkeellä jatkaa seuraava Welcome to the Garage Dump. Levystä on mahdoton löytää heikkoa kohtaa, joten kyseessä on tasaisen varmaa ja riisuttua poljentaa.

Biisit Do You Do You Dig Destruction ja Stroke the Shaft saavat jalan enemmän vipattamaan, mutta kyllä se tennari heiluu koko levyn ajan. Levy on taattua kamaa niille jotka tykkää perinteisemmästä ja konstailemattomasta rokista, jossa kitarat rouhii ja melodiat lentää. Asennetta ei näiltä ukoilta puutu ja voisivat sitä myös hieman jakaa näille nuorille tissiposkille Tämän levyn tahtiin tuskin öljytyt miesvartalot painautuvat kiihkeään syleilyyn yön pimeydessä.

Tästä puuttuu Glitter kimallus ja vaaleanpunainen pehmeys. jotka on korvattu hienhajulla särökitaroilla ja rouheella rokkikompilla.

Kiitämme: Bändiä levystä

Moitimme: kerrostaloasumista, joka rajoittaa aamuyöllä jatkoilla tapahtuvaa levyn soittamisen volyymin tasoa.


Jone

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

CMX Himos Areenalla 13.lokakuuta 2007

Lauantai jota olin jo odotellut jonkun verran onkin yhtäkkiä käsillä, iltapäivätorkkujen(parin tunnin koomaan verrattavan unen) jälkeen närästi aivan törkeästi, pakko syödä jotain ja mikä ettei olo paranee huomattavasti, varma tieto siitä, että CMX aloittaa soiton puolenyön maissa alkaa taas kerran arveluttaa samalla tavalla kuin jokaisen keikan alla tapahtuu, miten ihmeessä tässä pysyy illan taas hereillä?

Ei se ole muuta kuin aikuisuuteen siirtyneen ihmisen mukavuudenhalua, halua käpertyä jonnekin ja olla ihan vain rauhassa. Toisaalla sisällä on se sama hullu kakara joka ei halua olla hetkeäkään paikallaan vaan aina menossa jonnekin, kokeilemassa jotain uutta tai koeteltua, pääasia on liike.

Auton nokka kohti Jämsää puolen kymmenen jälkeen illalla, eihän tästä mene kuin puoli tuntia ja on perillä, auton pakkasmittari näyttää -5C Saakosken suoralla, talvi ja pakkanen antavat ensimmäisiä varoituksiaan, täältä ollaan tulossa. Eipä haittaa, Talvikuningasta tässä ollaankin menossa kuuntelemaan, mitä muuta ne voi vetää tuon levyn tiimoilta nyt livenä? Ei mitään käsitystä, mutta jotain samantyylistä sen on pakko olla vaikka sisällä on syvä toive että Matti helähtäisi täysillä, perkele että se laulu sytyttää aina sen hulluuden jota aikuinen ei saisi kuulemma niin usein enää harrastaa kuin nuori pojanjolppi, ei sitä pysty kertomaan jos ei sitä joku tunne niin ei sitten tunne.

Areenan piha on tyhjä kuin hautausmaa, jotain uusia kiviä eli betoniporsaita tuotu etupihalle, siinä missä keväällä parkkeerasin autoa on nyt esteitä, paskat siitä onhan tuossa toisella sivulla tilaa vaikka kuinka. Olen jälleen tullut hyvissä ajoin paikalle, minä en lähde minnekään ajolähdöllä, se vaan ei ole minun luontoni ja aionkin tutkia taas paikkoja ja ihmetellä että mistä sitä jonkun kuvan saisi otettua.

Himos Areenan henkilökunta on aina ystävällistä ja tämäkään ilta ei tee poikkeusta, täällä ihminen viihtyy ja puitteet ovat muutenkin todella kohdallaan, lippu kehiin ja viiva tussilla kämmenselkään, perkele joskus voisi kokeilla ihmisten pokeria kun vetäisikin polttoraudan esiin sisäänvaluville hipeille, kenen pokka pitäisi? Ojentaisitko kätesi?
Helvetinmoinen jano, syömäni ruoka aiheuttaa jälkitunnelman joka sammuu parilla keltaisella jaffalla, porukkaa alkaa valua yhtäkkiä paikalle runsaasti.

Ihmiset ovat kauniita, nuoria ja vanhoja, CMX ei ole mikään teinibändi vaikkei se ole vielä edes kovin vanhakaan, tämä musiikki vaan nyt vaatii vähän enemmän tunnetta ja paloa, tämä ei ole kauppamiesten tekemää muovi ja lurex pelleilyä, laulujen sanatkin on kirjoittanut ihminen eikä mikään helvetin markkinointitiimi. Taustakangas on Talvikuninkaan etusivun kuva, pirun iso lakana on pitänyt jonkun painaa. Peipon rummut ja valohässäkät seisovat lavalla, vasemmalla on näköjään Rasion konttori kun Marshallin nuppi jonka nimi on lyhentynyt Larsiksi on siellä, oikealla on Halmkronana mestat, Aki nyt ei voi olla kuin keskellä, se on sen paikka.

Nauhalta tulee kaikenmoista musiikkia, onneksi vähän Kotiteollisuutta sekaan, se on lohduttavaa, minä haluan kuulla louhintaa koko valveillaolo aikani, minulla ei ole enää aikaa mihinkään itkuvirsiin tai kurjuuden ylistykseen, kaiken pitää lyödä kuin halolla päähän tai lekalla varpaalle, antaa tulla nyt perkele!

Alkunauha alkaa pyöriä, siniset valot samoin, varma tunne siitä, että nyt tulee hienoimmat värit taas saa varmistuksensa, CMX:n valoguru on paras Suomessa, muilla on vielä paljon oppimista, mitä hemmettiä, Kaikkivaltias alkaa ja se kuullostaa ihan törkeän hienolta, nyt on kammarissa sellainen sointi että alta pois!

Ei sitä pysty oikein edes kertomaan, vilkkuvalot rumpupatterin etureunalla, kaikki muu siihen päälle, äijät pieksää soittimiaan kuin viimeistä päivää, Rasio on parkkeerannut Larsin eteen ja saatana että tulee turpaan tänään täysillä, ilmeenkään värähtämättä johtava riffi pauhaa päälle, Halmkrona hymyilee soittaa valkoista kitaraansa katsoen sivulle, Yrjänä alkaa vetää "taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa", tätä varten minä tänne tulinkin, uutta levyä livenä kuulemaan, sitä muuten tulee sitten sillä tunteella kuin pitääkin, äijät vetää ihan mielettömän hyvin, minä katselen lavatoimintaa kameran läpi ja se näyttää hyvältä, nämä miehet ei mossaa, ne vaan murjoo muuten koko paikan sekaisin, se on jotain hypnoosia tai sen sukuista, soittakaa nyt se Resurssikysymys heti perään, niin käy ja nyt on kyyti kylmää, hc punkkia täysi ikäisille, miten perkele noita sanoja voi muistaa, pitää vielä koettaa soittaakin sivussa oikein, joskus epäilen kyllä että Yrjänä tykkää kiusata itseään tekemällä niin monimutkaisia sanoituksia, miten mahtaa muistaa livenä vetäessä se miettii ja ruoskii itseään...

Pretoriaanikyborgit alkaa marssin tapaisella introlla, tämä on minun mielibiisejäni uudelta levyltä, se kuullostaa tosi hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Selvästi huomaa sen miten moni yleisön joukossa on pihalla kuin lumiukko, eivät ole välttämättä vielä paljon kuulleet uutta levyä tai sitten eivät ollenkaan, joku huutaa Ruostetta joka vitun tauolla, ruostetta on perseessäs minä ajattelen heti negatiivisesti, mikä minäkin kuvittelen olevani! Rokkikeikalla saa muuten huutaa ihan mitä mieleen juolahtaa, tai olla huutamatta, paikalle vaivautuminen antaa sen oikeuden ja sananvapaus huolehtii lopusta.
"Muuntogeeni susilauman tekee meistä kimairoista, kyborgeja, kerubeja vastaan meitä heitetään" jessus ja se lopun rytmikäs osa jyrää koko perkeleen tontin, nyt vasta tajuan että mikä se Kuoleman näköinen äijä on siinä vasemmassa reunassa, sehän soittaa noita litteitä mustia laatikoita, sieltä tulee kosketinsoittoa, äijä painaa ilmeettömästi koskettimia ja biisin lopun ei niinkään mediaseksikäs vinkuva osa tunkee ilmoille, tällä ei todellakaan radiosoittoa olla kosiskeltu.

Vallan Haamut taisi olla seuraava biisi, en minä enää saa kirjoitettua muistilapulleni mitään järkevää, alkaa viedä mukanaan, seuraavaa biisiä en edes tunnista, mistä helvetistä minä ne kaikki voisin tietää kun en ole hypännyt vankkuriin vasta kuin joskus vuonna 2005, Ruoste my ass!
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen tulee sitten, se on todella hieno biisi ja bändi vetää siitä esiin version joka on helvetin paljon parempi kuin mikään aiempi mitä siitä olen kuullut.
Tähtilaivan kapteeni vyöryttää lisää juoksuhautaa, se vaan tuntuu niin hyvältä, tehkää pahimpanne! Joku on vailla taas Ruostetta...
Lisää jotain biisiä, taitaa olla Kosmologisen vakion laulu, en minä muista, mutta se on helvetin tiukkaa menoa, minä otan muutaman kuvan, en muista katsella mitä niistä tulee, ketä sekään kiinnostaa, jotain sinne tarttuu kuitenkin.
Punainen komentaja, sen tunnistan heti sen mahtialusta, Halmkrona on valosta punainen, koko äijä tähdätään punaisella valolla täyteen, kamera soittaa sarjoja, mutta nyt ei ehdi kuvata nyt on pakko heiluttaa päätä perkele! "On laivamme pimeydestä tehty, se pilkkaa luonnon lakeja.."
Mitä kolme seuraavaa biisiä ovat ei minulla ole niistä mitään tietoa, jossain vaiheessa avaan hupparin vetoketjua, minulla on lämmin, koko illan palelikin niin paljon ettei haittaa yhtään, joku niistä on instrumentaali ja ihan helvetin hieno, mietin hetken mikähän se lie nimeltään, mutta vain hetken, minä annan tunteen viedä.

Quanta ja Kaikkivaltiaan peili, ne minä kuulin molemmat ja voi sanoa vain sen miten hieno loppu se oli, parasta mitä olen kuullut pitkiin aikoihin elävänä soitettuna, mieletön värien ja musiikin maailma on edessäni koko ajan ja yhtäkkiä se vain loppuu, hakataan kädet kipeinä, huudetaan pää punaisena ja bändi tulee takaisin ja vetää encoreja joista minulla ei ole hevonhelvetin tietoa mitä ne oli, mutta ne käy hyvin nuppiin, kaikki tykkää biiseistä ja kun soitto loppuu niin Halmkrona antaa plekun sille tyypille joka sitä pyysi jo keikan alussa, Peippo heilauttaa kättään juuri siihen malliin että tietää sen lähtevän menemään, enää ei soiteta mitään tälle yötä, Tiktakin joku heimeheilutaantaas alkaa tulla nauhalta ja se kyllä niittaa sen perille sille Ruosteenkin huutelijalle.

Kello on vähän yli puoli kaksi ja se on sitä aikaa kun pakataan kamera ja Rock huora sarjakuva albumi mukaan, vetoketju kiinni uudesta CMX hupparista, jossa ei ole mitään metriä leveitä huutomerkkiluokan selkä ja hihapainatuksia, vain pieni merkki rinnassa, takki narikasta ja pihalle, kato tähtitaivas täydellisenä yläpuolella, pakkasta 6 astetta ja huomiseksi on luvattu vesisadetta, niin ja kuvat pitää tyhjentää muistikorteilta ja kirjoittaa blogiin muistikuvia, valokuvia Metallisaurus.com/Graniitti osioon.. tämän enempää minä en muista, Yrjänän välispiikit olivat lyhyitä, jotain mainintaa miten hienon näköinen paikka Himos Areena on, sitten jotain porukan mulkaisua kosketinsoittajaa kohti, soittiko se jotain perkeleen lisäjazzia siihen kohtaan vai ei, enpä tiedä, en minä ymmärrä soittamisesta mitään muuta kuin sen tuntuuko se ytimissä vai eikö. CMX tuntui.

perjantai 12. lokakuuta 2007

Levyarvostelu:CMX Talvikuningas

Joku muistikuva siitä, että uusi CMX levy on yksi teos jossa on 12 osaa säikäytti aivan tolkuttomasti, joku vitun poikkitaiteellinen kytökasa josta ei ymmärrä reunastakaan mitään oli se normaali suomalaiskansallinen voivittu tunne, miksiköhän se aina puskee pintaan vaikka lukisi kuinka paljon Dalai Lamaa, positiivista ajattelua ja lähtökohtaisesti aina vain hyvää? Se on sitä jotain mitä löytyy vain näiltä leveyspiireiltä.
Levy paukahti lootaan ja pelko perseessä avaan levykauppa äxän kuplamuoviin pakkaamaa jötkälettä, perkele ainakin on komea kansi, mutta tosi homon näköinen valkopohjainen tarra jossa lukee:Rajoitettu ja numeroitu 8000 kappaleen painos. Mukana 40-sivuinen kirjanen, jossa tekstit ja alkuperäiskuvitus. Tuo kyseinen tarra ei todellakaan ole bändin toiveesta tuossa edessä, mutta sen saa kyllä nätisti irti, eikä se tuhoa koko levyn kantta sillä bostikmaisella hulluntiukalla liimallaan.

Kansi auki ja taivas aukeaa erinäköisenä, 40-sivuinen kirjanen, libretto miten vaan, on hienoin mitä missään levyssä olen ikinä nähnyt ja olen niitä jonkun nähnyt ja omistanut vuodesta 1980 lähtien, uskomaton tarina joka alkaa kuninkaan huoneesta, päättyen sinne kestää hivenen yli tunnin, tuon tunnin jonka kulkua en huomaa koskaan sillä levy etenee kuin juna kiskoilla.
En minä jaksa miettiä mitä kaikkea Yrjänä on halunnut sanoa, eikä se ole edes tarpeellista, minä ymmärrän vain sen että tämä levy menee ytimiin ja luihin(kiitos Mokoma jo etukäteen), aiheuttaen pahaa riippuvuutta ja kysymyksen mieleen, miten helvetissä ne voi enää tämän ylittää mitenkään ja onko se sitten edes tarpeellista?

Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa on se lause joka jää mieleen, sen hienous on juuri sitä mitä Yrjänä on parhaimmillaan, lause on täysin selittämätön, mutta aivan vitun hieno ja hienon kuulloinen. Koko levy ja sen sanoitukset ovat täydelliset, tämä levy nostaa riman kaikille kotimaisille bändeille sinne korkeuteen, mikä on valomuurin tuolla puolen ja nopeuden kantamattomissa, repikää tästä perkele!

12 osaa joista ensimmäinen Kaikkivaltias on pitkä, mutta silti liian lyhyt.
Toinen osa Resurssikysymys taas kertoo mikä CMX on juuriltaan, silkkaa punkkia.
Kolmas osa Pretoriaanikyborgit on juuri niin vitun kova biisi kuin sen nimi kertoo.
Neljäs osa Vallan Haamut on ehkä se vaikein biisi, se avantgarde mättö joka alkaa jollain saatanan atonaalisen kuuloisella jyrsinnällä, muuttuen yhtäkkiä helvetilliseksi rytmittelyksi, laulu kulkee kuin hirvi.
Viides osa Tähtilaivan kapteeni on eteeristä höyryä sisältävä mahtiveto, Yrjänä joutuu laulamaan tosissaan ja äänenväri on kohdallaan, tämä on scifi biisi joka korvaa ne kaikki aiemmat.
Kuudes osa Kosmologisen vakion laulu on enemmän tunnistettava CMX rouhinta, mutta sen sointukulku on mystiikkaa, aivan helvetin hieno kitarasoundi ja lause " ja kerrotaan, hänen hautaansa vartioi satatuhatta tappajasatelliittia" tyhjentää pajatson.
Seitsemäs osa Parvatin tietäjä on se kohta jossa silmät alkavat kostua, kappaleen alku on uskomattoman kaunis ja kitaran pikkailu taustalla vie sitä eteenpäin sellaisella voimalla jota on vaikea vastustaa, aivan ehdotonta huippua.
Kahdeksas osa Punainen komentaja on sanoituksena ehkä koko teoksen paras, se koskettaa joka tavullaan, luomettomien silmien sulkeminen pakottaa vettä ulos isonkin miehen silmistä, vittu kun joskus osaisi sanoa jotain yhtä kauniisti.
Yhdeksäs osa Langennut valo jatkaa ensimmäisen osan teemaa, valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa, sen osa on pakottaa kiehuva sisikuntasi rauhoittumaan hetkeksi ja kuuntelemaan Yrjänän toiveikkaan kuulloista laulua, joka alkaa yhtäkkiä kappaleen puolenvälin paikkeilla, mielettömän hienoa rumpujen soittoa, kuten koko levyn matkalla, mutta tässä kohtaa jotenkin alkaa se parhaus ja lopussa on tietenkin rajua vinguttelua kaikella mahdollisella mitä voit kuvitella.
Kymmenes osa Quanta on kuin kävelisi Kuussa, kevyitä askeleita ilman suurta murhetta ja tuskaa, silkkaa kauneutta ja kuitenkin sanat kertovat koko ajan siitä, miten koko peli on menetetty ja tappio häämöttää.
Yhdestoista osa Rusalkai alkaa valmistaa kuulijaa suureen loppuun, rytmi on hypnoottinen ja Peippo mätkii sinustakin luulot pois, kitaroiden kielet narahtelevat, laulu on aivan helvetin hienoa.
Kahdestoista osa Kaikkivaltiaan peili suorittaa levylle sen arvoisen lopun, alku on aivan uskomattoman kaunis ja kohta jossa kuuluu "katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa" on se kohta jossa iho on taas täynnä pieniä nystyröitä, "jos kasvoillesi lankeat se mitä pelastaa" on tylyydessään täydellinen ilmaus, se kertoo sen että leikki on loppu ja kitarat alkavat kohta jyristellä kuin Black Sabbathin biiseissä ja sitten tulee se levyn teema riffi, jonka jälkeen lähdetään kohti äärettömyyttä, minä en halua että tämä levy loppuu perkele, mikset tehnyt osaa kolmetoista!! Talvikuninkaan kuuntelu on joka kerta aivan uskomattoman hieno kokemus, levyssä on kaikki kohdallaan, en minä keksi enää mitään lisää sanottavaa tästä paitsi sen, että kaikki tämän jälkeen on muuttunut, suomalainen bändi tekee maailman kovinta musiikkia kielellä jota ymmärtää vain pieni osa porukasta tällä pallolla, vittu niitä muita onnettomia kun ne ei tajua tämän kielen hienoutta.
Tämä levy saa Kaksitoista MetallistaSaurusta, miksikö? sen takia, että Metallisaurus asettaa asteikon tästä lähtien yhdestä kahteentoista lippaanvetona Talvikuninkaalle, mikään ei ole enää niinkuin ennen...

Metallisaurus alkaa syytää tekstiä keikkojen jälkeen

Huomenna jos joku suo ja paskatauti ei iske, Metallisaurus nauttii kun CMX louhii Himos Areenalla, jossain vaiheessa keikan jälkeen eli viimeistään seuraavana päivänä tekstiä ja kuvia alkaa ilmestyä tänne ja http://metallisaurus.com sivulle sen ikuisen pimeyden puolen osastolle eli Graniittiin.
Tällä sivustolla keikka- ja levyarvioita tulee esittämään myös Lappeenrannan Mensan perustajajäsen, Karjalan Vasara. Arviot ovat miehen tuntien melko suorasukaisia voisi ehkä sanoa jopa roiseja.
Kaikille kuitenkin vain sitä mitä ansaitsevat, eli tervetuloa Metallisauruksen mukaan keikoille!