Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Himos Areena Jämsä 29.3.2008

”Sinä käytät sanaa sinä käytät voimaa”...
tälle keikalle menoa oli jo suunniteltu pari kuukautta, varmaan siitä lähtien kun keikkalista tuli näkyviin, pari kaveria ilmoittautui heti riviin, mikä ettei, ainahan se on mukavampaa, eipä tarvi puhua nurkassa itekseen.
Patalahden letut, tuo kuitissa oleva hämmentävä tekstinpätkä, kertoo siis sen, että vanhat miehet kävi ennen keikkaa SILLÄ Essolla, josta tulee joku ST1 jatkossa, mikään ei ole siis kuin ennen, Veijo Esson baarit on mennyttä kapinetta. Perkele tätä touhua, mutta ne letut on hyviä!

Valuessamme paikalle Himos Areenalle, teimme heti huomion, että tänään täällä on väkeä ihan rutosti, Tokio-Tampere bussikin, matkustajineen, oli saapunut paikalle. Suurin osa matkustajista oli myös hyvin liikuttuneessa mielentilassa.
Sisällä yläkerran parvella mölysi joku viidakko jimien lauma, siellä oli varmaan joku suomalais-ugrilainen mehuhetki menossa. Paitakaupassa meitä muuten palveli Viikatteen Kaarle, kauppamiehistä parhain, kakarateollisuuspaitaa ja rannehikinauhoja, joita muuten joista jälkimmäisiä jostain syystä häviää kuin ruisleipää korista, voi olla jotain tekemistä senkin kanssa kun on niin hyvä muisti...

Sikäli mikäli näin oikein, joukossamme pyöri myös jotain saatanan Keski-Eurooppalaisia nahkahousu/pampulasukkaveijareita, ei perkele tuollaisia kansallisvetimiä voisi vetää päälle edes tukka täynnä, ei edes 50-vuotisjuhliensa kunniaksi, puhumattakaan viimeisestä asusta siinä laatikossa, jossa levätään rauhassa.
Meillä ei kuitenkaan takerruta mihinkään moisiin ennakkoluuloihin, jos tuntuu että on oltava jodlaajan asussa, olkoon niin.
Kaveri muuten kehui, että Stroh-Battery on eräs maailman pahanmakuisimmista drinkeistä, en epäile väitettä, se lasi haisi siinä keskellä pöytää ihan paskalle.

Parin tunnin ugalabugalan jälkeen alkoi tulla se hetki, että on mentävä eturiviin jos meinaa yleensä päästä sinne, sillä hemaisevat naiset täyttävät sen tilan yleensä nopeasti, eturivissä oli myös Melanholicin bändin jätkiä, mukavia ukkoja ja kaikki tietenkin ihan selevinpäin, myö nähhään jatkossakin...

Vähän puolen yön jälkeen tutunnäköinen hahmo tulee lavan takanurkalta paikalle, parta taas ajamatta, hiukset on kampaamatta ja kun hämärtyy, musta varjo lähestyy....
Aika lakkaa olemasta kovin määräävä tekijä elämässä, vitutus vähenee yli sata prosenttia, isoaivojen toiminta lakkaa ja alkaa saatananmoinen tarve huutaaaaaaa.
Väki on lukuisa ja voimakas, mylvintä on melkoinen, samoin paine joka selänpuolelta tulee vasten lavan etureunaa, mutta tätä varten täällä ollaan, se on kuin kuvaisi rodeohevosen selästä välillä, mutta en minä ole huolissani, on tätä kokeiltu jo joskus ennenkin ja hauskaa se vain on, onneksi kaljatuopit ei ole kaatumassa niskaan eikä kukaan polta tupakalla niskaa. Voi olla, että Veri valuu maahan oli aloitusveto, mutta en minä muuta muista kuin että yleisön liike alkoi tuntua kropassa, liikkui vaikkei edes niin yrittänytkään.

Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen(joka on muuten kasvattanut sitten viime näkemän hiukset päähänsä) vetävät äärimmäisen vankasti, itse asiassa minulla on heti alusta varma tunne, että tänään tulee sellainen keikka, että alta pois. Setissä on mukana eräs Kotiteollisuuden ehdottomasti parhaita singlen b-puolia, Pirunpelto joka toimii muuten tosi hyvin, se kielikuva kun mies kyntää pirunpeltoa on alusta lähtien ollut kuin joku ihmeellinen maisema omaan sieluun, raskaimman paineen hetkillä minä aina kynnän pirunpeltoa ja se on just sitä mitä suomalaisena oleminen on, meillä on vaan sitä aina tyrkyllä, aina joku kivenrako missä katkaista jalkansa ja joku saatanan naapuri nauramassa vieressä epäonneasi.

Harakat, Noitavasara, Kaihola(joka muuten on Kotiteollisuuden toiseksi paras biisi tähän mennessä) toimii ja näyttää siltä että bändikin alkaa viihtyä paremmin ja paremmin, soitto on rennon näköistä, mutta silti älyttömän tiukkaa, Hynynen ei edes vittuile ihan täysillä, tosin yksi yläparven homon huutelija saa kyllä ihan suoran palautteen, hyvässä hengessä tosin...

Vuonna Yksi ja Kaksi ja sen alku, joka muuten aina vetää siihen kuntoon, että tekee mieli hakata pää johonkin vitun petäjän kupeeseeen verille ja huutaa niin että oksentaa sappea, tätä ei pysty selittämään asiaa tuntemattomalle, vittu jos ei musiikki tunnu kopassas niin ei sitten, sen pitäisi kuitenkin tuntua, jos minun mielipiteen haluat tietää.
Tuon biisin kuuleminen oli kyllä yksi illan ehdottomia hetkiä, kunnon mättöä ja porukka riehuu hulluna.

Kivireki on se toinen kielikuva joka pistää kanssa polvilleen, sen henkisen kivireen liikkeelle vetäminen joka vitun aamu on joskus niin raskasta, se on juuri kuin tuo takova biisi, repii ja raastaa, pakko olisi saada jotain saatanan visakoivupöllejä ja painava kirves varastoon, lyöntiterapiaa parhaasta päästä ja Kivireki taustalle soimaan täysillä niin siinä ylioppineetkin voisivat tehdä gradujaan ja väitöksiään siitä mitä suomalainen mies tarvitsee selvitäkseen talvikuukausien masennuksesta ja vitutuksesta, että tämä on joskus niin suloisen verenmakuista tämä elämä.
Oli kyllä niin oikea biisi taas setissä kuin vain voi olla, tuo talvi alkaa olla taas kerran onneksi ohi ja tieto siitä, että valo voittaa pikkuhiljaa on niin kovin lohdullista.

Tuonelan koivut oli ainakin setissä, samoin Rakastaa/Ei rakasta, joka muuten toimii livenä aina, todella loistavat sanat, mutta Tuomittu oli kyllä varmasti yksi parhaista vedoista listaan, Ukko Perkele taisi olla setin viimeinen biisi, toimintavarma kuin vanha Wikströmin kone, kammesta käyntiin ja menoks. Kielletyn puun hedelmä, se taisi olla se tissit, pillu ja perse esittelyn saanut arkkilouhinta, se selkäranka uroossa maatuu, kaadut kuten mies kaatuu voi olla se viimeisen hetken ajatus kun huomaa että tämä kaikki täällä on ohi, miten sitä kaikenlaisia ajatuksia kulkeekaan pään läpi kun antaa vaan mennä, pikkusen oli porukka hulluna tämän vedon kohdilla, saivat mitä ansaitsivatkin perkele.

Hulluutta ja humalaa, Helvetistä itään ja vihonviimeisenä Minä olen. En minä niitä kaikkia biisejä edes muista mitä kaikkineen kuultiin, mutta ei se olekaan niin oleellista, vain se on että on ollut ihan vitun mukavaa ja korvat soi ja kurkku on käheänä, vaatteet haisee ihan sutenööriltä, sehän se on vähän tarkoituskin, murhe on poissa ja taas jaksaa paremmin tätä asiaa, sitä jota elämäksi kutsutaan. KT veti melkein kahden tunnin keikan, repikää siitä.

Tämä keikka sinetöi sen, että mitä harvoja keikkoja KT sitten tänä kesänä tekeekään, jonnekin niistä on vain taas eksyminen, minä kiitän taas kerran Hynystä, Hongistoa ja Sinkkosta, työ ootte parraita.

Jukka