Levyarvostelu/Serj Tankian:Elect the Dead

Tullessani kotiin Tulisoihtu 5 kokoontumisesta, pöydällä (poikani tietokone sellaisella) on tilaamani ja kovasti odottamani levy, Serj Tankian tuo System of A Downin hypnoottinen laulaja on tehnyt tykin soololevyn, levy on upea punakantinen kangaspäällysteinen kirja, etu- ja takasivuilla ovat cd levyt ja välissä laulujen sanat ja kauniita? kuvia jotka on ehkä yllättäen tehnyt joku armenialainen taiteilija. Uskomattoman hieno paketti, pari luottokortin näköistä muovikorttia mukana, takan joku koodi jolla serjtankian.com sivulta varmaan löytyy jotain sälää katseltavaksi.



Itse levyyn, se alkaa uskomattoman tiukalla Empty Walls biisillä, tätä tuli luukutettua muutama ilta putkeen, yhtä samaa ripiitillä ihan täysillä, (se onnistuu minulta ihan helposti, kuuntelin joskus KT:n 7 levyn Vieraan sanomaa useita päiviä putkeen ja itkin monta kertaa.) Tämä levy vaikuttaa vähän samalla tavalla, ahdistavia sanomia ja aivan hemmetin hienoa menoa, Tankian on muuten(mikä perkele tässä on kun koko ajan sormet meinaa kirjoittaa Tanikan?) biisin ja lauluntekijänä aikamoinen fakiiri, Empty Walls siis soi tiukalla tempolla, runttaa laitaan ja hakkaa mailalla niskaan, repi pään irti ja paskoo kaulaan, se on todella onnistunut eka raita, näin levy aloitetaan oikeasti! Jätkä muuten osaa laulaa ihan tuskassa, hienoa vetoa.

Toinen biisi on The Unthinking Majority, jossa on todella oudon kuulloinen piano osuus, mutta se on täydellinen tähän kohtaan, ei tässä voi muunlaista ollakaan, sitä kuuluisaa yllättävää meininkiä kuten System of A Down tarjoaa parhaimmillaan. Biisissä on ihan mahtava riffi, jyräävä ja sitten mennään sen pianon kautta hirveään louhintaan, mättäkää mättäkää, miten tästä paskasta tietokoneesta saa ulos enemmän volumea, tämä ei riitä!!! kohta soi walkmanin kautta ja sitten jytkää! Ihan tykkikamaa ja tekstit on suorastaan nerokkaat, Bushin hallinto saa kyllä kusta ja paskaa niskaan joka mutkassa ja ihan ansiosta.

mitä helvettiä, tässähän onkin runoja joka toinen sivu, hienoja tekstejä, upea lisä biisien sanojen lisäksi, todella hienoa.

Kolmas biisi onkin sitten Money, ei se ole sellainen pinkfloyd ininä vaan vaarattoman alun jälkeen mennään ihan toiseen äärimmäisyyteen, palaten kauniiseen lauluun joutuen taas täyteen paineeseen. Minä tykkään tästä ylös alas menosta, tempomielessä siis, juuri kun luulet että se pehmentää tilanteen, sieltä hyökkääkin nälkäinen mättäjä julistaen sanomaansa sylki suusta lentäen, asiaa!

Neljäs biisi on Feed Us, jälleen aivan mahtava riffi, rummut pieksää ja tulee selvä mielleyhtymä Systemin biiseihin, tämä on monimuotoinen ja erikoinen biisi, mutta taas putoaa ihan kympillä, jotkut vaan osaa tuon laulujen teon.

Viides biisi Saving Us on sitten ehdolla levyn kovimmaksi palaksi, ihan silkkaa murhaa alusta loppuun saakka, hieno laulu, muistuttaa jotenkin etäisesti systemin Holy Mountains biisiä, tässä on hieno kertosäe ja Serj laulaa tosi hienosti.Rummut hoitaa nelosessa ja vitosessa John Dolmayan, Systemin rumpali, joka on yksi nykypäivän kovimmista takojista.

Kuudentena tulee sitten Sky is Over, hienoja laulunkulkuja, piano takoo maanisesti ja laulussa on taas sitä bananabananabananaterracottapie meininkiä, mikä kylläkin käy minulle vallan hienosti, loistava biisi.

Seiskana kuuluu Baby, joka nostaa ihon kananlihalle, uskomaton leikinomaisen helppo biisi, jossa laulu on kitarajyrsinnän kanssa muodostamassa harmoniassa.

Kasi on Honking Antelope, joka alkaa taas tuolla mystisellä pianolla, johtaen aivan uskomattomaan nousuun, erikoinen biisi.

Ysi on Lie Lie Lie ja tämä on sitten kaikista erikoisin, mutta ihan tuhottoman hieno ja herättää sen herkän puolen ukossa kuin ukossa, tässä on jotain kamalaa, lapsia kuolee taatusti tässä biisissä, laulut loppuu kun kivet putoilee päälle...

Kymppi on Praise The Lord and Pass the Ammunition, siinä on biisin nimi joka herättää kunnioitusta, eikä itse tuotoskaan päästä kovin helpolla, tästä ei saa heti niin mitään selkeää juttua kiinni, tämä on taas osittain sitä pikalukemista, tulee nimittäin sanoja nopeasti putkeen.

Yksitoista on Beethoven is C***. Mahtaneeko tuo jälkimmäinen sana muodostua sanasta Colt, Coin, Cool, Cock vai Cunt? mieti sitä, mutta biisi on hyvää meininkiä, kunnon louhintaa.

Viimeinen raita on levyn nimibiisi Elect the Dead, kovin on karua laulua tarjolla, ahdistaa lisää.

Bonuslevyllä on sitten akustisia versioita, kappaleet Blue, Empty Walls, Feed Us ja Falling Stars(joka ei muuten ole akustinen vaan mätkettä), jotka kaikki kolisevat kyllä kympillä, tämä ei ole mikään haistapaskan täytelevy vaan ihan täyttä asiaa joka nuotti.

Mitä tähän sitten lopuksi toteaisi? Varmaankin vain sen, että nyt on käsissä levy joka kestää soittoa, upeita biisejä ja melodioita. Tätä levyä kannatti odottaa.

Jukka