Levyarvio/ Tiger Army: Music From Regions Beyond

Jonkin verran oudoksuvaa hymähtelyä olen saanut osakseni, kun tunnustin ostaneeni Tiger Armyn uuden levyn. Punkia, psykobillya ja rockabillya sekoittava orkesteri lyö aika vahvasti duurivoittoisella levyllään, tämä kovaa kulttisuosiota nauttiva jenkkiyhtye näyttää tällä kolmannella täyspitkällä levyllään, että kovan ulkokuoren alta kumpuaa romanttis sävytteisiä ja tarttuvia biisejä. Nick 13 alakuloinen ja herkkä laulutyyli alkuun hieman tökkäsi, kun on tottunnut hyvinkin vahvoihin, yleensä karjumalla toteutettuihin esityksiin, jopa jossain vaiheessa Chrish Isaakin mieleen tuova tulkintakaan ei enää häiritse.
(Afterworld ja Forever Fades Away löivät ainakin päätoimittajaa kuin märkä sukka! Ehtaa kamaa.)

Nick 13 lauluääni on aivan loistava ja sopii erinomaisesti levyn biiseihin ja tunnelmaan. Levyn aloittaa jalkapallomainen yhteishuudatusbiisi Prelude: Signal Return jota seuraa Hotprowl, joka on aika perinteisen kuuloinen punk rykäisy.
Tämän räyhäkkään alun jälkeen tyyli muuttuukin ja alakulo sekä surumielisyys hiipii nurkan takaa vallitsevaksi muodoksi levyllä. Läskibasson jännä soundi on ensimmäinen juttu mihin huomio kiinittyy. Tämä metallinen naputus ja pehmeä jumputus sopii aivan helevetin hyvin levyn luonteeseen. As The Cold Rain Falls on biisi jonka olisi voinut kuvitella Curen tehneen parhaimpina vuosina.Tähän kohtaan ei voi muuta sanoa kuin "nyt on kädessäni yksi tämän vuoden kovimpia levyjä". Tämä heilahti omaan top 10 listaan armottomasti. On hienoa löytää itsestään tälaista alakuloisuutta näin valonjuhlan riemuaikaan (eli valkeanhelvetin tai sekin valkeus nähdään nykyään vain joulukorteissa).

Kiitämme: punkkia, psykobillya ja rockabillya

Moitimme: rap musiikkia

Jone