Keikkaraportti/ Motörhead Tampereella 12.12.2007

Kovalla kiireellä rynnättiin pojan kanssa kiekkotreeneistä Hakametsän jäättömään kiekkopyhättöön ja kun pakolliset hankinnat oli tehty siirryttiin hallinpuolelle ja katsottiin uteliaisuudesta Hanoi Rocksin setti. Siitä ei sen enempää, enemmän harmittaa se kun ei ehtinyt katsomaan Los Bastardos Finlandesen soitantoa.

Yleisön ikä- ja sukupuolijakauma oli yllättäen aika miehistä ja kiiltokuvapoikia oli tästä joukosta turha hakea. Kellon näyttäessä kutakuinkin 22 kiipesi lavalle kolme rumaa miestä ja siitä se sitten lähti. Dr Rock aloitti illan ja sitten seurasi Stay Clean siitä ilta sitten jatkui kattavalla otannolla orkesterin tuotantoon.
Keikan puolivälissä tuli yllättävä makupala kun Motörhead soitti Phil Lynottin muistolle Thin Lizzyn Rosalien. Mickey Deellä oli oma osuus In the Name of Tragedyn yhteydessä, täytyy sanoa että mies osaa kyllä soittaa rumpuja, mielestäni yksi parhaista.

Siitä sitten jatkettiin samalla pauhulla setin loppuun jolloin Lemmy totesi ennen viimeistä biisiä kutakuinkin näin " me mennään sit tuonne taakse ja te sit niin kuin taputatte ja me tullaan sit takaisin, mutta tämänhän te jo tiesittekin". Encoren aloitti mainio Whorehouse Blues, en tiedä mikä tuossa biisissä viehättää mutta livenäkin se kyllä toimii aivan helvetin hienosti.

Ketään ei varmaan yllätä seuraavat biisit Ace of spades ja keikan päättänyt Overkill, joka vedettiin kokonaan strobovalojen välkyessä. Kello oli 23.30 ja se oli sitten siinä, silmissä välkkyi vielä ulkonakin.
Olen jo senverran vanha ihminen(tod. vanha. päätoim.huom.) että eka moottoripääkeikka oli vuonna 1982 Lappeenrannassa (jossa oli kunnia viettää ilta Lemmyn ja silloisen kitaristin Brian Robertsonin kanssa muiden värjötellessä vesisateessa) (en minä muista mitään sadetta, minä olin ..öööö.. liikuttuneessa mielentilassa. päätoim.huom.) ja nyt 2000 luvulla jo viisi kertaa nähtynä. En siis näiltä keikoilta hae mitään turhia hienouksia vaan tiedän jo että Motörheadiin voi luottaa kuin auringonnousuun. Kiitos Lemmy. Kiitos Phil. Kiitos Mickey.
Tampere kiittää ja kuittaa.

Jyke

(p.s. kuten kaikki tietävät, jäähallikeikoille ei oikein helposti saa kunnon kameroita mukaan, mutta vanhaan hyvään aikaan, kuten esim. 1984 ei paljon haitannut pikkumestoissa kameroiden tuonti ja umpijurrissakin jotain tuloksia syntyi, ohessa siis Motörhead Suomessa 1984, Lemmy näyttää edelleen ihan samalta joten olkaa hyvät!)
Jukka