Keikkaraportti tulee sunnuntain 9.12.2007 aikana, samoin kuvia, http://metallisaurus.com/graniitti
t.Jukka
lauantai 8. joulukuuta 2007
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
Levyarvostelu/Mokoma:Luihin ja Ytimiin
Kappas vaan, rytmiorkesteri Mokoma paiskaa suomenkielisen metallin ystäville väkevän levyn. Luihin ja Ytimiin ei ole niitä helpoimpia lähestyttäviä, mutta äärimmäisen hyvä kokonaisuus joka pysyy kasassa loppuun asti.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen huomaa soittimessa olevan perkeleen hyvän levyn, joka soi soittimessa kerta toisensa jälkeen, tässä levyssä on sävyjä ja tasoja, joita täydentää Annalan örinä yhdistettynä puhtaaseen laulantaan. Vaikka levy poikkeaa jonkin verran aikaisemmista Mokoma levyistä löytyy sieltä sitä tuttua Mokomaakin.
Bändi ei ole tällä levyllä tehnyt kompromisseja ja sen huomaa koko paketista kansia myöten. Kansitaide joka on taiteilija Pirisen kädenjälkeä täydentää mainiosti koko paketin.
Sinä riität, Nujerra ihminen ja Veriveljet näyttävät heti mistä on levyssä kyse, nyt ei suinkaan aikuiset miehet jäähdyttele ja havittele varmoja hittejä jotka soivat radiossa. Entistä ehompi biisin aikana on hetki aikaa hengähtää, mutta vain hetki. Sillä Kolmannen asteen kuulustelu ja Sahalaita lyö ilmat pihalle, ovat ne sen verran tiukkoja biisejä, perkele sama meno jatkuu levyn loppuun asti, vaikka levyn biisit onkin aika mättöä, niin biisit erottuu toisistaan selvästi.
Yksittäisiä biisejä joita itelle nousi ensi kuuntelemalla esiin on Veriveljet jonka hengästyttävä vauhti saa tukan taipumaan, Kolmannen asteen kuulustelu, se vaan on aivan jäätävä biisi, Sahalaita jossa sanat sattuu aika kohilleen, Sarvipää vitun tiukkaa mättöä ja Marras helposti tarttuva biisi jossa iskevä kertosäe ja sopiva hengähdystauko mätön keskelle. Ei tästä levystä voi muuta sanoa, kuin se on pakko kuunnella ja sillä on hyvin addiktoiva vaikutus.
Mokoma on bändinä ja Annala sanottajana vailla vertaa. Nämä kaksi asiaa kun yhdistää tulee aika tappaavaa jälkeä, josta nyt saa nauttia. Tämä levy takoo pajavasaralla päähän, eikä päästä otteestaan ja siitähän naapurit tykkää.
Paljon huomiota osakseen saanut irc-gallerian keikka ihmetyttää aika tavalla. Se vaan osoittaa kuinka perkeleen konservatiivista porukkaa loppujen lopuksi metalliyhteisö on. Tuollainen vitun nurkkakuntaisuus vie maun ja uskon koko systeemistä. Onhan se kammottavaa jos bändi tekee jonkun vitun true evil fanin mielestä poikkeavan liikkeen, yöunethan siinä menee saatana…vaan ei multa. Minusta se on hyvä, että on bändejä jotka uskaltaa koetella rajoja ja etsiä uusia systeemejä jolla viihdyttää yleisöä.
Kiitämme: Luihin ja Ytimiin kokonaisuutta (Sahalaita on vittu paras!!!!toim. joht.)
Moitimme: konservatiivista metalli yhteisöä (sekä kaikkia niitä muitakin saatanan kitisijöitä joille joku irc gallerian live oli liikaa, hypätkää kaivoon helevetin urpot! toim.joht. huom.)
Muutaman kuuntelukerran jälkeen huomaa soittimessa olevan perkeleen hyvän levyn, joka soi soittimessa kerta toisensa jälkeen, tässä levyssä on sävyjä ja tasoja, joita täydentää Annalan örinä yhdistettynä puhtaaseen laulantaan. Vaikka levy poikkeaa jonkin verran aikaisemmista Mokoma levyistä löytyy sieltä sitä tuttua Mokomaakin.
Bändi ei ole tällä levyllä tehnyt kompromisseja ja sen huomaa koko paketista kansia myöten. Kansitaide joka on taiteilija Pirisen kädenjälkeä täydentää mainiosti koko paketin.
Sinä riität, Nujerra ihminen ja Veriveljet näyttävät heti mistä on levyssä kyse, nyt ei suinkaan aikuiset miehet jäähdyttele ja havittele varmoja hittejä jotka soivat radiossa. Entistä ehompi biisin aikana on hetki aikaa hengähtää, mutta vain hetki. Sillä Kolmannen asteen kuulustelu ja Sahalaita lyö ilmat pihalle, ovat ne sen verran tiukkoja biisejä, perkele sama meno jatkuu levyn loppuun asti, vaikka levyn biisit onkin aika mättöä, niin biisit erottuu toisistaan selvästi.
Yksittäisiä biisejä joita itelle nousi ensi kuuntelemalla esiin on Veriveljet jonka hengästyttävä vauhti saa tukan taipumaan, Kolmannen asteen kuulustelu, se vaan on aivan jäätävä biisi, Sahalaita jossa sanat sattuu aika kohilleen, Sarvipää vitun tiukkaa mättöä ja Marras helposti tarttuva biisi jossa iskevä kertosäe ja sopiva hengähdystauko mätön keskelle. Ei tästä levystä voi muuta sanoa, kuin se on pakko kuunnella ja sillä on hyvin addiktoiva vaikutus.
Mokoma on bändinä ja Annala sanottajana vailla vertaa. Nämä kaksi asiaa kun yhdistää tulee aika tappaavaa jälkeä, josta nyt saa nauttia. Tämä levy takoo pajavasaralla päähän, eikä päästä otteestaan ja siitähän naapurit tykkää.
Paljon huomiota osakseen saanut irc-gallerian keikka ihmetyttää aika tavalla. Se vaan osoittaa kuinka perkeleen konservatiivista porukkaa loppujen lopuksi metalliyhteisö on. Tuollainen vitun nurkkakuntaisuus vie maun ja uskon koko systeemistä. Onhan se kammottavaa jos bändi tekee jonkun vitun true evil fanin mielestä poikkeavan liikkeen, yöunethan siinä menee saatana…vaan ei multa. Minusta se on hyvä, että on bändejä jotka uskaltaa koetella rajoja ja etsiä uusia systeemejä jolla viihdyttää yleisöä.
Kiitämme: Luihin ja Ytimiin kokonaisuutta (Sahalaita on vittu paras!!!!toim. joht.)
Moitimme: konservatiivista metalli yhteisöä (sekä kaikkia niitä muitakin saatanan kitisijöitä joille joku irc gallerian live oli liikaa, hypätkää kaivoon helevetin urpot! toim.joht. huom.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
