Maakuntamatkailu kannattaa aina, vaikka kyseessä olisikin Kouvola. Nyt ei kuitenkaan matkan tarkoituksena ollut tulla pällistelemään junia tai liikennevaloja. Vaikka kyse on Kouvolasta, paikkakunnasta jolle ei voi olla kateellinen, niin nyt täytyy hieman olla, sillä Ravintola House of Rock vaikutti erittäin pätevältä rokkiklubilta jossa vierailee mielellään joskus uudelleenkin, mutta ei tänne mitään juottolaa oltu tultu kattomaan vaan paikalle veti elävä musiikki: Stam1na ja ennen kaikkea FM2000. Setin aloittaa FM2000 joka on ehdottomasti suomen tiukin ja aliarvostetuin mutkikasta metallisekoilua soittava bändi. Bändi soittaa lainarumpalin kera varsinaisen rumpali Kosmon hoidellessa Ylpön kanssa keikkoja jossain päin suomea. FM2000 on musan mutkikkuudesta huolimatta helpommin lähestyttävissä, kuin pääorkesteri Stam1na.
Setin aikana oli lavan eteen pakkautunut ihan kiitettävästi porukkaa ja bändi saikin jengin hyvin mukaansa. Homma toimi hyvin ja ukoilla oli aitoa soittamisen riemua lavalla. Tämä on mättö viihdettä parhaimmillaan. Jos bändi on tuntematon kannattaa ehdottomasti tutustua keikoilla tai levyllä. www.FM2000.org löytyy kaikki tarvittava tästä orkesterista.
Sitten illan pääakti Stam1na. Stam1nan muusikot olivat hyvin valmistautuneet tulevaan keikkaan lähes selvin päin koko poppoo. Bändinä Stam1na ei tee poikkeusta valtaosaan muihin bändeihin jotka kuulostaa livenä paremmalta, kuin levyltä.
Ehdottomasti yksi kovimpia ja energisimpiä bändejä Suomessa. Rutinoituminen keikkailuun ei ole tappanut tästä bändistä sitä virettä ja kohkaamista lavalla, mikä on todella hyvä juttu. Lavan edusta oli aivan tukossa heiluvista ihmisistä ja se näytti välillä hyvinkin villiltä menolta mikä nostikin tunnelman kattoon. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kumpi on illan ehdoton kurko. Setin puolessa välissä lavalla vieraili Kaarle Viikate ”rakkauden lähettilään roolissa” ruusujen kera. Hänen heitettyä hetken juttua pääsi keikka taas jatkumaan tutuksi tulleella rytinällä. Lavan eteen jengiä oli pakkautunut sen verran reilulla kädellä, että Stam1na ei setin loputtua voinut vaivattomasti poistua lavalta. Joten bändi päättikin pyöriä hetken lavalla ja hengähtää sekä rykäistä encoret samalta seisomalta. Lopussa myös FM2000 ukot kapusivat lavalle naamarit päässä ja osalla jopa housut jalassa. Tässä oli viihdettä kerrakseen ja tyytyväisenä pystyi jättämään Kouvolan taakseen.
Kiitämme: Hyvää keikkapaikkaa ja bändejä tiukoista keikoista
Moitimme: Kuskin puutetta
Jone
perjantai 16. toukokuuta 2008
Levyarvio/ Rotta Baari:Ylihuomenna
Kitaristi laulaja Rota joka vaikuttaa FM2000 nimisessä rytmiorkesterissa pyörittää sivubändiä nimeltä Rotta Baari. Tämä Ylihuomenna levy on todellinen piristys kaiken maailman Lauri Tähkien ja muitten yllätyksettömien suomi ”rök” levyjen joukossa. Säröä ei paljoo kitaroissa ole, mutta pieksämäkeläinen hulluus ja sekopäisyys kumpuaa positiivisella tavalla levyltä ilmoille. Niin ja onahan basson varteen saatu K. Kurittu joka tunnetaan paremmin Maj Karman bassottelijana. Ei tätä kuunnellessa voi muuta, kuin hymyillä ja silloinhan musa on tehnyt tehtävänsä. Vaikutteet kuultavat läpi levyltä hyvinkin selvästi, eikä maestro Rota tätä kielläkään. Levyltä kuuluu Tuomari Nurmion, Kauko Röyhkän, Sielun Veljien ja Vox Flatuksen jättämät jäljet kyseiseen muusikkoon. Eikä se ole huono juttu ollenkaan. Levyn ehdottomia helmiä omasta mielestä on kilkki jonka kertosäe jää rullaavuuden vuoksi päähän pyörimään, kansahan maksaa äärettömän mainio versio Anthraxin biisistä Got the time ja koppojoo josta tyttäreni tykkää kovin. Kokonaisuutena hyvä ja ehyt paketti jota kyllä kehtaa soitella ja suositella. Hienoa on, että tällaista musaa tehdään ilman levymyynti paineita.
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Keikkaraportti: Ismo Alanko Teholla 11.4.2008 Lappeenranta sali
Alangon farkut on vaihtunut pukuun, mutta vaatteitten sisältö on taattua kummallisuutta, Ismo Alanko ei aina tyydy helppoihin ratkaisuihin tai pelaa varman päälle.
Ajatuksena aika rohkea lähteä lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen kanssa kaksin kiertueelle.(Vuosi sitten kiertue kulki rokkiklubeja, tänä vuonna isommat salit ohjelmassa. Päätoim. huom.) Ihan kuka muu suomalaisartisti olisi näyttänyt aika orvolta lavalla tällä setillä, mutta Alanko on kuin kotonaan. Alangon lavakarisma on todella mykistävä ja nykivästä heilunnasta tuli elävästi mieleen -80 luvun loppu puoli ja Sielun Veljet.
Lappeenrantasali oli piirua vajaat loppuunmyyty ja yleisöä oli tullut paikalle laajalla ikähaarukalla. Keikka oli kaksi osainen, välissä n.½ tunnin juomatauko. Materiaali koostui Ismon soolomateriaalista, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotannosta. Eniten tuntui vibaa punttiin saavan Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotanto…tai no ainakin itellä.
Nämä uudelleen sovitetut vanhat biisit toimivat takuuvarmasti, oli kyllä piristävää kuulla muutakin, kun 3 soinnun perinteisiä rokki rykäsyjä. Parhaimmillaan kaksikko sai aivan älyttömän ryminän lavalla aikaiseksi ja meinasi itseltäkin päästä unohtumaan, että ei juma eihän siellä ole ku nuo kaksi. Keikka aaltoili hyvin, välillä reviteltiin, mutta kohta nostettiin jalka kaasulta ja annettiin tunnelmoinnille tilaa. Koko paketti oli hyvin rakennettu valoja myöten jotka loivat oman tunnelmansa esitykseen. Majamäki on kyllä aikamoinen kilkuttelija ja suristelija jota ei voi kun ihmetellä ja hänen soitin repertuaarinsa oli jokseenkin laaja. Kummallisia vimpaimia oli välillä hänen kädessä. Alanko ruhjoi kitaraa ja koskettimia omalla tyypillisellä tavalla ja piti tunnelman huipussaan koko keikan ajan. Miten voisikaan paremmin viettää syntymäpäiviään, kuin olla hyvällä keikalla. Tätä voi suositella kaikille.
Kiitämme: Keikan luomaa hyvää fiilistä
Moitimme: Synttärilahjojen vähyyttä
Jone
Ajatuksena aika rohkea lähteä lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen kanssa kaksin kiertueelle.(Vuosi sitten kiertue kulki rokkiklubeja, tänä vuonna isommat salit ohjelmassa. Päätoim. huom.) Ihan kuka muu suomalaisartisti olisi näyttänyt aika orvolta lavalla tällä setillä, mutta Alanko on kuin kotonaan. Alangon lavakarisma on todella mykistävä ja nykivästä heilunnasta tuli elävästi mieleen -80 luvun loppu puoli ja Sielun Veljet.
Lappeenrantasali oli piirua vajaat loppuunmyyty ja yleisöä oli tullut paikalle laajalla ikähaarukalla. Keikka oli kaksi osainen, välissä n.½ tunnin juomatauko. Materiaali koostui Ismon soolomateriaalista, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotannosta. Eniten tuntui vibaa punttiin saavan Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotanto…tai no ainakin itellä.
Nämä uudelleen sovitetut vanhat biisit toimivat takuuvarmasti, oli kyllä piristävää kuulla muutakin, kun 3 soinnun perinteisiä rokki rykäsyjä. Parhaimmillaan kaksikko sai aivan älyttömän ryminän lavalla aikaiseksi ja meinasi itseltäkin päästä unohtumaan, että ei juma eihän siellä ole ku nuo kaksi. Keikka aaltoili hyvin, välillä reviteltiin, mutta kohta nostettiin jalka kaasulta ja annettiin tunnelmoinnille tilaa. Koko paketti oli hyvin rakennettu valoja myöten jotka loivat oman tunnelmansa esitykseen. Majamäki on kyllä aikamoinen kilkuttelija ja suristelija jota ei voi kun ihmetellä ja hänen soitin repertuaarinsa oli jokseenkin laaja. Kummallisia vimpaimia oli välillä hänen kädessä. Alanko ruhjoi kitaraa ja koskettimia omalla tyypillisellä tavalla ja piti tunnelman huipussaan koko keikan ajan. Miten voisikaan paremmin viettää syntymäpäiviään, kuin olla hyvällä keikalla. Tätä voi suositella kaikille.
Kiitämme: Keikan luomaa hyvää fiilistä
Moitimme: Synttärilahjojen vähyyttä
Jone
Keikkaraportti: Tiger Army Tavastia 9.4.2008
Yksi kysymys ja se kuuluu seuraavasti: mikä myy Tavastian kaksi perättäistä päivää samalta istumalta loppuun ja mikä yhdistää hardcore, rockabilly, punk, psychobilly ja metallifanit?
Vastaus on ilmeinen tuon hikisen yön jälkeen Tavastialla, Tiger Army tietenkin. En ole aikaisemmin nähnyt moista genrejen sekamelskaa samalla keikalla, mutta on tuokin tullut nyt nähtyä. Lavalle saapastelee kolme mustiin kauluspaitoihin ja mustiin suoriin housuihin pukeutunutta Amerikan Kalifornian ihmettä.
Ajallaan ja äärettömän vähäeleisesti lavalle saapuneet herrat ottavat salin peränurkkia myöten heti haltuun. Lavalla ei nähty mitään jenkki pullistelua tai rokkikukkoilua. Tiukalla soitannalla ja pienillä eleillä bändi sai salin vellomaan. Miksauspöydästä eteenpäin ei enää konkkapolvi- mummoilla ja rollaattoripapoilla ollut mitään asiaa, se paikka oli kuhiseva hornankattila jossa porukka pogosi, heilui ja riehui verenmaku suussa.
Vaikka setti nojasikin pitkälti Music From Regions Beyond levyn hieman iisimpään maisemaan ei se tuntunut menoa haittaavaan. Bändi soitto on todella tiukkaa ja ne perkeleet soittaakin vielä hemmetin hyvin mikä vain lisäsi keikan mahtavuutta.
Bändi itsekin tuntui olevan varsin tyytyväinen saamaansa vastaanottoon. Tätä kattausta voin kyllä suositella kaikille jotka yleensäkään pitävät livenä esitetystä musiikista tai yleensäkään kuuntelevat muutakin, kuin NRJ:tä. Keikat loppuvat aikanaan, niin myös tämäkin. Jonottaessani takkia narikasta ympärillä kuului vain mehutusta illan keikasta. Mielessäni yhdyin jokaiseen ylistykseen jonka kuulin ja poistuin tyytyväisenä kohti auringonnousua.
Kiitämme: Hyvää keikkaa ja Tavastiaa keikkapaikkana
Moitimme: Tavastian kaljan hintaa 0.4l maksaa 5 euroo, huh huh.(Aseeton ryöstö)
Jone
Vastaus on ilmeinen tuon hikisen yön jälkeen Tavastialla, Tiger Army tietenkin. En ole aikaisemmin nähnyt moista genrejen sekamelskaa samalla keikalla, mutta on tuokin tullut nyt nähtyä. Lavalle saapastelee kolme mustiin kauluspaitoihin ja mustiin suoriin housuihin pukeutunutta Amerikan Kalifornian ihmettä.
Ajallaan ja äärettömän vähäeleisesti lavalle saapuneet herrat ottavat salin peränurkkia myöten heti haltuun. Lavalla ei nähty mitään jenkki pullistelua tai rokkikukkoilua. Tiukalla soitannalla ja pienillä eleillä bändi sai salin vellomaan. Miksauspöydästä eteenpäin ei enää konkkapolvi- mummoilla ja rollaattoripapoilla ollut mitään asiaa, se paikka oli kuhiseva hornankattila jossa porukka pogosi, heilui ja riehui verenmaku suussa.
Vaikka setti nojasikin pitkälti Music From Regions Beyond levyn hieman iisimpään maisemaan ei se tuntunut menoa haittaavaan. Bändi soitto on todella tiukkaa ja ne perkeleet soittaakin vielä hemmetin hyvin mikä vain lisäsi keikan mahtavuutta.
Bändi itsekin tuntui olevan varsin tyytyväinen saamaansa vastaanottoon. Tätä kattausta voin kyllä suositella kaikille jotka yleensäkään pitävät livenä esitetystä musiikista tai yleensäkään kuuntelevat muutakin, kuin NRJ:tä. Keikat loppuvat aikanaan, niin myös tämäkin. Jonottaessani takkia narikasta ympärillä kuului vain mehutusta illan keikasta. Mielessäni yhdyin jokaiseen ylistykseen jonka kuulin ja poistuin tyytyväisenä kohti auringonnousua.
Kiitämme: Hyvää keikkaa ja Tavastiaa keikkapaikkana
Moitimme: Tavastian kaljan hintaa 0.4l maksaa 5 euroo, huh huh.(Aseeton ryöstö)
Jone
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
