lauantai 16. helmikuuta 2008

Keikkaraportti: Kosketuksessa CMX, Akun Tehtaalla 14.2.2008

"Onneksi olkoon, olet voittanut yhden hengen lipun Kosketuksessa CMX keikalle, Akun Tehtaalle Ystävänpäivänä..."
Mit vit?! Hämmentävä sähköposti noin puolitoista viikkoa ennen keikkapäivää pisti kyllä veren kiertämään, minä nimittäin näin ainakin kerran aiemmin telkkarissa Kosketuksessa keikasta jonkun pätkän, oli varmaan Eppu Normaali, katoin vain että onpa porukka päässyt lähelle.
Minä suhasin tästä sinne autolla siihen malliin, että olin itseni yllättäen ihan ensimmäisenä paikalla, jotain klo 17 ja olin kuulemma ihan älyttömän aikaisessa. Mitäs käskitte tulla ajoissa perkele! Ei piä valittaa jos joku on paikalla niin että varmaan ehtii, tässä maassa on ihan tarpeeksi myöhästeleviä reppaperseitä, ei ole syytä minun siihen joukkoon liittymän.

Minä olen tottunut odottelemaan, sillä minä olen joka paikassa aina vähän turhan aikaisin, se on tapa joka on peruja jo lapsuudesta, meillä ei kateltu myöhästelijöitä hyvällä, sitäpaitsi sain ilokseni kuunnella lasioven takana soundcheckia, siellä CMX veti jotain törkeän kaunista veisua, mahtoi olla Kultanaamio, mutta minä en ole mikään kivikauden CMX fani joten en tiedä vanhoista jutuista likikään kaikkea. Matkalla kuuntelin Ruisperkelettä täysillä varmaan 25 kertaa peräkkäin, sehän on ihan paras ja matka taittuu aina sopivasti kun huutaa Ruisperkelettä täysillä mukana, äärimmäisen rentouttavaa.
Porukkaa alkoi valua hiljalleen paikalle, kauempaa kuin minä, tulivat joskus parikymmentä minuuttia minun jälkeen ja sitten alkaakin väkeä tulla lisää ja lisää ja voi kyllä sanoa, että CMX fanit on kauniita! (julmio! ei mitään homojen hymiöitä!) tunsin sopivani joukkoon oivasti.

Joskus 18.40 ovet auki ja saliin sisälle, aivan hemmetin hienon näköinen lavan ympäristö, katosta roikkuu pari polkupyörää, vanteita, lampunvarjostimina toimivat raastinraudat olivat todella hienon näköisiä, 70-luvun punakankainen sohvatuoli oli keskellä takana kutsuen tyhjänä, sinne siis.

Juha Torvinen oli seremoniamestarina omaa luokkaansa, turkulaiset saivat taas osansa ja ansaitusti tietenkin! (julmio!) jos joku jättäisi kännykän päälle, tulisi kuulemma iso kameramies ja puhuisi turun murteella korvaan 5 minuuttia... todella julmaa!

Kosketuksessa bändit otetaan vastaan standing ovation meiningillä, mikä tässä tapauksessa oli kyllä ihan vähintä, CMX, tuo Louhimus Extremicus, marssii lavalle ja tunnelma on vähän varautunut puolin jos toisin, mutta kaikki ovat itse asiassa ihan hymyssäsuin, bändi aloittaa soittamisen ja kameramiehet kuvaamisen, Yrjänä kertoi ennen aloitusta, että he ovat treenanneet Aura levyn juttuja, mutta heille oli sitten kerrottu ettei ole pakko soittaa siltä levyltä biisejä... Ruoste, Työt ja Päivät, Nainen tanssii tangoa, Kultanaamio tuli ainakin, Kirosäkeet ja parasta mitä minun mielestäni oli setissä oli luonnollisesti Vainajala, joka on biisinä niin ylivoimainen, pakahduttava tunne rinnassa.

Jossain vaiheessa Yrjänä kutsui jouset esiin, kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Kysyin että nyt sitten tulee varmaan Matti, johon Yrjänä totesi että joo, kahden ja puolen tunnin orkesteriversio... Peippo oli ystävällinen ja tarjoili viiniä Halmkronalle ja Rasiolle.

Joku biisi ei oikein lähtenyt putkeen ja tähän päälle Mara totesi, että tämä oli se biisi mitä ei tarvinnut harjoitella, Halmkrona alkoi virittää kitaraa ja sanoi muille että soittakaa jatsia viritän kitaraa, sitä tuli ja tuli muuten komeasti, CMX Jazz. Yrjänän kommentti lavan valoista oli, että jos tästä selvitään niin seuraava keikka soitetaan pimeässä, varmaan tosi mukava istua kirkkaassa valossa about sadan ihmisen edessä, mutta helvetin hienosti se meni.

Biisejä soitettiin melkein pari tuntia, yksi encore ja sitten se oli ohi, kosketus loppui mutta se oli todella ikimuistoinen ilta, Torvinen veisteli lopuksi että muistakaa että olitte paikalla kun CMX nauroi. Minä muuten nauran vieläkin, onnellista naurua.

Kiitos kosketuksesta CMX.
Jukka

perjantai 15. helmikuuta 2008

Levyarvio/ Stam1na:Raja

SCREEEEEEEEEEEEEEAAAAAAAAAAAAAAMMMMMMMMMMM!!! levy siis alkaa biisillä Hammasratas(aivan törkeän kyrväkäs nimi laululle), muistuttaa jossain määrin Ted Nugentin Scream Dream biisin avausta, mutta kyllä Hyrde huutaa pitkäääääään! aivan hillitön tempo biisissä ja kertsi on kuin potku munille, kyllä putoo äijä! jonkun verran nopeasti Hyrde joutuu huutamaan sanoja, ihan konekiväärivauhtia.Biisi muuten loppuu huutoon.



Susi-ihminen onkin sitten vähän vaikeampi, rytkettä ja tempovaihtelua ja konekivääri sanojen huuto jatkuu. Tämä on hevimpi biisi kuin avaus, tässä on aivan hervoton meininki, aivan loistava veto. Olokkosella on muuten kiire tässäkin biisissä tiluttaa ja Kake Velin vaikuttaa koneelta, sehän onkin kone.



Muistipalapelit, hmm. Alku on häkellyttävä, mutta pienen hetken jälkeen alkaa taas sanoja tulla aika tiuhaan tahtiin, tämä kuullostaa jotenkin perinteiseltä Stam1nalta, mutta kertsi ei oikein pure, kuullostaa jotenkin liikaa joltain 70-luvun kommari iskelmän veisuulta. Biisin loppu on häkellyttävää vinkumista ja sekoilua riffin päälle. biisi on vieläpä liian pitkäkin.

Vartijaton, äärimmäisen kaunis alku, kauniit sanat, ei voi välttyä ajatukselta että Martikainen on jotain tähän sanoitukseen tuonut, tummia sävyjä laulaen Hyrde etenee ja ihan vakuuttavasti, tämä on kovin vaikuttava biisi, tästä tulee ihan älyttömästi kiitoksia, sillä tämä biisi osoittaa todellakin sen, että Stam1na on hakenut tällä levyllä rajojaan. Loistava veto.

Voima vastaan viha, Olkkosen biisi. Hienoa kitarasooloa alkuun, riffi sahaa hienosti alla ja Hyrde huutaa päälle komeasti, kertsi takaa sen että tämä biisi on varmaan livenä menestys, "ainoa vahvuus, onkin heikkous nyt, voima vastaan viha". Hyvä biisi, melkoisen "ilmava" ja kulkee aika komeasti loppuun asti.

Lääke, nyt tulee pikkaavaa riffiä, Hyrde huutaa ja omituiset kitarakuviot pääsevät valloilleen, konekiväärihuutoa edelleen, millä tuo heppu muistaa nämä biisit livenä ja miten se pystyy näitä illan vetämään tulee olemaan kovaa katsottavaa, saa nimittäin huutaa!

Kädet vasten lasia, tämä on muotoutunut tämän neljän päivän kuuntelun aikana minulle tämän levyn mielibiisiksi, tämä on todellinen helmi, Velin mättää todella komeasti tässäkin biisissä, minusta alkaa vaikuttaa siltä, että se joka näistä miehistä on kehittynyt eniten eteenpäin viime aikoina on hän joka rumpupatterin takana istuu, aivan loistavaa pauketta!

Luova hulluus, rummut pääosassa ja vaikea biisi hahmottaa, vauhtia on riittoisasti, mutta tässä on jotain sellaista mikä vaatii vielä paljon töitä kuuntelijalta. Hemmetin angst täyteiset sanat, mutta kokonaisuus on ihan ok.

Muuri, ei mikään erikoinen biisi, liian monimutkainen ja liian monimuotoinen jotta tästä saisi mitään tolkkua, sanat ovat äärettömän hämmentävät ja tätä ei vaan jaksa kuunnella, vähän kuin kuuntelisi saarnaa.

Murtumispiste, ihan rapsakka meininki, mutta kovin keskinkertaisen kuulloinen biisinä, soitto on kyllä komeaa, mutta kovin on ontto veto. Ikäänkuin atonaalista kuuntelisi välillä.

Stam1naa duurissa, kokonaisuus on ihan kohtuullinen, mutta ei tämä kyllä minulle osu ollenkaan niin kuin pari aiempaa, tämä tosiaan hakee ja näyttää ne rajat, mutta en minä tällaista jaksa kuunnella kovin pitkään.
Yksinkertaiselle miehelle yksinkertaisempaa, joten kaivan esiin eka levyn ja paukutan sieltä Sanasen lihasta kuuloaistimiin tähän väliin.

Jukka

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Kirjallisuuden Helvetinnurkka arvioi: Juho Juntunen/Paholaisen Morsian

Kyseinen 128 sivuinen kollaasi julkaistiin jo 2007, mutta nyt sitä tässä ruoditaan.
Valokuvilla toteutettu sarjakuva on maailmalla hyvinkin yleisesti käytetty ilmaisumuoto. Täällä meillä pohjolan tuulien alla ei niinkään tuttua tavaraa. Mutta Juntunen otti asiakseen muuttaa tämänkin asian.

Juntunen keräsi ympärilleen prätkäkavereita, suomalaisia muusikoita/ muita julkkiksia ja rupesi hommiin, muutama tässä mainitakseni: Jussi Lampi, Tuomari Nurmio, Jouni Hynynen ja Hanna Pakarinen sekä aimo liuta muita nimiä.
Albumissa seikkailee meikäläisen aivan ehdoton suosikki Tuska MC, joka on saanut ympärilleen lihaa ja verta.
Tässä albumissa Tuskan äijät eivät työnnä kaikkea mahdollista parrunpätkää tms. perseeseensä, mutta tämä ei kyllä laimenna yhtään Tuska MC äijien rajuutta. Tarina on juoneltaan perinteinen rakkaustarina.....Juntusen malliin haaahaah.

Eli romantiikkaa, verta ja suolenpätkiä esintyy sivuilla tiuhaan.
Saatana eli Jussi Lampi tahtoo morsiamen, mutta Jeesuksella eli Hynysellä ja Jumalalla eli Tuomari Nurmiolla on oma sanottavansa asiasta, mutta pääosa Saatanan rattaiden kapulointiin ja koneiston hiekoitukseen annetaan Tuska MC:lle ja he kyllä hoitavat asian kotiin omalla rujolla ja suoralla tavallaan.
Pakko tässä on todeta, että tämä kirja on loistava, huumori on suoraa, eikä siitä ole yritetty tehdä älykästä verbaalikikkailua eli tyyliin Jeesus juo Sorbusta ja diggailee Joey Ramonen keikkaa taivaassa.

Mukana tulee myös soundtrack levy ja ohjeistus mitä biisiä milläkin sivulla pitää kuunnella, vielä en ole tältä kantilta läpyskää lähestynyt vaikka se muutamaan kertaan onkin jo luettu. Voin huoletta suositella henkilöille joita lämmittää "amis huumori" ja välillä hyvinkin verinen mässääminen.

Kiitämme: Tuska MC:ta

Moitimme: Kaisa Varista

Jone