tiistai 18. maaliskuuta 2008

Levyarvio/ Die So Fluid: Not everybody gets a happy ending

Nainen joka pukeutuu pvc-muoviin ja kihisee kiukkuisesti mikkiin on pahimmillaan hyvinkin kornin kuulloista touhua, mutta nyt ei ole kyse suuren levy-yhtiön lanseeraamasta seksipommista ilman muita lahjoja.(Yleensä näitä myydään isoilla tisseillä.)

Die So Fluid trion soitto on tukevaa ja tiukkaa. Tällä levyllä ei keksitä pyörää uudestaan joten mitään uutta ei ole tarjolla, mutta se mitä levylle on varastoitu ei hullummalta kuulosta.
Grogin lauluääni on vahva, jopa välillä vittumaisen välinpitämättömän kuuloista ihan positiivisessa mielessä.
Laulu myös toimii, niin hitaammissa, kuin nopeammissakin biiseissä. Ensimmäisen levyn revittelyn tilalle on tullut sävykkäämpiä biisejä ja pelkkään runntaukseen ei levy rakennu. Selkeesti on nyt lähdetty hakemaan laajempaa kuulijakuntaa ja eihän siinä mitään, eli jos pitää tiukasta kitaravetoisesta soitannasta ja napakasta naislaulajasta kannattaa tutustua tähän orkesteriin ehdottomasti.

Kiitämme: naisten vahvaa paluuta rokin saralle

Moitimme: tissiposki yrittäjiä tällä saralla

Jone

Levyarvio/ Nick Cave& the Bad Seed: Dig, Lazarus, Dig!!!

Nick Cave teki viime vuonna aivan törkeen tiukan levyn Grinderman nimen alla. Levy groovasi ja surisi vimmaisesti tuoden mieleen Caven alkuajan tuotannon.
Cave on palannut Bad Seed orkesterin kanssa uudella levyllä kauppojen hyllylle. Positiivinen huomio levyssä on se, että Cave on luopunut piano ja viulu voittisesta tulkinnoista.
Tilalle on palannut rummut, kitara ja basso jotka surisevat, mutta hillitysti. Levy ei yllä Nick Cave& Bad Seedsin parhaimmistoon ja bändistä ei ole potkittu sitä tiukkaa groovea joka siltä parhaillaan irtoaa.
Nyt ei suinkaan ole mistään valjusta tekeleestä kyse, mutta jotenkin tämä hakee sitä koukkua ja rouheutta jota tämä bändi tuuttaa parhaimmillaan. Cave on tulkitsijana vailla vertaa, hänen sekopäinen vinksahtanut nykivä karjunta yhdistettynä sydänverellä laulettuun ballaadiin tekee tästä miehestä mielenkiintoisen esiintyjän.

Cave saa parhaimmillaan hyvinkin yksinkertaisen kuulostamaan tosi kauniilta. Bad Seed on bändinä aivan omaa luokkaansa joka omalla tunnistettavan persoonallisella tyylillään täydentää erinomaisesti Caven tulkintoja. Levyllä palaillaan juurille, mutta ei sellaisella harppauksella mitä Grindermanilla.
Nyt ei vedetä niin rohkeasti hanoja kaakkoon, eikä kuulijaa hivellä yllätyksillä, mitä olisin toivonut. Nykivyys, koukkuisuus on kyllä läsnä, mutta hyvin iisisti. Tämä vaatii useita useita kuuntelu kertoja, ennen kuin kaikki salat aukeavat (toivottavasti on auettavaa). Mainio tekele, ei ihan kymppi , mutta suunta on oikea ja ilolla otan sen vastaan.

Kiitämme: Bändin suuntaa

Moitimme: ei tässä tapauksessa voi moittia mitään

Jone