torstai 13. joulukuuta 2007

Keikkaraportti/ Motörhead Tampereella 12.12.2007

Kovalla kiireellä rynnättiin pojan kanssa kiekkotreeneistä Hakametsän jäättömään kiekkopyhättöön ja kun pakolliset hankinnat oli tehty siirryttiin hallinpuolelle ja katsottiin uteliaisuudesta Hanoi Rocksin setti. Siitä ei sen enempää, enemmän harmittaa se kun ei ehtinyt katsomaan Los Bastardos Finlandesen soitantoa.

Yleisön ikä- ja sukupuolijakauma oli yllättäen aika miehistä ja kiiltokuvapoikia oli tästä joukosta turha hakea. Kellon näyttäessä kutakuinkin 22 kiipesi lavalle kolme rumaa miestä ja siitä se sitten lähti. Dr Rock aloitti illan ja sitten seurasi Stay Clean siitä ilta sitten jatkui kattavalla otannolla orkesterin tuotantoon.
Keikan puolivälissä tuli yllättävä makupala kun Motörhead soitti Phil Lynottin muistolle Thin Lizzyn Rosalien. Mickey Deellä oli oma osuus In the Name of Tragedyn yhteydessä, täytyy sanoa että mies osaa kyllä soittaa rumpuja, mielestäni yksi parhaista.

Siitä sitten jatkettiin samalla pauhulla setin loppuun jolloin Lemmy totesi ennen viimeistä biisiä kutakuinkin näin " me mennään sit tuonne taakse ja te sit niin kuin taputatte ja me tullaan sit takaisin, mutta tämänhän te jo tiesittekin". Encoren aloitti mainio Whorehouse Blues, en tiedä mikä tuossa biisissä viehättää mutta livenäkin se kyllä toimii aivan helvetin hienosti.

Ketään ei varmaan yllätä seuraavat biisit Ace of spades ja keikan päättänyt Overkill, joka vedettiin kokonaan strobovalojen välkyessä. Kello oli 23.30 ja se oli sitten siinä, silmissä välkkyi vielä ulkonakin.
Olen jo senverran vanha ihminen(tod. vanha. päätoim.huom.) että eka moottoripääkeikka oli vuonna 1982 Lappeenrannassa (jossa oli kunnia viettää ilta Lemmyn ja silloisen kitaristin Brian Robertsonin kanssa muiden värjötellessä vesisateessa) (en minä muista mitään sadetta, minä olin ..öööö.. liikuttuneessa mielentilassa. päätoim.huom.) ja nyt 2000 luvulla jo viisi kertaa nähtynä. En siis näiltä keikoilta hae mitään turhia hienouksia vaan tiedän jo että Motörheadiin voi luottaa kuin auringonnousuun. Kiitos Lemmy. Kiitos Phil. Kiitos Mickey.
Tampere kiittää ja kuittaa.

Jyke

(p.s. kuten kaikki tietävät, jäähallikeikoille ei oikein helposti saa kunnon kameroita mukaan, mutta vanhaan hyvään aikaan, kuten esim. 1984 ei paljon haitannut pikkumestoissa kameroiden tuonti ja umpijurrissakin jotain tuloksia syntyi, ohessa siis Motörhead Suomessa 1984, Lemmy näyttää edelleen ihan samalta joten olkaa hyvät!)
Jukka

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Kotiteollisuus Lutakossa 8.joulukuuta 2007

"Tuo valo joka näkyy tuolla onko se vain unta?..."

Kotiteollisuuden alkunauha paljasti, että Valtakunta avaa pelin, lauantai-ilta Jyväskylän Tanssisali Lutakossa, joka muuten oli taas kerran loppuunmyyty, oli alkamassa.
Odotettavissa oli taas vähän harvinaisempia biisejä, se on aina nam, vaikkei "hittibiiseissäkään" mitään vikaa olekaan, ei sitä samaa jaksaisi kuitenkaan kukaan loputtomiin kuunnella.

"Aikuisten oikeesti! Ei oo todellista!Ihquu!Iik!Jess!" Äkkinäinen saattaisi luulla, että KT miehiä vituttaa nykynuorten ja nykyaikuisten käytössä olevat kiekaisut, näitä muuten saat kuunnella joka paikassa, minne tahansa menetkin, joku helvetin kalkkuna näitä hokee jossain kahvilan pöydässä rakennekynsin varustetulle ystävättärelleen, joka särpii espressoaan vitun tärkeänä, toivoen, että naapuripöydän rahvaat näkevät uuden rannekellon jonka Paul Günther on juuri eilen ostanut liikematkaltaan Singaporesta. Halpa kopio hei haloo!!!

"se Jumalan valtakunta, siellä kai joskus olla voidaan, taivaan iloissa piehtaroidaan, harput helisevät hartaat laulut raikuu, ylistykset isännälle kaikuu.."

Jotenkin on niin helvetin kotoinen tunnelma, tuttu paikka ja hyvä yleisö, joka ei ole tullut juomaan mitään firman tarjoamia jouluglögejä pikkusormi ojossa, vaan möyryämään bändin tahdissa, bändin joka vetää omien sanojensa mukaan tiukan juopottelun päälle tämän illan keikkaa, kaikki näyttelevät yllättyneitä. Huonosti.

Karjalan raittiusseuran miehet vetävät tunteella ja jossain vaiheessa paukahtaa Graniitti kehiin, se on kyllä minulle yksi ehdottomia mielibiisejä, se kertosäe jossa Graniitti, ei murru milloinkaan on se juttu, jotkut asiat eivät koskaan petä. Sinkkonen soittaa jossain saatanamoisen usvan keskellä koetas ottaa joku kuva ukosta, iik. Taustakangas on se, joka on ollut treenikämpän seinällä, jossain hemmetin vanhoissa KT videoissa se näkyy, niitä joita löytyy siitä 4 tunnin urakka dvd:lta, joku Semifinalin veto ja se on helvetin hieno taustakangas, lekamies on juuri niinkuin pitääkin, valmiina ja tanassa.

"Kai jossain alhaalla hornan holvistoissa, kulkee Hongisto ja noissa, pimeissä synkissä hornan sopukoissa, laulu raikaa juokaa naikaa..."

Käärmeiden historiaa on livevetona yksi lyömättömimpiä (jösses että suomenkielessä on vaikeita sanoja kirjoittaa) nytpä kuulin sen toisen kerran tässä vähän ajan sisään, paranee vaan koko ajan, äärimmäisen hieno tempo tässä biisissä.

Bändin lavakoreografia on vankka, se on olematon, mutta EIHÄN SE OLISIKAAN TODELLISTA IIK! jos Hynynen alkaisi vittu pomppia tasajalkaa ja Hongisto venkoilisi mikkitelineen ympärillä tai Sinkkonen nostaisi aina lyöntikättä pystyyn kuin joku helvetin Tommy Lee tai joku muu meikkipelle. Tämä on suomalaiskansallinen tilaisuus, joku roti pitää olla! Noitavasara toimii, mutta kun Voi Luoja napsahtaa kaljuun, se on sitten jo ihan sitä IIK osastoa, kyllä muuten toimii! "Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää, hei missä on vanha mies, joka ei osaa vaihtaa ilmettään, huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmönhäivääkään..."

Harakat, jonka kuulin in the Himos Areenalla too, on yllättävän tiukka livebiisi, mutta Kaihola on sitten sitä itseään, parasta Kotiteollisuutta ja toiseksi paras KT biisi ikinä, heti Vieraan sanomaa biisin jälkeen joka on YLIVOIMAISESTI paras.
Jos sanon on Tomusta ja Tuhkasta levyn tunnetuin biisi, aina kun se alkaa tulee mielee video jossa äijät takoo alasinta, kolme seppää täydessä maalissa. Kuningas Mammona, eläköön kuningas mammona... tuttu livejunttaus jossa on hyvä lopetus, helvetin pitkä ja Hynynen kävelee pitkin kaiteita, jossain vaiheessa jotkut eturivin leidit yrittävät soittaa myös Hynysen kitaraa, siis Gibsonia, Hynynen ei kuitenkaan ketään tuostakaan lähestymisestä murhaa, edes katseella, kaikenlainen pöllöily kuuluu pelin henkeen, mutta tolkku siinäkin pitää tietty olla. Eivät sentään koettaneet sitä nahkaGibsonia soittaa...

"komentaa perkele ja mitä saikaan, käskyllään hän aikaan, ihminen tietää sen että maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista ole olemassakaan..."

Kivireki, kappale jonka sanoitus on loistava, erinomainen keikkabiisi, louhii ja jyrsii oikein kunnolla, tänäkin iltana se osuu aika mukavasti kohdalleen, kansa tykkää ja lämpötila alkaa nousta.
Iankaikkinen ja Ukko Perkele ja Tuonelan koivut ovat myös viimeisimmän levyn annista mukana, toimii muuten todella hyvin, yleisö on ekstaattisessa tilassa, joku pieksää letillään kaljua kuvaajaa, helvetin hyväntuoksuista shampoota on kyllä käytetty, miellyttävä tuulahdus paskan ja hienhajun keskelle, kyllähän pään pitääkin heilua.

"Eikö sinne taivaaseen enää ketään tuukkaan, portilla helvetin on ruuhkaa, jonon kärki tässä on mut missään ei näy häntää, täällä miehelle riittää emäntää, sanasta saatanaa sarvesta härkää, ollaan kurjia mut eipä nähdä nälkää, ihminen tietää sen että..."

Yö päivää keinuttaa on aivan älyttömän hieno veto, siinä on kyllä jotain mikä kyllä liikuttaa ihmistä, vaikken mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa, revitään siitä yhdessä.
Jossain vaiheessa on encoret alkaneet, paidat on lähteneet päältä soittaja miehiltä, kuuma keli alkaa kyllä olla jo Lutakossa, Plusmiinusnolla on kova biisi, vuosi oli 2002 kun tämä ilmestyi, löi kyllä tajuntaan aika tiukasti, niin tänäänkin.
Kello on jo vaikka mitä ja pari viimeistä biisiä ovat Eevan perintö ja Kummitusjuna, oiva päätös keikalle, joka alkoi Valtakunnalla, Kummitusjunan aikana Hynynen marssii kitaraa soittaen yleisön läpi kiertäen takaisin lavalle, hyvä meininki ja ärittäin hyvä keikka, olen ärittäin tyytyväinen illan antiin ja kiitos Kotiteollisuus ja kiitos Lutakon väki, mahtavaa toimintaa.

"maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista, ole olemassakaan......"

Jukka