sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Levyarvostelu/Kotiteollisuus: Murheen mailla 1996-2007

Kolmen levyn digipack jötkäle rehottaa pöydälläni, koko yhtyeen tuotanto on jo hyllyssä, mutta Hullu Ukko jutut on vähän huonommalla, Noitavasaraa olen joskus kuullut, mutta muut on aika vähille jääneet.
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.

Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.

+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.

Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!

Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.

Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.

Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.

Jukka