tiistai 16. lokakuuta 2007
Levyarvostelu/ Soultamer: The Remedy Comes in Disguise
Kyllä kyllä. Sattuipa PASKA levy käteen. Tässä levyssä on kaksi hyvää asiaa: loppu ja kukaan ei pakota sitä kuuntelemaan.
Kiitämme: soittimen STOP nappulaa
Moitimme: soittimen play nappulaa
Jone
Kiitämme: soittimen STOP nappulaa
Moitimme: soittimen play nappulaa
Jone
Keikkaraportti/ Liekki, Yökerho Doris, Lappeenranta 28.syyskuuta 2007
Ilmassa ei ollut mitään suurta kansanjuhlan tuntua, kun Liekki niminen orkesteri kapusi Yökerho Doriksen lavalle. Yleisöä oli paikalla vajaat puoli salia, joista 1/3 oli hotelin asukkaita, jotka keskittyivät musiikin sijasta juomakulttuuriin ja etsimään seuraa muuten yksinäiseen hotelliyöhön.
Liekki orkesteriin olin tutustunut Korppi levyn tiimoilta, johon johdatti laulaja kitaristi Janskun edellinen bändi Karkkiautomaatti, eli hyvin hataralla pohjalla oltiin liikkeellä. Lavalla Liekki ei ulkomusiikillisilla kikoilla koreile, vaan on hyvin vähäeleinen ja keskittyy tunnelman maalailuun musiikilla. Välillä "maalailu" meni liiankin tunnelmalliseksi eli suomeksi sanottuna tylsäksi. Näiden tunnelmointi/suvantokohtien aikana olikin hyvää aikaa tutustua ravintolan juomatarjontaan, joka oli kattava.
Takaisin aiheeseen, bändin jäsenet ovat lavalla riikinkukkomaisten rokkitähtien vastakohtia. Soittajien olemus oli välillä hyvinkin sympaattista, tyyliin anteeksi kun olen muusikko ja anteeksi, että olen täällä soittamassa. Keikka ei ollut aivan luokattoman paska, mutta jäi olo, että bändi ei parastaan tuona iltana antanut.
Välillä soitanta ja biisien eteneminen oli sen verran laiskan ja verkkaisen oloista, että täydellä intensititeetillä ei bändi voinut lavalla olla. Eturivin moppitukkapojat marimekon paidoissaan ja heidän ainoastaan kasvisruokaa syövät tyttöystävänsä olivat varmaan erittäin tyytyväisiä keikkaan, sen verran fiiliksissä he lavan edessä heiluivat. Positiivista Liekin keikassa oli se, että siellä ei tarvitse pelätä saavansa turpaan, sen verran rauhaa rakastavaa ja suvaitsevaa bändin yleisö on, toisin, kuin Frederikin yleisö jonka illan tavoite on laulaa kuorossa Sheikki Ali Hassan ja Tsingis Khan, sekä kruunata ilta pieksämällä jotain onnetonta ohikulkijaa.
Kiitämme: ravinolan tarjoilun nopeutta
Moitimme: Pienokainen biisin puuttumista setistä
Jone
Liekki orkesteriin olin tutustunut Korppi levyn tiimoilta, johon johdatti laulaja kitaristi Janskun edellinen bändi Karkkiautomaatti, eli hyvin hataralla pohjalla oltiin liikkeellä. Lavalla Liekki ei ulkomusiikillisilla kikoilla koreile, vaan on hyvin vähäeleinen ja keskittyy tunnelman maalailuun musiikilla. Välillä "maalailu" meni liiankin tunnelmalliseksi eli suomeksi sanottuna tylsäksi. Näiden tunnelmointi/suvantokohtien aikana olikin hyvää aikaa tutustua ravintolan juomatarjontaan, joka oli kattava.
Takaisin aiheeseen, bändin jäsenet ovat lavalla riikinkukkomaisten rokkitähtien vastakohtia. Soittajien olemus oli välillä hyvinkin sympaattista, tyyliin anteeksi kun olen muusikko ja anteeksi, että olen täällä soittamassa. Keikka ei ollut aivan luokattoman paska, mutta jäi olo, että bändi ei parastaan tuona iltana antanut.
Välillä soitanta ja biisien eteneminen oli sen verran laiskan ja verkkaisen oloista, että täydellä intensititeetillä ei bändi voinut lavalla olla. Eturivin moppitukkapojat marimekon paidoissaan ja heidän ainoastaan kasvisruokaa syövät tyttöystävänsä olivat varmaan erittäin tyytyväisiä keikkaan, sen verran fiiliksissä he lavan edessä heiluivat. Positiivista Liekin keikassa oli se, että siellä ei tarvitse pelätä saavansa turpaan, sen verran rauhaa rakastavaa ja suvaitsevaa bändin yleisö on, toisin, kuin Frederikin yleisö jonka illan tavoite on laulaa kuorossa Sheikki Ali Hassan ja Tsingis Khan, sekä kruunata ilta pieksämällä jotain onnetonta ohikulkijaa.
Kiitämme: ravinolan tarjoilun nopeutta
Moitimme: Pienokainen biisin puuttumista setistä
Jone
Levyarvostelu/ Nightwish: Dark Passion Play
Heti alkuun täytyy tunnustaa seuraava seikka, en omista yhtään aikaisempaa Nightwish albumia, enkä juuri ole tutustunut muissakaan yhteyksissä aikaisempaan tuotantoon, mitä nyt pakkokuuntelulla radiosta.
Syykin siihen on hyvin selvä ja ilmeinen. Edellinen solisti T.T eli näin tuttavallisesti Turusen Tarja ei ole koskaan lämmittänyt kuulohermojani. Mielestäni ”karjakosta” ei saa uskottavaa heavylaulajaa, vaikka kuinka laulaisi kovaa ja korkealta, joten minulle laulajan vaihdos oli raikas tuulahdus kyseisen bändin osalta. Uuden laulajan myötä olen törmännyt Abba vertaukseen useammin kuin kerran ja moinen ihmetyttää, sekä aiheuttaa jopa orastavaa vitutusta.
Verrattaisiinko Anettea Abbaan jos hänellä ei olisi sitä cover hässäkkää taustalla? Itse en kyllä ole löytänyt missään vaiheessa niitä kaikkien kuulemia Abba sävyjä.
Mielestäni bändi on tullut maanläheisemmäksi ja helpommin lähestyttäväksi uuden laulajan myötä.
No itse levyyn... Se on oiva metallilevy, jossa on näppäriä ja tarttuvia ralleja. Levy alkaa aivan käsittämättömällä 14 min. eepoksella, jota kuunnellessa tulee ensin mieleen "mitä vittua?!". Miksi tuollainen monumentti on ympätty levylle? Itse en käsitä koko biisiä, eikä sitä edes jaksa useasti kuunnella. Se on ensimmäinen biisi jonka yli tulee hypättyä. Toinen ihmetys on Marco Hietalan laulama Master Passion Greed, joka ei kyllä satu levyn kokonaisuuteen, mutta For The Heart I Once Had on jotain aivan käsittämätöntä!
Biisin alkuriffi on suoraan Iskelmäradion taajuuksilta. Hieman kevyempi sovitus ja Arja Koriseva laulamaan, niin taattua suomalaista paska iskelmää olisi tarjolla, mutta löytyy levyltä todella hyviäkin ralleja. Yksi joka alkaa jo kulahtamaan radiosoiton ansiosta on Amaranth, biisi jää kyllä taas kyseisestä syystä myös tehokkaasti päähän soimaan.
Nämä irkku/kelttibiisit, mitä määritettä nyt kukin tahtoo käyttää, ovat levyn helmiä. Kokonaisvaikutelma levystä: hyvä levy jota tulee kuunneltua kerran jos toisenkin, ei tämä silti mikään vuosisadan tapaus ole tai mikään maailmaani järisyttävä kokemus ollut.
Kiitämme: Tarja Turusen potkuja.
Moitimme: Holopaisen välillä suuruudenhulluutta lähentelevää biisienrakentelua.
Jone
Syykin siihen on hyvin selvä ja ilmeinen. Edellinen solisti T.T eli näin tuttavallisesti Turusen Tarja ei ole koskaan lämmittänyt kuulohermojani. Mielestäni ”karjakosta” ei saa uskottavaa heavylaulajaa, vaikka kuinka laulaisi kovaa ja korkealta, joten minulle laulajan vaihdos oli raikas tuulahdus kyseisen bändin osalta. Uuden laulajan myötä olen törmännyt Abba vertaukseen useammin kuin kerran ja moinen ihmetyttää, sekä aiheuttaa jopa orastavaa vitutusta.
Verrattaisiinko Anettea Abbaan jos hänellä ei olisi sitä cover hässäkkää taustalla? Itse en kyllä ole löytänyt missään vaiheessa niitä kaikkien kuulemia Abba sävyjä.
Mielestäni bändi on tullut maanläheisemmäksi ja helpommin lähestyttäväksi uuden laulajan myötä.
No itse levyyn... Se on oiva metallilevy, jossa on näppäriä ja tarttuvia ralleja. Levy alkaa aivan käsittämättömällä 14 min. eepoksella, jota kuunnellessa tulee ensin mieleen "mitä vittua?!". Miksi tuollainen monumentti on ympätty levylle? Itse en käsitä koko biisiä, eikä sitä edes jaksa useasti kuunnella. Se on ensimmäinen biisi jonka yli tulee hypättyä. Toinen ihmetys on Marco Hietalan laulama Master Passion Greed, joka ei kyllä satu levyn kokonaisuuteen, mutta For The Heart I Once Had on jotain aivan käsittämätöntä!
Biisin alkuriffi on suoraan Iskelmäradion taajuuksilta. Hieman kevyempi sovitus ja Arja Koriseva laulamaan, niin taattua suomalaista paska iskelmää olisi tarjolla, mutta löytyy levyltä todella hyviäkin ralleja. Yksi joka alkaa jo kulahtamaan radiosoiton ansiosta on Amaranth, biisi jää kyllä taas kyseisestä syystä myös tehokkaasti päähän soimaan.
Nämä irkku/kelttibiisit, mitä määritettä nyt kukin tahtoo käyttää, ovat levyn helmiä. Kokonaisvaikutelma levystä: hyvä levy jota tulee kuunneltua kerran jos toisenkin, ei tämä silti mikään vuosisadan tapaus ole tai mikään maailmaani järisyttävä kokemus ollut.
Kiitämme: Tarja Turusen potkuja.
Moitimme: Holopaisen välillä suuruudenhulluutta lähentelevää biisienrakentelua.
Jone
Levyarvostelu/ Turbonegro:Retox
Tarjolla tänään, Village Peoplen äpäräveli Turbonegro Norjasta (tietenkin).
Nämä hassusti pukeutuvat ja huonosti meikkaavat miehet, jotka läväyttivät tiskiin punkrock levyn, jota on vaikea ohittaa. New York Dollsin ja MC5:n hengessä tehdyllä levyllä ei ole mitään uutta ja vallankumoksellista, mutta sillä ei ole paskankaan merkitystä, kun levy takoo moukarin lailla.
Levy alkaa räyhäkkäästi We´re Gonna Drop the Atom Bomb biisillä ja samalla sykkeellä jatkaa seuraava Welcome to the Garage Dump. Levystä on mahdoton löytää heikkoa kohtaa, joten kyseessä on tasaisen varmaa ja riisuttua poljentaa.
Biisit Do You Do You Dig Destruction ja Stroke the Shaft saavat jalan enemmän vipattamaan, mutta kyllä se tennari heiluu koko levyn ajan. Levy on taattua kamaa niille jotka tykkää perinteisemmästä ja konstailemattomasta rokista, jossa kitarat rouhii ja melodiat lentää. Asennetta ei näiltä ukoilta puutu ja voisivat sitä myös hieman jakaa näille nuorille tissiposkille Tämän levyn tahtiin tuskin öljytyt miesvartalot painautuvat kiihkeään syleilyyn yön pimeydessä.
Tästä puuttuu Glitter kimallus ja vaaleanpunainen pehmeys. jotka on korvattu hienhajulla särökitaroilla ja rouheella rokkikompilla.
Kiitämme: Bändiä levystä
Moitimme: kerrostaloasumista, joka rajoittaa aamuyöllä jatkoilla tapahtuvaa levyn soittamisen volyymin tasoa.
Jone
Nämä hassusti pukeutuvat ja huonosti meikkaavat miehet, jotka läväyttivät tiskiin punkrock levyn, jota on vaikea ohittaa. New York Dollsin ja MC5:n hengessä tehdyllä levyllä ei ole mitään uutta ja vallankumoksellista, mutta sillä ei ole paskankaan merkitystä, kun levy takoo moukarin lailla.
Levy alkaa räyhäkkäästi We´re Gonna Drop the Atom Bomb biisillä ja samalla sykkeellä jatkaa seuraava Welcome to the Garage Dump. Levystä on mahdoton löytää heikkoa kohtaa, joten kyseessä on tasaisen varmaa ja riisuttua poljentaa.
Biisit Do You Do You Dig Destruction ja Stroke the Shaft saavat jalan enemmän vipattamaan, mutta kyllä se tennari heiluu koko levyn ajan. Levy on taattua kamaa niille jotka tykkää perinteisemmästä ja konstailemattomasta rokista, jossa kitarat rouhii ja melodiat lentää. Asennetta ei näiltä ukoilta puutu ja voisivat sitä myös hieman jakaa näille nuorille tissiposkille Tämän levyn tahtiin tuskin öljytyt miesvartalot painautuvat kiihkeään syleilyyn yön pimeydessä.
Tästä puuttuu Glitter kimallus ja vaaleanpunainen pehmeys. jotka on korvattu hienhajulla särökitaroilla ja rouheella rokkikompilla.
Kiitämme: Bändiä levystä
Moitimme: kerrostaloasumista, joka rajoittaa aamuyöllä jatkoilla tapahtuvaa levyn soittamisen volyymin tasoa.
Jone
sunnuntai 14. lokakuuta 2007
CMX Himos Areenalla 13.lokakuuta 2007
Lauantai jota olin jo odotellut jonkun verran onkin yhtäkkiä käsillä, iltapäivätorkkujen(parin tunnin koomaan verrattavan unen) jälkeen närästi aivan törkeästi, pakko syödä jotain ja mikä ettei olo paranee huomattavasti, varma tieto siitä, että CMX aloittaa soiton puolenyön maissa alkaa taas kerran arveluttaa samalla tavalla kuin jokaisen keikan alla tapahtuu, miten ihmeessä tässä pysyy illan taas hereillä?
Ei se ole muuta kuin aikuisuuteen siirtyneen ihmisen mukavuudenhalua, halua käpertyä jonnekin ja olla ihan vain rauhassa. Toisaalla sisällä on se sama hullu kakara joka ei halua olla hetkeäkään paikallaan vaan aina menossa jonnekin, kokeilemassa jotain uutta tai koeteltua, pääasia on liike.
Auton nokka kohti Jämsää puolen kymmenen jälkeen illalla, eihän tästä mene kuin puoli tuntia ja on perillä, auton pakkasmittari näyttää -5C Saakosken suoralla, talvi ja pakkanen antavat ensimmäisiä varoituksiaan, täältä ollaan tulossa. Eipä haittaa, Talvikuningasta tässä ollaankin menossa kuuntelemaan, mitä muuta ne voi vetää tuon levyn tiimoilta nyt livenä? Ei mitään käsitystä, mutta jotain samantyylistä sen on pakko olla vaikka sisällä on syvä toive että Matti helähtäisi täysillä, perkele että se laulu sytyttää aina sen hulluuden jota aikuinen ei saisi kuulemma niin usein enää harrastaa kuin nuori pojanjolppi, ei sitä pysty kertomaan jos ei sitä joku tunne niin ei sitten tunne.
Areenan piha on tyhjä kuin hautausmaa, jotain uusia kiviä eli betoniporsaita tuotu etupihalle, siinä missä keväällä parkkeerasin autoa on nyt esteitä, paskat siitä onhan tuossa toisella sivulla tilaa vaikka kuinka. Olen jälleen tullut hyvissä ajoin paikalle, minä en lähde minnekään ajolähdöllä, se vaan ei ole minun luontoni ja aionkin tutkia taas paikkoja ja ihmetellä että mistä sitä jonkun kuvan saisi otettua.
Himos Areenan henkilökunta on aina ystävällistä ja tämäkään ilta ei tee poikkeusta, täällä ihminen viihtyy ja puitteet ovat muutenkin todella kohdallaan, lippu kehiin ja viiva tussilla kämmenselkään, perkele joskus voisi kokeilla ihmisten pokeria kun vetäisikin polttoraudan esiin sisäänvaluville hipeille, kenen pokka pitäisi? Ojentaisitko kätesi?
Helvetinmoinen jano, syömäni ruoka aiheuttaa jälkitunnelman joka sammuu parilla keltaisella jaffalla, porukkaa alkaa valua yhtäkkiä paikalle runsaasti.
Ihmiset ovat kauniita, nuoria ja vanhoja, CMX ei ole mikään teinibändi vaikkei se ole vielä edes kovin vanhakaan, tämä musiikki vaan nyt vaatii vähän enemmän tunnetta ja paloa, tämä ei ole kauppamiesten tekemää muovi ja lurex pelleilyä, laulujen sanatkin on kirjoittanut ihminen eikä mikään helvetin markkinointitiimi. Taustakangas on Talvikuninkaan etusivun kuva, pirun iso lakana on pitänyt jonkun painaa. Peipon rummut ja valohässäkät seisovat lavalla, vasemmalla on näköjään Rasion konttori kun Marshallin nuppi jonka nimi on lyhentynyt Larsiksi on siellä, oikealla on Halmkronana mestat, Aki nyt ei voi olla kuin keskellä, se on sen paikka.
Nauhalta tulee kaikenmoista musiikkia, onneksi vähän Kotiteollisuutta sekaan, se on lohduttavaa, minä haluan kuulla louhintaa koko valveillaolo aikani, minulla ei ole enää aikaa mihinkään itkuvirsiin tai kurjuuden ylistykseen, kaiken pitää lyödä kuin halolla päähän tai lekalla varpaalle, antaa tulla nyt perkele!
Alkunauha alkaa pyöriä, siniset valot samoin, varma tunne siitä, että nyt tulee hienoimmat värit taas saa varmistuksensa, CMX:n valoguru on paras Suomessa, muilla on vielä paljon oppimista, mitä hemmettiä, Kaikkivaltias alkaa ja se kuullostaa ihan törkeän hienolta, nyt on kammarissa sellainen sointi että alta pois!
Ei sitä pysty oikein edes kertomaan, vilkkuvalot rumpupatterin etureunalla, kaikki muu siihen päälle, äijät pieksää soittimiaan kuin viimeistä päivää, Rasio on parkkeerannut Larsin eteen ja saatana että tulee turpaan tänään täysillä, ilmeenkään värähtämättä johtava riffi pauhaa päälle, Halmkrona hymyilee soittaa valkoista kitaraansa katsoen sivulle, Yrjänä alkaa vetää "taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa", tätä varten minä tänne tulinkin, uutta levyä livenä kuulemaan, sitä muuten tulee sitten sillä tunteella kuin pitääkin, äijät vetää ihan mielettömän hyvin, minä katselen lavatoimintaa kameran läpi ja se näyttää hyvältä, nämä miehet ei mossaa, ne vaan murjoo muuten koko paikan sekaisin, se on jotain hypnoosia tai sen sukuista, soittakaa nyt se Resurssikysymys heti perään, niin käy ja nyt on kyyti kylmää, hc punkkia täysi ikäisille, miten perkele noita sanoja voi muistaa, pitää vielä koettaa soittaakin sivussa oikein, joskus epäilen kyllä että Yrjänä tykkää kiusata itseään tekemällä niin monimutkaisia sanoituksia, miten mahtaa muistaa livenä vetäessä se miettii ja ruoskii itseään...
Pretoriaanikyborgit alkaa marssin tapaisella introlla, tämä on minun mielibiisejäni uudelta levyltä, se kuullostaa tosi hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Selvästi huomaa sen miten moni yleisön joukossa on pihalla kuin lumiukko, eivät ole välttämättä vielä paljon kuulleet uutta levyä tai sitten eivät ollenkaan, joku huutaa Ruostetta joka vitun tauolla, ruostetta on perseessäs minä ajattelen heti negatiivisesti, mikä minäkin kuvittelen olevani! Rokkikeikalla saa muuten huutaa ihan mitä mieleen juolahtaa, tai olla huutamatta, paikalle vaivautuminen antaa sen oikeuden ja sananvapaus huolehtii lopusta.
"Muuntogeeni susilauman tekee meistä kimairoista, kyborgeja, kerubeja vastaan meitä heitetään" jessus ja se lopun rytmikäs osa jyrää koko perkeleen tontin, nyt vasta tajuan että mikä se Kuoleman näköinen äijä on siinä vasemmassa reunassa, sehän soittaa noita litteitä mustia laatikoita, sieltä tulee kosketinsoittoa, äijä painaa ilmeettömästi koskettimia ja biisin lopun ei niinkään mediaseksikäs vinkuva osa tunkee ilmoille, tällä ei todellakaan radiosoittoa olla kosiskeltu.
Vallan Haamut taisi olla seuraava biisi, en minä enää saa kirjoitettua muistilapulleni mitään järkevää, alkaa viedä mukanaan, seuraavaa biisiä en edes tunnista, mistä helvetistä minä ne kaikki voisin tietää kun en ole hypännyt vankkuriin vasta kuin joskus vuonna 2005, Ruoste my ass!
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen tulee sitten, se on todella hieno biisi ja bändi vetää siitä esiin version joka on helvetin paljon parempi kuin mikään aiempi mitä siitä olen kuullut.
Tähtilaivan kapteeni vyöryttää lisää juoksuhautaa, se vaan tuntuu niin hyvältä, tehkää pahimpanne! Joku on vailla taas Ruostetta...
Lisää jotain biisiä, taitaa olla Kosmologisen vakion laulu, en minä muista, mutta se on helvetin tiukkaa menoa, minä otan muutaman kuvan, en muista katsella mitä niistä tulee, ketä sekään kiinnostaa, jotain sinne tarttuu kuitenkin.
Punainen komentaja, sen tunnistan heti sen mahtialusta, Halmkrona on valosta punainen, koko äijä tähdätään punaisella valolla täyteen, kamera soittaa sarjoja, mutta nyt ei ehdi kuvata nyt on pakko heiluttaa päätä perkele! "On laivamme pimeydestä tehty, se pilkkaa luonnon lakeja.."
Mitä kolme seuraavaa biisiä ovat ei minulla ole niistä mitään tietoa, jossain vaiheessa avaan hupparin vetoketjua, minulla on lämmin, koko illan palelikin niin paljon ettei haittaa yhtään, joku niistä on instrumentaali ja ihan helvetin hieno, mietin hetken mikähän se lie nimeltään, mutta vain hetken, minä annan tunteen viedä.
Quanta ja Kaikkivaltiaan peili, ne minä kuulin molemmat ja voi sanoa vain sen miten hieno loppu se oli, parasta mitä olen kuullut pitkiin aikoihin elävänä soitettuna, mieletön värien ja musiikin maailma on edessäni koko ajan ja yhtäkkiä se vain loppuu, hakataan kädet kipeinä, huudetaan pää punaisena ja bändi tulee takaisin ja vetää encoreja joista minulla ei ole hevonhelvetin tietoa mitä ne oli, mutta ne käy hyvin nuppiin, kaikki tykkää biiseistä ja kun soitto loppuu niin Halmkrona antaa plekun sille tyypille joka sitä pyysi jo keikan alussa, Peippo heilauttaa kättään juuri siihen malliin että tietää sen lähtevän menemään, enää ei soiteta mitään tälle yötä, Tiktakin joku heimeheilutaantaas alkaa tulla nauhalta ja se kyllä niittaa sen perille sille Ruosteenkin huutelijalle.
Kello on vähän yli puoli kaksi ja se on sitä aikaa kun pakataan kamera ja Rock huora sarjakuva albumi mukaan, vetoketju kiinni uudesta CMX hupparista, jossa ei ole mitään metriä leveitä huutomerkkiluokan selkä ja hihapainatuksia, vain pieni merkki rinnassa, takki narikasta ja pihalle, kato tähtitaivas täydellisenä yläpuolella, pakkasta 6 astetta ja huomiseksi on luvattu vesisadetta, niin ja kuvat pitää tyhjentää muistikorteilta ja kirjoittaa blogiin muistikuvia, valokuvia Metallisaurus.com/Graniitti osioon.. tämän enempää minä en muista, Yrjänän välispiikit olivat lyhyitä, jotain mainintaa miten hienon näköinen paikka Himos Areena on, sitten jotain porukan mulkaisua kosketinsoittajaa kohti, soittiko se jotain perkeleen lisäjazzia siihen kohtaan vai ei, enpä tiedä, en minä ymmärrä soittamisesta mitään muuta kuin sen tuntuuko se ytimissä vai eikö. CMX tuntui.
Ei se ole muuta kuin aikuisuuteen siirtyneen ihmisen mukavuudenhalua, halua käpertyä jonnekin ja olla ihan vain rauhassa. Toisaalla sisällä on se sama hullu kakara joka ei halua olla hetkeäkään paikallaan vaan aina menossa jonnekin, kokeilemassa jotain uutta tai koeteltua, pääasia on liike.
Auton nokka kohti Jämsää puolen kymmenen jälkeen illalla, eihän tästä mene kuin puoli tuntia ja on perillä, auton pakkasmittari näyttää -5C Saakosken suoralla, talvi ja pakkanen antavat ensimmäisiä varoituksiaan, täältä ollaan tulossa. Eipä haittaa, Talvikuningasta tässä ollaankin menossa kuuntelemaan, mitä muuta ne voi vetää tuon levyn tiimoilta nyt livenä? Ei mitään käsitystä, mutta jotain samantyylistä sen on pakko olla vaikka sisällä on syvä toive että Matti helähtäisi täysillä, perkele että se laulu sytyttää aina sen hulluuden jota aikuinen ei saisi kuulemma niin usein enää harrastaa kuin nuori pojanjolppi, ei sitä pysty kertomaan jos ei sitä joku tunne niin ei sitten tunne.
Areenan piha on tyhjä kuin hautausmaa, jotain uusia kiviä eli betoniporsaita tuotu etupihalle, siinä missä keväällä parkkeerasin autoa on nyt esteitä, paskat siitä onhan tuossa toisella sivulla tilaa vaikka kuinka. Olen jälleen tullut hyvissä ajoin paikalle, minä en lähde minnekään ajolähdöllä, se vaan ei ole minun luontoni ja aionkin tutkia taas paikkoja ja ihmetellä että mistä sitä jonkun kuvan saisi otettua.
Himos Areenan henkilökunta on aina ystävällistä ja tämäkään ilta ei tee poikkeusta, täällä ihminen viihtyy ja puitteet ovat muutenkin todella kohdallaan, lippu kehiin ja viiva tussilla kämmenselkään, perkele joskus voisi kokeilla ihmisten pokeria kun vetäisikin polttoraudan esiin sisäänvaluville hipeille, kenen pokka pitäisi? Ojentaisitko kätesi?
Helvetinmoinen jano, syömäni ruoka aiheuttaa jälkitunnelman joka sammuu parilla keltaisella jaffalla, porukkaa alkaa valua yhtäkkiä paikalle runsaasti.
Ihmiset ovat kauniita, nuoria ja vanhoja, CMX ei ole mikään teinibändi vaikkei se ole vielä edes kovin vanhakaan, tämä musiikki vaan nyt vaatii vähän enemmän tunnetta ja paloa, tämä ei ole kauppamiesten tekemää muovi ja lurex pelleilyä, laulujen sanatkin on kirjoittanut ihminen eikä mikään helvetin markkinointitiimi. Taustakangas on Talvikuninkaan etusivun kuva, pirun iso lakana on pitänyt jonkun painaa. Peipon rummut ja valohässäkät seisovat lavalla, vasemmalla on näköjään Rasion konttori kun Marshallin nuppi jonka nimi on lyhentynyt Larsiksi on siellä, oikealla on Halmkronana mestat, Aki nyt ei voi olla kuin keskellä, se on sen paikka.
Nauhalta tulee kaikenmoista musiikkia, onneksi vähän Kotiteollisuutta sekaan, se on lohduttavaa, minä haluan kuulla louhintaa koko valveillaolo aikani, minulla ei ole enää aikaa mihinkään itkuvirsiin tai kurjuuden ylistykseen, kaiken pitää lyödä kuin halolla päähän tai lekalla varpaalle, antaa tulla nyt perkele!
Alkunauha alkaa pyöriä, siniset valot samoin, varma tunne siitä, että nyt tulee hienoimmat värit taas saa varmistuksensa, CMX:n valoguru on paras Suomessa, muilla on vielä paljon oppimista, mitä hemmettiä, Kaikkivaltias alkaa ja se kuullostaa ihan törkeän hienolta, nyt on kammarissa sellainen sointi että alta pois!
Ei sitä pysty oikein edes kertomaan, vilkkuvalot rumpupatterin etureunalla, kaikki muu siihen päälle, äijät pieksää soittimiaan kuin viimeistä päivää, Rasio on parkkeerannut Larsin eteen ja saatana että tulee turpaan tänään täysillä, ilmeenkään värähtämättä johtava riffi pauhaa päälle, Halmkrona hymyilee soittaa valkoista kitaraansa katsoen sivulle, Yrjänä alkaa vetää "taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa", tätä varten minä tänne tulinkin, uutta levyä livenä kuulemaan, sitä muuten tulee sitten sillä tunteella kuin pitääkin, äijät vetää ihan mielettömän hyvin, minä katselen lavatoimintaa kameran läpi ja se näyttää hyvältä, nämä miehet ei mossaa, ne vaan murjoo muuten koko paikan sekaisin, se on jotain hypnoosia tai sen sukuista, soittakaa nyt se Resurssikysymys heti perään, niin käy ja nyt on kyyti kylmää, hc punkkia täysi ikäisille, miten perkele noita sanoja voi muistaa, pitää vielä koettaa soittaakin sivussa oikein, joskus epäilen kyllä että Yrjänä tykkää kiusata itseään tekemällä niin monimutkaisia sanoituksia, miten mahtaa muistaa livenä vetäessä se miettii ja ruoskii itseään...
Pretoriaanikyborgit alkaa marssin tapaisella introlla, tämä on minun mielibiisejäni uudelta levyltä, se kuullostaa tosi hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Selvästi huomaa sen miten moni yleisön joukossa on pihalla kuin lumiukko, eivät ole välttämättä vielä paljon kuulleet uutta levyä tai sitten eivät ollenkaan, joku huutaa Ruostetta joka vitun tauolla, ruostetta on perseessäs minä ajattelen heti negatiivisesti, mikä minäkin kuvittelen olevani! Rokkikeikalla saa muuten huutaa ihan mitä mieleen juolahtaa, tai olla huutamatta, paikalle vaivautuminen antaa sen oikeuden ja sananvapaus huolehtii lopusta.
"Muuntogeeni susilauman tekee meistä kimairoista, kyborgeja, kerubeja vastaan meitä heitetään" jessus ja se lopun rytmikäs osa jyrää koko perkeleen tontin, nyt vasta tajuan että mikä se Kuoleman näköinen äijä on siinä vasemmassa reunassa, sehän soittaa noita litteitä mustia laatikoita, sieltä tulee kosketinsoittoa, äijä painaa ilmeettömästi koskettimia ja biisin lopun ei niinkään mediaseksikäs vinkuva osa tunkee ilmoille, tällä ei todellakaan radiosoittoa olla kosiskeltu.
Vallan Haamut taisi olla seuraava biisi, en minä enää saa kirjoitettua muistilapulleni mitään järkevää, alkaa viedä mukanaan, seuraavaa biisiä en edes tunnista, mistä helvetistä minä ne kaikki voisin tietää kun en ole hypännyt vankkuriin vasta kuin joskus vuonna 2005, Ruoste my ass!
Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen tulee sitten, se on todella hieno biisi ja bändi vetää siitä esiin version joka on helvetin paljon parempi kuin mikään aiempi mitä siitä olen kuullut.
Tähtilaivan kapteeni vyöryttää lisää juoksuhautaa, se vaan tuntuu niin hyvältä, tehkää pahimpanne! Joku on vailla taas Ruostetta...
Lisää jotain biisiä, taitaa olla Kosmologisen vakion laulu, en minä muista, mutta se on helvetin tiukkaa menoa, minä otan muutaman kuvan, en muista katsella mitä niistä tulee, ketä sekään kiinnostaa, jotain sinne tarttuu kuitenkin.
Punainen komentaja, sen tunnistan heti sen mahtialusta, Halmkrona on valosta punainen, koko äijä tähdätään punaisella valolla täyteen, kamera soittaa sarjoja, mutta nyt ei ehdi kuvata nyt on pakko heiluttaa päätä perkele! "On laivamme pimeydestä tehty, se pilkkaa luonnon lakeja.."
Mitä kolme seuraavaa biisiä ovat ei minulla ole niistä mitään tietoa, jossain vaiheessa avaan hupparin vetoketjua, minulla on lämmin, koko illan palelikin niin paljon ettei haittaa yhtään, joku niistä on instrumentaali ja ihan helvetin hieno, mietin hetken mikähän se lie nimeltään, mutta vain hetken, minä annan tunteen viedä.
Quanta ja Kaikkivaltiaan peili, ne minä kuulin molemmat ja voi sanoa vain sen miten hieno loppu se oli, parasta mitä olen kuullut pitkiin aikoihin elävänä soitettuna, mieletön värien ja musiikin maailma on edessäni koko ajan ja yhtäkkiä se vain loppuu, hakataan kädet kipeinä, huudetaan pää punaisena ja bändi tulee takaisin ja vetää encoreja joista minulla ei ole hevonhelvetin tietoa mitä ne oli, mutta ne käy hyvin nuppiin, kaikki tykkää biiseistä ja kun soitto loppuu niin Halmkrona antaa plekun sille tyypille joka sitä pyysi jo keikan alussa, Peippo heilauttaa kättään juuri siihen malliin että tietää sen lähtevän menemään, enää ei soiteta mitään tälle yötä, Tiktakin joku heimeheilutaantaas alkaa tulla nauhalta ja se kyllä niittaa sen perille sille Ruosteenkin huutelijalle.
Kello on vähän yli puoli kaksi ja se on sitä aikaa kun pakataan kamera ja Rock huora sarjakuva albumi mukaan, vetoketju kiinni uudesta CMX hupparista, jossa ei ole mitään metriä leveitä huutomerkkiluokan selkä ja hihapainatuksia, vain pieni merkki rinnassa, takki narikasta ja pihalle, kato tähtitaivas täydellisenä yläpuolella, pakkasta 6 astetta ja huomiseksi on luvattu vesisadetta, niin ja kuvat pitää tyhjentää muistikorteilta ja kirjoittaa blogiin muistikuvia, valokuvia Metallisaurus.com/Graniitti osioon.. tämän enempää minä en muista, Yrjänän välispiikit olivat lyhyitä, jotain mainintaa miten hienon näköinen paikka Himos Areena on, sitten jotain porukan mulkaisua kosketinsoittajaa kohti, soittiko se jotain perkeleen lisäjazzia siihen kohtaan vai ei, enpä tiedä, en minä ymmärrä soittamisesta mitään muuta kuin sen tuntuuko se ytimissä vai eikö. CMX tuntui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
