sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Keikkaraportti: Nicole, Profane Omen Lutakko 27.3.2009

Perjantai ilta Lutakossa, kolmen bändin kattaus, FM2000 ja kaksi edellä mainittua sen jälkeen.
FM:n keikasta en osaa paljoakaan sanoa, hillitön melskaus, mutta oma musiikillinen rajoittuneisuuteni ehkä oli suurena tekijänä kun ei pudonnut yhtään.
Minulla on kaikki muut FM:n levyt paitsi uusin ja ei tunnu kyllä yhtään siltä että sitä uusinta tarvitsen, se on se humppa taas, saatana!

Profane Omen oli toisena esiintymässä ja jos saan luvalla sanoa että tässä on seuraava ihan helvetin iso suomalainen bändi, ainakin toivottavasti, sillä nämä miehet on tosi petoja mättämään, minulla on ollut paha aukko sivistyksessä kun tämä bändi on ollut aiemmin näkemättä livenä, vaan nyt voin sanoa että on raju livebändi ja jätkien soittotaito on todella kovalla tasolla, samaa voi sanoa death/trash tyylin biiseistä, joissa on muuten haastetta ja mikä parasta puhtaan laulun osia on paljon ja ne toimivat todella hienosti.
Ensi tahdeista lähtien myös Lutakon aina asiantunteva yleisö oli täysillä mukana, voisi jopa sanoa että ihan hulluna ja pitti pyöri nätisti.
Erityistä huomiota kiinnitti bändin rumpalin Samuli Mikkosen taito, kyllä muuten tapahtuu rumpujen takana paljon lyödään kuin eukkoa konsanaan, täysillä!
Lavalla oli erittäin paljon energisiä ukkoja, ei nyt vielä päästy ihan Raised Fistin lava-aggressioon, mutta paljon oli kovia elementtejä silläkin puolella.
Uuden Inherit the Void levyn biisejä kuultiin myös ja uusin levy onkin aivan mielettömän hienosti toimiva paketti, tässä on kyllä aineksia tosi koviin juttuihin tässä bändissä, meikä on ihan liekeissä tämmöisen mätön edessä.

Illan viimeisenä ja erittäin monen paikallaolijan suuresti odottamana esiintyi Nicole, bändi joka on pysynyt ydinosaamisessaan, eikä muuten tingi mistään. Bändi on hankkinut monien vuosien aikana vankan fanijoukon, voitaisiin kai jo puhua kulttibändin statuksesta, sillä kaikki arvostavat Nicolea, jotka nyt vähänkään metallin päälle ymmärtävät.
Jotenkin bändin tunnelmaan sopivaa oli myös valaistus, joka sai kitaristi/laulaja Ollin näyttämään hmm, alakerran valtiaalta. Tämä bändi ei ota vankeja, se ei neuvottele vaan mättää kyllä ihan suoraan turpaan koko ajan, biisit ovat ihan suoraa metallia ja siellä muuten ei ole kovin montaa hempeää sanaleikkiä mukana. Biisien nimet kuten Delirium, Tuomittujen joukkoon, Kuolemaan asti sinun ehkä kertovat jo kanssa perussävyn, se on tumma ja todella raju.
Yleisö oli kyllä liekeissä Nicolen aikana, väkeä oli paikalla todella hyvin, eikä syyttä. Tämä bändi ansaitsee kyllä kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen tekemisestään, sen musiikki on suomeksi huudettua metallia puhtaimmillaan, bändin nykytilaan voi tutustua ostamalla sen uusimman levyn Tuomittujen joukkoon, joka muuten löytyy jo hyllystä täälläkin päin, kova levy.

Kiitokset illan bändeille, todella kova meininki!

Jukka

Keikkaraportti: Graveyard ja Witchcraft Lutakko, 21.3.2009

Alunperin tämän kaksikon jälkeen lauteille piti tulla The Sword, jenkkibändi joka oli Metallican lämppärinä rapakon takana, vaan ei käynyt niin. Ruotsalaiset tulivat kuitenkin paikalle ja Graveyard aloitti, bändi jonka basisti soittaa Rickenbackeria ei voi olla paska, eikä ollut tälläkään kertaa.
Graveyardin musiikki ei ole mitään yksinkertaista soitettavaa tai yksioikoista paahtoa, ovelaa ehkä jopa hivenen salakähmäistä, jos musiikki voi sellaista yleensä olla. Biiseissä oli rytminvaihdoksia, joista bändin livesointi ei horjunut tippaakaan, erittäin kovia ukkoja soittamaan.
Jonkin verran koukkuja biiseissä oli, mutta ehkä lievä tasapaksuus vaivasi, en usko että jaksaisin bändiä levyltä kuunnella, vaan livenä homma kyllä toimi helvetin hienosti, erittäin mukava tuttavuus ja kuten sanottua, kovia ukkoja soittamaan.

Witchcraft oli Motörheadin lämppärinä Helsingin Jäähallissa 16.12.2008, ei jäänyt mitään mieleen kun ei se semmoisessa ympäristössä toiminut minusta yhtään, Viikate sen sijaa oli todella kova lämppäri sillä keikalla.
Asiaan, bändi aloitti Lutakossa ja kuin taikaiskusta paikalle ilmestyi Black Sabbathmainen tunnelma, vanha sapatti on selkeästi leimaa antava tekijä tämän bändin musiikissa.
Ihan rajun kuulloista kamaa livenä, jäikö joku biisi mieleen, no ei jäänyt, mutta nämäkin ukot on kovia pelimanneja, hienoja vaihtelevia biisejä ja rento ote toimintaan.

Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja se kyllä tykkäsi molempien bändien toiminnasta, se oli kunnon menoa juu.

Jukka