torstai 31. lokakuuta 2013

Metallisaurus telakalla

Blogin nimi pitäisi kylläkin olla Metallisaurus telakalla, yritin että jos kävisi joulukuussa Motörheadin keikalla, ei Lemmy ole tikissä, että se siitä. En tosin ole ollenkaan varma olisinko ollut itsekään missään iskussa silloin, kaikki jää siis arvoitukseksi.

Jaaha, jos ei ole pariin vuoteen, itse asiassa melkein kolmeen vuoteen kirjoittanut tänne mitään, sisäänpääsyn vaikeuksia voisi luonnehtia melkoisiksi.
Mistä voisin muistaa silloisen salasanan ja tämä vitun google tunkee gmailia tilalle ja yrittää sotkea jäljet lopullisesti.
Helvetin palvelimet ja tietotekniikka, salasanat ja kaikki muu paska, joka  pyörittää meitä kaikkia joka päivä enenevässä määrin.
Vitun robottiyhteiskunta, ihmisistäkin on tulossa ihan robotteja, kun katselee jossain kylällä vaikka jossain trendikahvilassa (niissä ramppaan koko ajan), kaikki ovat kumartuneina hiplaamaan jotain vitun aipodia, aifounia, samsungia, lumiaa mitä milloinkin.
Kukaan ei edes kiinnitä huomiota keskeltä kahvilaa pöytään purjehtivaa jumalatarta, ei vittu pitää kattoo pitkävetotulokset, siinä ei paljon kissa paina.

Ei siinä, on minullakin älytön puhelin ja tablettitietokone, mutta käytän niitä kyllä suurimmalta osin vain ajantappamiseen dialyysissa. Enhän minä soita edes kenellekään, vain harvat soittavat minullekaan, kenelläkään ei ole mitään sanottavaaa, sillä maailmanlaajuinen taantuma on iskenyt myös sosiaalisiin suhteisiin, kukaan ei halua kuulla sairaskertomustani, enkä minä halua kertoa sitä kenellekään sen kummemmin, mutta kun elämä on täysin sen koneen varassa, ei muut asiat paljon paina.

Kunto on ihan paskana, paino nousee ja kivutonta päivää en muista viettäneeni vuosiin, jos sellaisen vielä saan eteeni, lyön itseäni vasaralla sormeen ettei ala ihan juhlaksi muuttua.
Siitä huolimatta raahaan perseeni mielelläni kolmesti viikossa töihin ja toiset kolme dialyysiin, sunnuntaina en sitten tee mitään erityistä, ellen saa jotain ihme pistosta ja lähden yrittämään jotain valokuvaukseen viittaavaa toimintaa.
Siitäkään ei tahdo tulla hevonvittua, sillä jokainen niveleni tuntuu juuttuneen kiinni toisiinsa, kaikki liikkeet sattuu niin saatanasti ettei huutaminenkaan auta, siispä olen kehittänyt itselleni zen menetelmän kivun sietämiseen.
Huudetaan sitten kun saadaan se munuainen, sitten huudan niin paljon että Muuramen kunnanjohtajakin kuulee joen toiselle puolen ja tulee miettimään kesken kokouksen, että on se sentään hienoa, kun meillä Muuramessa on vielä päällikköäänen hallitsevia kuntalaisia, vapaita ihmisiä ja ankaria toteuttamaan itseään monilla eri tavoilla.

Jos et pidä erityisesti kiroilusta tai muuten tunnet itsesi kiusaantuneeksi lukiessasi tätä, suksi vittuun sillä minä en oikeasti välitä minkään vertaa, minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin sensuroida itseäni jonkun toisen herkkien tunteiden takia, että se siitä.

Nyt on laitettava käsivarteen kylmää, sillä pistin tänään neulan suoneen, mutta se saatana päätti pakittaa millin ja huuhteluruiskun lääkesuolalitku pasahti kudokseen keinosuonen ympärille, käsivarsi on kuin Kippari Kallella ja sitä polttelee aivan helvetisti. Suolaahan se vain on. Ensi kerralla uusi yritys ja ei tarvitse odottaa kuin lauantaihin, siitä se taas lähtee.

Hevosenperseeseen. Näin minulle aina toivotteli eräs vanha tuttu, tuo vilpitön romanivähemmistön ystävä.
Pesäpallomailalla.