"Työ ootte meijän paras yleisö ikinä!" "ja ainakin äänekkäin..."
Eipä aleta mennä asioiden edelle, SE lauantai alkoi armottomilla painajaisilla, puoli viiden aikaan aamulla alkoi tuntua jo siltä, ettei tämä taida olla elämäni paras päivä, raivoissaan herääminen on raskas tapa aloittaa, pitää katella jotain Nalle Puh kauraa iltaisin ja lopettaa kaikenlaisen väkivallan katsominen uutisista, joita muuten tulee ihan liikaa joka tuutista.
Vanha kaverini soitteli aiemmin ja sanoi lähtevänsä keikalle, oikein mukavaa, eipä ole hetkeen nähtykään.
Siitä vaan Jämsään, hetken sen jälkeen kun pääsin taloon sisään, eli kun minut oli leimattu kuin vaalikarja, tajuan että ei perkele! täällä on tänään jonkun verran paljon pikkujouluporukoita. HC fanien määrä on siis vähäisempi kuin normaalisti, mutta se on sitä aikaa vuodesta.
Paitakauppojen jälkeen alkaa alkoholittomien tuotteiden imurointi, on se kumma kun alkaa kapakassa janottamaan. Mukavaa jauhaa paskaa ja asiaa kaverin kanssa, siinä ei huomaakaan kun kello alkaa lähestyä puoltayötä, hiljainen valuminen eturiviin, kamera esiin ja kaikki valmiina, Valtakuntaa alkunauha alkaa tyrkätä sitä särökitaraa siinä alussa, samassa lavalle saapuvat Lappeenrannan miehet, Hynysen farkkuja on joku paikkaillut, samoissa vaatteissa sitten viime vuoden elokuun Tuuliajolla keikalla Lappeenrannan Vanhalla kentällä, Motörhead paikka on oikein passeli noihin housuihin, tuo sama nahkaliivi, voi olla melko eroottisen tuoksuinen vaatekappale sekin, Hongiston vaatekaappi ei ole myöskään lipsahtanut mihinkään Versace suuntaan, homolle ei haiskahda millään vaikka onkin B-rapun talonmies ainakin t-paidan mukaan. Sinkkonen alkaa pieksää rumpujaan, siinä ei paljon flirttailla ja Valtakunta röyhyää konttoriin, Minä olen yleisö ei oikein kaikilta osiltaan tajua, miten helvetin hieno biisi juuri nyt jyrsii tajuntaa, mutta eturivin porukat alkavat heilua laseineen ja pulloineen ihan mukavasti, siinä on kuin jossain pienen paatin kannella merenkäynnissä, voi kastuakin kunnolla jos huono tuuri sattuu, tänään ei kaljaa tullut päälle juuri ollenkaan, miellyttävää.
Hyvin soi Kotiteollisuus tänäänkin, Gibson Les Paul Voodoo, se on Hynysen työkalu, siitä lähtee rapsakka soundi ja listalla ovat Pirunpelto, Harakat, Noitavasara, Käärmeiden historiaa(aivan helvetin hienoa! eipä ole ihan äsken kuultu tätä), Iankaikkinen, Ukko Perkele, joka omistettiin lepakkoporukalle, joka imeksi toisiaan antaumuksella, Kummitusjuna, +-0(tätä on tullut odotettua kanssa jonkun verran), Kivireki, joka toimii aina livenä, Routa ei lopu, Vuonna 1 ja 2.
Encoreja tulee pariin otteeseen, lopuksi soivat Helvetistä itään, KULTALUSIKKA ja Aamusta aamuun. Tosin ennen niitä kuullaan aivan vitun pitkä pätkä jatsia, se on kultivoituneen tuntuista meininkiä, sattuu hampaaseen.
Mitäkö jäi mieleen? no se mitä kirjoitin tuonne ekalle riville, hyvää vittuilua ja hyviä biisejä, hiljainen yleisö, johon Hynynen totesi että ollaan sitten hiljaa, tulivat kyllä ihan armosta vetämään viimeiset encoret, noin veltoilla huudoilla ei kyllä yleensä saa yhtään mitään, mutta Kotiteollisuuden jätkät on sen verran hyväntahtoisia, ettei ne viitsineet lähteä menemään poispäin, vaikka porukka olikin aika hiljaista, Yrjänä olisi saattanut sanoa että vitut, lähettiin!
Kyllä minä tykkäsin, hyvä veto (ja sointi Himos Areenalla oli taas kohdallaan, hyvä mesta sen puolesta) ja erityisen mukavaa oli kuulla harvinaisempia biisejä, parasta oli se, ettei Minä olen soinut ollenkaan, ei se ole huono biisi, mutta se olisi ollut liian ilmeistä yleisön kosiskelua, KT ei ole mikään jukeboksi eikä tarvitse sellaiseksi tullakaan, tehdä se mitä huvittaa ja itse haluaa, on yksi perustavaa laatua olevista syistä olla tämän bändin fani, vapaa valinta, jos ei miellytä suksi kuuseen.
Kiitos Kotiteollisuus, 8.joulukuuta nähdään.
Jukka
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Levyarvostelu/Kotiteollisuus: Murheen mailla 1996-2007
Kolmen levyn digipack jötkäle rehottaa pöydälläni, koko yhtyeen tuotanto on jo hyllyssä, mutta Hullu Ukko jutut on vähän huonommalla, Noitavasaraa olen joskus kuullut, mutta muut on aika vähille jääneet.
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.
Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.
+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.
Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!
Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.
Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.
Jukka
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.
Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.
+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.
Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!
Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.
Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.
Jukka
maanantai 12. marraskuuta 2007
The Machete, Ravintola Hellä, Tampere 9.11.2007/w. Axegressor
I am lost for words, lost for words, lost for words, FUCK!Se oli sitten semmoinen veto se, ennenkuin mennään The Macheten vetoon, muutama sana lämppäribändi Axegressorista, ikinä en ollut kuullut edes nimeä, mutta rapeeta rässiä tuli puolituntia, laulusta en paljon erottanut, mutta ei se nyt tuntunut olevan edes niin oleellista, fiilis oli kuitenkin ihan jees ja monia lämppärisettejä nähtyäni matkan varrella voin sanoa, ettei tämä bändi ole ollenkaan paskimmasta päästä, hyvin louhittu.
Axegressorin kavereiden roudatessa kamojaan pois ja Massikan miesten asennellessa omiaan, muutama kansamme toivo ohjattiin ulos ravintolan tiloista, miehiä huojutti ilmeisesti liikaa, mutta olihan seuraavana päivänä varmasti kiva muistella miten tiukan setin Massikka heitti. Unissaan.Hellästä sen verran, että enpä ollut ennen tuonne vielä eksynytkään, mutta ihan oli kuin olisi jonnekin louhokseen mennyt, sisustus näytti olevan kirkonmiesten suunnittelema, vain rajoitetusti perkeleitä ja muita sarvijaakkoja.
Lavan edessä oli rautakaiteet joista mossaajat saivat hyvän otteen tukanheilutukseen, näki heti että täällä harrastetaan tätä lajia lujaa, hyvä mesta, äärimmäisen hevi.Warmonger aloitti setin, toimi muuten älyttömän hienosti livenä,(parasta siinä on se intron jälkeen alkava rumpujen mätke, siinä lähtee nimittäin koneet käyntiin välittömästi) muita mieleenjääneitä olivat Inward Spiral, The Taint, Human Being Human,True Nature, Blow by Blow, No Solace(siitä erityiskiitos), Shatters ja tietenkin Lost for Words joka päätti illan. Keikka oli minusta aivan helvetin hyvä, en minä siitä osaa muuta sanoa, minulle kelpasi ainakin ihan kympillä, The Macheten lavasoundi oli aika jykevä ja taustakangas ansaitsee erityiskiitoksen, A4 paperi takaseinässä jossa luki The Massikka, Metallica tyylin kirjoitettuna. Parasta.Tätä kyllä kelpaisi käydä katsomassa useamminkin, ehdottomasti. Kolmen aikaan aamuyöllä kotona, puolitoista tuntia autoilua ihan karmeassa kelissä, lunta räntää vettä, sama oli menomatkalla, mutta se ei ollut turha reissu.
Isot kiitokset Massikan miehille.
Jukka
Axegressorin kavereiden roudatessa kamojaan pois ja Massikan miesten asennellessa omiaan, muutama kansamme toivo ohjattiin ulos ravintolan tiloista, miehiä huojutti ilmeisesti liikaa, mutta olihan seuraavana päivänä varmasti kiva muistella miten tiukan setin Massikka heitti. Unissaan.Hellästä sen verran, että enpä ollut ennen tuonne vielä eksynytkään, mutta ihan oli kuin olisi jonnekin louhokseen mennyt, sisustus näytti olevan kirkonmiesten suunnittelema, vain rajoitetusti perkeleitä ja muita sarvijaakkoja.
Lavan edessä oli rautakaiteet joista mossaajat saivat hyvän otteen tukanheilutukseen, näki heti että täällä harrastetaan tätä lajia lujaa, hyvä mesta, äärimmäisen hevi.Warmonger aloitti setin, toimi muuten älyttömän hienosti livenä,(parasta siinä on se intron jälkeen alkava rumpujen mätke, siinä lähtee nimittäin koneet käyntiin välittömästi) muita mieleenjääneitä olivat Inward Spiral, The Taint, Human Being Human,True Nature, Blow by Blow, No Solace(siitä erityiskiitos), Shatters ja tietenkin Lost for Words joka päätti illan. Keikka oli minusta aivan helvetin hyvä, en minä siitä osaa muuta sanoa, minulle kelpasi ainakin ihan kympillä, The Macheten lavasoundi oli aika jykevä ja taustakangas ansaitsee erityiskiitoksen, A4 paperi takaseinässä jossa luki The Massikka, Metallica tyylin kirjoitettuna. Parasta.Tätä kyllä kelpaisi käydä katsomassa useamminkin, ehdottomasti. Kolmen aikaan aamuyöllä kotona, puolitoista tuntia autoilua ihan karmeassa kelissä, lunta räntää vettä, sama oli menomatkalla, mutta se ei ollut turha reissu.
Isot kiitokset Massikan miehille.
Jukka
Kotiteollisuus, Yökerho Doris, Lappeenranta 02.11.2007
Kotiteollisuuden keikat ovat aina olleet Lappeenrannassa suurta kansanjuhlaa, edes samaan aikaan esiintynyt Irina ei verottanut yleisön määrää keikalla. Ennakkoliput oli myyty loppuun jo hyvissä ajoin viikolla ja vartti ennen bändin lavalle tuloa Lappeen edessä seisoi parisataa metriä pitkä huojuva jono odottaen sisäänpääsyä. Turhaan, sillä paikka oli ammuttu täyteen ja isot, mutta ystävälliset järjestysmiehet eli portsarit kehottivat odottajia menemään vaikka Irinan keikalle. Kotiteollisuus, tämä Lappeenrannan oma bändi, nämä Lappeenrannan omat pojat keräävät saman katon alle monen kirjavaa yleisöä. Puolet(jos kohta ei ylikin) koostuu karvaisista rumista miehistä ja toinen puoli kauniista nuorista naisista, niin no heidän joukkoonsa menee nämä siistit ja ”söpöt” pojat joita myös orpoina norkoili paikalla (ja ainoastaan niitten kissojen takia joita KT vetää puoleensa Lappeenrannassa). Bändin aloittaessa roiskintaa lavalla, tunnelma tiivistyi salin puolella käsin kosketeltavaksi, setti oli hyvin kasattu harvemmin kuullusta materiaalista ja sitten niitä tunnettuja rykäisyjä väliin. Vanhemman materiaalin aikana yleisö heilui hieman iisimmin, mutta uudempien hittien aikana heilunta lisääntyi ja yleisön kuorolaulanta säesti orkesteria. Bändi oli tiukassa iskussa ja siitä kertoo jo setin pituus, melko tarkka kaksi tuntia, eipä siinä ajassa tullut kelloa vilkuiltua ja mietittyä milloin tämä oikein loppuisi.
Tähän kohtaan keikasta kokonaisarviota jota minä en tee. Poimin muutamalta yleisön joukossa olleelta kommentteja ja fiiliksiä keikasta. ”miusta ei ollut hyvä, kun ei tuntenut biisejä. Olisin toivonut uudempaa materiaalia enemmän” (Nainen 23v.). ”Kotiteollisuus on hyvä ja Hynynen aivan ihanan….”, ”sitten itse asiaan. Keikka oli kokonaisuudessaan ok, tosin olisin odottanut kuulevani enemmän uusiakin kappaleita. Mutta teemahan taisi olla vähän vanhempia ja harvemmin esitettyjä biisejä” (Nainen 37v.). ”siis että miusta se oli ihan jees, kiva kuulla vanhojakin biisejä, soittivat miun lempparibiisin jota odotin ja soittivat tosi kauan” (Nainen 25v.). ”ei oikein iskenyt, mutta ne on niin ihania. pusi pusi Jouni mie rakastan siuta” (Nainen 28v.). ”en tuntenut suurintakaan osaa biiseistä, mutta miusta oli hyvä keikka” (Nainen 34v.). Eli kansa on puhunut tai tarkemminkin naiset ovat puhuneet. Naiset oli ilmeinen valinta tähän pienimuotoiseen kyselyyn, sillä olenhan mie mies. Yhteenvetona voi keikasta sanoa, ettei kukaan aivan totaalisen pettynyt siihen ollut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun bändi saapui lavalle ilman paitoja, olivat musiikkiin pettyneet naisetkin polvillaan.
Kiitämme: Hynysen, Hongiston ja Sinkkosen vanhempia, että ovat tuottaneet muusikkopojat. Moitimme: paria URPOA jotka olisivat voineet jäädä kotiin itkemään tylsää elämäänsä
Jone
Tähän kohtaan keikasta kokonaisarviota jota minä en tee. Poimin muutamalta yleisön joukossa olleelta kommentteja ja fiiliksiä keikasta. ”miusta ei ollut hyvä, kun ei tuntenut biisejä. Olisin toivonut uudempaa materiaalia enemmän” (Nainen 23v.). ”Kotiteollisuus on hyvä ja Hynynen aivan ihanan….”, ”sitten itse asiaan. Keikka oli kokonaisuudessaan ok, tosin olisin odottanut kuulevani enemmän uusiakin kappaleita. Mutta teemahan taisi olla vähän vanhempia ja harvemmin esitettyjä biisejä” (Nainen 37v.). ”siis että miusta se oli ihan jees, kiva kuulla vanhojakin biisejä, soittivat miun lempparibiisin jota odotin ja soittivat tosi kauan” (Nainen 25v.). ”ei oikein iskenyt, mutta ne on niin ihania. pusi pusi Jouni mie rakastan siuta” (Nainen 28v.). ”en tuntenut suurintakaan osaa biiseistä, mutta miusta oli hyvä keikka” (Nainen 34v.). Eli kansa on puhunut tai tarkemminkin naiset ovat puhuneet. Naiset oli ilmeinen valinta tähän pienimuotoiseen kyselyyn, sillä olenhan mie mies. Yhteenvetona voi keikasta sanoa, ettei kukaan aivan totaalisen pettynyt siihen ollut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun bändi saapui lavalle ilman paitoja, olivat musiikkiin pettyneet naisetkin polvillaan.
Kiitämme: Hynysen, Hongiston ja Sinkkosen vanhempia, että ovat tuottaneet muusikkopojat. Moitimme: paria URPOA jotka olisivat voineet jäädä kotiin itkemään tylsää elämäänsä
Jone
perjantai 2. marraskuuta 2007
Levyarvostelu/Serj Tankian:Elect the Dead
Tullessani kotiin Tulisoihtu 5 kokoontumisesta, pöydällä (poikani tietokone sellaisella) on tilaamani ja kovasti odottamani levy, Serj Tankian tuo System of A Downin hypnoottinen laulaja on tehnyt tykin soololevyn, levy on upea punakantinen kangaspäällysteinen kirja, etu- ja takasivuilla ovat cd levyt ja välissä laulujen sanat ja kauniita? kuvia jotka on ehkä yllättäen tehnyt joku armenialainen taiteilija. Uskomattoman hieno paketti, pari luottokortin näköistä muovikorttia mukana, takan joku koodi jolla serjtankian.com sivulta varmaan löytyy jotain sälää katseltavaksi.
Itse levyyn, se alkaa uskomattoman tiukalla Empty Walls biisillä, tätä tuli luukutettua muutama ilta putkeen, yhtä samaa ripiitillä ihan täysillä, (se onnistuu minulta ihan helposti, kuuntelin joskus KT:n 7 levyn Vieraan sanomaa useita päiviä putkeen ja itkin monta kertaa.) Tämä levy vaikuttaa vähän samalla tavalla, ahdistavia sanomia ja aivan hemmetin hienoa menoa, Tankian on muuten(mikä perkele tässä on kun koko ajan sormet meinaa kirjoittaa Tanikan?) biisin ja lauluntekijänä aikamoinen fakiiri, Empty Walls siis soi tiukalla tempolla, runttaa laitaan ja hakkaa mailalla niskaan, repi pään irti ja paskoo kaulaan, se on todella onnistunut eka raita, näin levy aloitetaan oikeasti! Jätkä muuten osaa laulaa ihan tuskassa, hienoa vetoa.
Toinen biisi on The Unthinking Majority, jossa on todella oudon kuulloinen piano osuus, mutta se on täydellinen tähän kohtaan, ei tässä voi muunlaista ollakaan, sitä kuuluisaa yllättävää meininkiä kuten System of A Down tarjoaa parhaimmillaan. Biisissä on ihan mahtava riffi, jyräävä ja sitten mennään sen pianon kautta hirveään louhintaan, mättäkää mättäkää, miten tästä paskasta tietokoneesta saa ulos enemmän volumea, tämä ei riitä!!! kohta soi walkmanin kautta ja sitten jytkää! Ihan tykkikamaa ja tekstit on suorastaan nerokkaat, Bushin hallinto saa kyllä kusta ja paskaa niskaan joka mutkassa ja ihan ansiosta.
mitä helvettiä, tässähän onkin runoja joka toinen sivu, hienoja tekstejä, upea lisä biisien sanojen lisäksi, todella hienoa.
Kolmas biisi onkin sitten Money, ei se ole sellainen pinkfloyd ininä vaan vaarattoman alun jälkeen mennään ihan toiseen äärimmäisyyteen, palaten kauniiseen lauluun joutuen taas täyteen paineeseen. Minä tykkään tästä ylös alas menosta, tempomielessä siis, juuri kun luulet että se pehmentää tilanteen, sieltä hyökkääkin nälkäinen mättäjä julistaen sanomaansa sylki suusta lentäen, asiaa!
Neljäs biisi on Feed Us, jälleen aivan mahtava riffi, rummut pieksää ja tulee selvä mielleyhtymä Systemin biiseihin, tämä on monimuotoinen ja erikoinen biisi, mutta taas putoaa ihan kympillä, jotkut vaan osaa tuon laulujen teon.
Viides biisi Saving Us on sitten ehdolla levyn kovimmaksi palaksi, ihan silkkaa murhaa alusta loppuun saakka, hieno laulu, muistuttaa jotenkin etäisesti systemin Holy Mountains biisiä, tässä on hieno kertosäe ja Serj laulaa tosi hienosti.Rummut hoitaa nelosessa ja vitosessa John Dolmayan, Systemin rumpali, joka on yksi nykypäivän kovimmista takojista.
Kuudentena tulee sitten Sky is Over, hienoja laulunkulkuja, piano takoo maanisesti ja laulussa on taas sitä bananabananabananaterracottapie meininkiä, mikä kylläkin käy minulle vallan hienosti, loistava biisi.
Seiskana kuuluu Baby, joka nostaa ihon kananlihalle, uskomaton leikinomaisen helppo biisi, jossa laulu on kitarajyrsinnän kanssa muodostamassa harmoniassa.
Kasi on Honking Antelope, joka alkaa taas tuolla mystisellä pianolla, johtaen aivan uskomattomaan nousuun, erikoinen biisi.
Ysi on Lie Lie Lie ja tämä on sitten kaikista erikoisin, mutta ihan tuhottoman hieno ja herättää sen herkän puolen ukossa kuin ukossa, tässä on jotain kamalaa, lapsia kuolee taatusti tässä biisissä, laulut loppuu kun kivet putoilee päälle...
Kymppi on Praise The Lord and Pass the Ammunition, siinä on biisin nimi joka herättää kunnioitusta, eikä itse tuotoskaan päästä kovin helpolla, tästä ei saa heti niin mitään selkeää juttua kiinni, tämä on taas osittain sitä pikalukemista, tulee nimittäin sanoja nopeasti putkeen.
Yksitoista on Beethoven is C***. Mahtaneeko tuo jälkimmäinen sana muodostua sanasta Colt, Coin, Cool, Cock vai Cunt? mieti sitä, mutta biisi on hyvää meininkiä, kunnon louhintaa.
Viimeinen raita on levyn nimibiisi Elect the Dead, kovin on karua laulua tarjolla, ahdistaa lisää.
Bonuslevyllä on sitten akustisia versioita, kappaleet Blue, Empty Walls, Feed Us ja Falling Stars(joka ei muuten ole akustinen vaan mätkettä), jotka kaikki kolisevat kyllä kympillä, tämä ei ole mikään haistapaskan täytelevy vaan ihan täyttä asiaa joka nuotti.
Mitä tähän sitten lopuksi toteaisi? Varmaankin vain sen, että nyt on käsissä levy joka kestää soittoa, upeita biisejä ja melodioita. Tätä levyä kannatti odottaa.
Jukka
Itse levyyn, se alkaa uskomattoman tiukalla Empty Walls biisillä, tätä tuli luukutettua muutama ilta putkeen, yhtä samaa ripiitillä ihan täysillä, (se onnistuu minulta ihan helposti, kuuntelin joskus KT:n 7 levyn Vieraan sanomaa useita päiviä putkeen ja itkin monta kertaa.) Tämä levy vaikuttaa vähän samalla tavalla, ahdistavia sanomia ja aivan hemmetin hienoa menoa, Tankian on muuten(mikä perkele tässä on kun koko ajan sormet meinaa kirjoittaa Tanikan?) biisin ja lauluntekijänä aikamoinen fakiiri, Empty Walls siis soi tiukalla tempolla, runttaa laitaan ja hakkaa mailalla niskaan, repi pään irti ja paskoo kaulaan, se on todella onnistunut eka raita, näin levy aloitetaan oikeasti! Jätkä muuten osaa laulaa ihan tuskassa, hienoa vetoa.
Toinen biisi on The Unthinking Majority, jossa on todella oudon kuulloinen piano osuus, mutta se on täydellinen tähän kohtaan, ei tässä voi muunlaista ollakaan, sitä kuuluisaa yllättävää meininkiä kuten System of A Down tarjoaa parhaimmillaan. Biisissä on ihan mahtava riffi, jyräävä ja sitten mennään sen pianon kautta hirveään louhintaan, mättäkää mättäkää, miten tästä paskasta tietokoneesta saa ulos enemmän volumea, tämä ei riitä!!! kohta soi walkmanin kautta ja sitten jytkää! Ihan tykkikamaa ja tekstit on suorastaan nerokkaat, Bushin hallinto saa kyllä kusta ja paskaa niskaan joka mutkassa ja ihan ansiosta.
mitä helvettiä, tässähän onkin runoja joka toinen sivu, hienoja tekstejä, upea lisä biisien sanojen lisäksi, todella hienoa.
Kolmas biisi onkin sitten Money, ei se ole sellainen pinkfloyd ininä vaan vaarattoman alun jälkeen mennään ihan toiseen äärimmäisyyteen, palaten kauniiseen lauluun joutuen taas täyteen paineeseen. Minä tykkään tästä ylös alas menosta, tempomielessä siis, juuri kun luulet että se pehmentää tilanteen, sieltä hyökkääkin nälkäinen mättäjä julistaen sanomaansa sylki suusta lentäen, asiaa!
Neljäs biisi on Feed Us, jälleen aivan mahtava riffi, rummut pieksää ja tulee selvä mielleyhtymä Systemin biiseihin, tämä on monimuotoinen ja erikoinen biisi, mutta taas putoaa ihan kympillä, jotkut vaan osaa tuon laulujen teon.
Viides biisi Saving Us on sitten ehdolla levyn kovimmaksi palaksi, ihan silkkaa murhaa alusta loppuun saakka, hieno laulu, muistuttaa jotenkin etäisesti systemin Holy Mountains biisiä, tässä on hieno kertosäe ja Serj laulaa tosi hienosti.Rummut hoitaa nelosessa ja vitosessa John Dolmayan, Systemin rumpali, joka on yksi nykypäivän kovimmista takojista.
Kuudentena tulee sitten Sky is Over, hienoja laulunkulkuja, piano takoo maanisesti ja laulussa on taas sitä bananabananabananaterracottapie meininkiä, mikä kylläkin käy minulle vallan hienosti, loistava biisi.
Seiskana kuuluu Baby, joka nostaa ihon kananlihalle, uskomaton leikinomaisen helppo biisi, jossa laulu on kitarajyrsinnän kanssa muodostamassa harmoniassa.
Kasi on Honking Antelope, joka alkaa taas tuolla mystisellä pianolla, johtaen aivan uskomattomaan nousuun, erikoinen biisi.
Ysi on Lie Lie Lie ja tämä on sitten kaikista erikoisin, mutta ihan tuhottoman hieno ja herättää sen herkän puolen ukossa kuin ukossa, tässä on jotain kamalaa, lapsia kuolee taatusti tässä biisissä, laulut loppuu kun kivet putoilee päälle...
Kymppi on Praise The Lord and Pass the Ammunition, siinä on biisin nimi joka herättää kunnioitusta, eikä itse tuotoskaan päästä kovin helpolla, tästä ei saa heti niin mitään selkeää juttua kiinni, tämä on taas osittain sitä pikalukemista, tulee nimittäin sanoja nopeasti putkeen.
Yksitoista on Beethoven is C***. Mahtaneeko tuo jälkimmäinen sana muodostua sanasta Colt, Coin, Cool, Cock vai Cunt? mieti sitä, mutta biisi on hyvää meininkiä, kunnon louhintaa.
Viimeinen raita on levyn nimibiisi Elect the Dead, kovin on karua laulua tarjolla, ahdistaa lisää.
Bonuslevyllä on sitten akustisia versioita, kappaleet Blue, Empty Walls, Feed Us ja Falling Stars(joka ei muuten ole akustinen vaan mätkettä), jotka kaikki kolisevat kyllä kympillä, tämä ei ole mikään haistapaskan täytelevy vaan ihan täyttä asiaa joka nuotti.
Mitä tähän sitten lopuksi toteaisi? Varmaankin vain sen, että nyt on käsissä levy joka kestää soittoa, upeita biisejä ja melodioita. Tätä levyä kannatti odottaa.
Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
