Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Lutakko 13.3.2009

No niin, Ukonhauta tuli ja sitten odoteltiinkin kiertueen alkamista, kannatti odottaa sillä KT oli taas lyönnissä.
Isä Meidän rukousta eli IsäMeitää tuli alkunauhana, Ukonhauta alkoi jyrskyttää majaa, vittu että kuullosti hyvälle! Kyllä toimii se biisi livenä. Mahtisanat seuraavaksi, sitten Iankaikkinen, Valtakunta ja Rakastaa, Ei rakasta. Oli kyllä kunnollinen keikan aloitus voi sanoa, Valtakunta on edelleen todella kova veisu, vaikka uusia biisejä tässä oltiinkin tultu kuulemaan siltänään. Se on näet minusta ainakin joka kerta todella mukavaa, kun tulee uusien biisien aika keikalla, sitten niistä jalostuu näitä Valtakuntia joita jaksaa kuunnella vuosienkin kuluttua, setissä alkaa olla kyllä jo melkoinen valinnan vara Kotiteollisuudellakin, sieltä voisi vetää milloin vain sellaisen parin tunnin maratonin pelkkiä killereitä, ehkä sellainenkin keikka vielä joskus tulee, ehkä ei.
Siitä tulikin mieleeni ajatus että pitää lähettää Hynyselle viestiä, että vetäkää sellainen keikka mihin fanit saa äänestää teidän biiseistä setin, yks semmonen spesiaalikeikka. Voi tulla kyllä aika suoraa palautetta moisesta ehdotuksesta...

Keikkaan palatakseni, Taivaankaunis ja Kielletyn puun hedelmä olivat seuraavana listalla. Ensin mainittu toimi aivan yllättävän hyvin livenä, jotenkin se oli paljon parempi kuin mitä ennakkoon siitä biisistä ajattelin yleensäkään livenä. Kielletyn puun hedelmä on ehkä paras KT biisi livenä ikinä, kirsikka kakkuun tulee kun Holopainen soittaa siihen koskettimet niin vittu se on niin kova veto ettei siihen monet tässä maassa pysty siihen riehumiseen, se syö kaikki tieltään sillä se on täydellinen livebiisi.

Jossain välissä jotkut muijat heitti Hynyselle Sloggi paketin, ne oli uudet naisten alushousut, Hynynen oli sitä mieltä että jalasta ne pitää tulla eikä mitään kaupan paketista, perkele. Kortti kuulemma kuitenkin kelpasi...

Kadonneet ja sitten biisi mikä aina nostaa homman kattoon, Jos sanon. Se on se biisi monelle KT fanille, siitä bändi muistetaan ja se on monelle se biisi joka on kuultu ekana, se mistä kaikki on alkanut. Minä en ole ainakaan tähän vetoon kyllästynyt, enkä kyllästy, se toimii kuin tauti.
Lemminkäisen laulu oli se biisi jota olin odottanut kyllä kaikista eniten, enkä turhaan sillä se on uuden Ukonhauta levyn rankinta antia, tosin se voisi olla yhtä pitkä kuin Kaihola livenä, vaikka jonkun varttitunnin verran... ihan loistava biisi.

Tuonelan koivut ja sitten viimeisenä varsinaisen setin biiseistä Isä Meidän, Hynynen totesikin että siihen lopetetaan mistä aloitettiinkin, toimii! Isä Meidän biisissä on Ukonhaudan parhaat sanat, tähän tyyliin:

Kuljet pimeässä
kuin häpeilevä kuningas
kansasi hylkäämä
lastesi jättämä
ja kaukana jossakin
maailmasi roihuaa
maailmanpalo sytytetään
uudestaan ja uudestaan

Ei kiveä jää kiven päälle, ja nimeä
Jumalan taas huudetaan turhaan

Isä meidän!

Lutakon täysi sali, joka muuten tuntui jotenkin puoliveltolta, pitkän työviikon päälle voi olla että oli vähän virta vähissä ite kenelläkin, mutta sen verran nyt aikaan saatiin mölyä että bändi tuli vielä vetämään encoreja, Taivas tippuu, joka on muuten ihan vitun hieno virsi livenä, yksinkertaisen kaunis voisi olla oikea termi, Ukko Perkele joka on ihan kone sekä ehkä paras KT singlen B-puoli, Pirunpelto. Vituttaa kun se ei ole millään varsinaisella levyllä, toki se kolmen levyn kokoelmalta löytyy, vaan se on näitä piileksiviä helmiä, ehdoton louhinta ja joka kerta se aiheuttaa samanlaisia oireita "Minä Olen" yleisössä:mikä vitun biisi tämä on? Saatanan homot kun ne ei tajua.

Pikku tauko ja loppuun Loveen langennut, Meren mutaa, KIVIREKI joka muuten on paras ja viimeisenä Pissaa ja paskaa.

Siinä se ilta vierähti hienosti, vitun kova keikka taas kerran. Autoon, kotia kohti, telkänpönttökamera välähti Muuramen autotalon kohdalla vaan eipä ollut ylinopeutta kuin 10 km tunnissa niin ei tullut kuin muistutus, perjantai 13. päivä oli minun kohdaltani ainakin ihan viimeisen päälle hyvä päivä, kiitos Kotiteollisuudelle.

Jukka

Keikkaraportti: Tarot Lutakko Jyväskylä 25.2.2009

Tarot, bändi jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä oli keikalla Lutakossa, jo puoli kymmenen jälkeen alkoi näyttää vahvasti siltä että tupa on täysi ja niin olikin, keskiviikko keikka ja silleen!! Selvästi (sananmukaisesti) näki että paikalle tullut yleisö oli vähän varttuneempaa hevi väkeä, toki joukossa oli nuoriakin ja kaikki odottivat lavalle... Marco Hietalaa.
Kun bändi aloitti keikkansa 22.30 Lutakon kansa oli heti mukana hommassa, Marco Hietala on yksi suomalaisen rock scenen kovimpia LAULAJIA, ellei kovin. Aivan käsittämätön virtuoosi, eikä kyllä voi muitakaan bändin jäseniä haukkua, bändissä on kyllä mieletön määrä taitoa ja se soi komeasti yhteen.
Tarot toimii livenä ihan vitun hienosti!

Jukka

Keikkaraportti: Motörhead, Helsingin Jäähalli 16.12.2008

Jokunen litra on vettä joessa virrannut sitten ensi vierailun Helsingin Jäähallissa samoissa merkeissä, nimittäin Motörhead keikalla. 24.11.1981 ensimmäisen kerran näin kyseisen bändin livenä ja tällä samalla areenalla.
Outo tunne kun huomaa, että on elänyt jo jokusen vuoden ja aina samoissa hommissa vaan liikkeellä. Voiko sitä muulla tavalla elääkään?

Tällä kertaa en ollut yksin liikkeellä, tila-autossa oli peräti 6 miestä reissulla, joista kaksi näki Lemmyn ja kumppanit ensi kertaa livenä. Kaverillani oli mukana bassonsa, johon oli tavoitteena saada Kuninkaan nimmari, asiaa olivat järjestelleet useat ihmiset, mutta primus motor oli Pauli, joka on luvalla sanoen aivan mahtava jätkä, aina tapahtuu kun tämä kaveri on remmissä.

Sisäänpääsyrituaalin jälkeen paitakauppaan, jossa tuotteet olivat muuten kohtuuhintaisia, t-paidat parikymppiä, hupparit kolmekymppiä ja kaikki meni hetkessä, kiertueen viimeinen keikka ja varastot tyhjiksi.
Nopeat ostokset ja kohta soi puhelin että äkkiä jäälle, basso lähtee Kuninkaalle. Kiertueen roadmanager otti soittimen ja digipokkarin mukaansa ja jonkun ajan kuluttua tuli takaisin ja niin vain oli Rockenbackerissa se nimmari joka siinä kuuluu olla, sekä kamerassa kuva mestarista soitin sylissään. Kohtuullisen kovat kierrokset koneessa, hirveät tuuletukset ja kamera taskuun ettei vaan kuva katoa, jos tämän kuvan sössii jonnekin on varma että turpaanveto on taattu.

Jossain vaiheessa lavalle tulee Viikate ja kuten kaikki alan miehet tietävät, Viikatteen Kaarle on Motörhead miehiä viimeisen päälle ja on varmasti miehelle uran kohokohtia olla lämmittämässä yleisöä juuri tällä keikalla.
Viikate on äärimmäisen hyvä, jopa niin hyvä, että yleisö oikeasti on hienosti mukana, tätä ei monesti näille lämppäreille osoiteta, mutta Viikate pieksää Motörhead tyylistä settiään hienosti ja edelliseen kertaan jolloin näin bändin livenä on pakko sanoa että on menty eteenpäin ja rajusti. Kitarasoundit ovat suorastaan loistavat ja Rauta-airot sytyttää yleisön liekkeihin.

Lyhyt tauko ja sen jälkeen Lemmy, Phil ja Mikkey Dee tulevat areenalle, "We are Motörhead and we are gonna kick your ass!" ja Iron Fist alkaa paukkua.
Valun lähemmäs lavaa ja huomaan jossain vaiheessa keikkaa olevani moshpitissa, mielenkiintoinen kokemus ja lämmin.
Setissä oli pari biisiä uusimmalta levyltä Motörizerilta, sekä muutamia uudempia minun ehdottomia lempibiisejäni kuten In the Name of Tragedy. Bändi on aivan vitun hyvässä vireessä, kaverini sanoikin että voi olla niinkin että kiertueen viimeinen keikka ja kaikki peliin ei tarvitse säästellä mitään, onhan kuitenkin muistettava että Kuningas täytti jouluaattona 63 vuotta ja se on kunnioitettava ikä, tietäen miehen elämäntavat tai ehkä juuri siksi Lemmy vielä onkin elossa, on aina tehnyt mitä halunnut ja omalla tyylillään.

Setissä on hienoja biisejä, Killed by Deathin aikana se hemmo joka käytti basson Lemmylla tulee lavalle soittamaan toista kitaraa, erittäin harvinaista nähdä tallaista, mutta kuten sanottua kiertueen viimeinen keikka.

Setti päättyy Ace of Spadesiin, Bomberiin ja Overkilliin. Ei se voi muuten oikein päättyäkään sillä nuo kolme biisiä ovat legendoja, klassikoita ja minä en ainakaan tiedä yhtään hienompaa viimeistä biisiä kuin Overkill sillä se hakkaa viimeisetkin mehut pihalle ja vittu että nämä miehet soittaa lujaa! Kunnon puudutus päällä aletaan valua ulos hallista, jo jossain vaiheessa iltaa huomasin että Motörhead on löytänyt taas uuden sukupolven faneja, paikalla on aivan helvetin paljon nuorta porukkaa ja se on hyvä asia, näkevät ja kuulevat kuinka rokkia oikeasti soitetaan perkele, siinä ei paljon taustalla tarvita mitään tanssiryhmiä ja saatanan koreografioita, käännetään volumet kaakkoon ja annetaan palaa!

Tämä korvasi hienosti sen marraskuun pettymyksen, tästä oli helppo lähteä valmistautumaan loppuvuoteen, joka on muuten kohta käsitelty sekin ja uusi vuosi ja uudet keikat odottavat tai ainakin toivottavasti näin on, mitään en sano varmaksi ennenkuin se on tapahtunut, mutta liput Metallican ja AC/DC:n keikoille on olemassa, joten ne yritetään hoitaa sitten kesällä.
Sitä ennen on kyllä kevään keikkoja varmasti jotain ainakin Lutakossa tulossa ohjelmaan, joten sitä odotellessa Hyvää Uutta Vuotta ja silleen.

Jukka

Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Himos Areena 6.12.2008

Kotiteollisuus on tulossa lähelle Jyväskylää, itse asiassa soittivat kyllä keikan Jyväskylän keskustassa olevassa yökerhossa aiemmin, mutta sinne ei päässyt sattuneesta syystä paikalle.
Tilanne oli korjattava ehdottomasti mahd.pian ja Himos Areena on siihen oikein sopiva mesta, tilaa on kunnolla ja väkeä on yleensä aika rapsakasti, niin nytkin.
Valumme parin Vanhan Liiton miehen kanssa paikalle puolen yhdentoista jälkeen ja paikka näyttää jo siinä vaiheessa melko täydeltä, baareissa käy melkoinen kuhina ja taikajuoma valuu janoisten kurkuista alas, tämä tietenkin aiheuttaa suomalaisissa vain ja ainoastaan höyliä käytöstä.

Eturiviin on päästävä, siitä otetaan tänäänkin valokuvia ja kaikki alkaa ihan normisti kun eräs hieman horjuttavia nauttinut pitbull päättää tiputtaa täyden lonkerolasin tantereeseen, minä saan raikasta juomaa kenkääni, vieressä seissyt kerberos sen sijaan lahkeeseen siihen malliin että se näyttää hetken jopa siltä että hän alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti pitbullia kohtaan, mutta tilanteesta selvitään miehekkäällä örinällä, mitä väliä nyt yhdellä lonkerolla on, ihan kuselle se maistuu jo alas mennessään, vetäisivät tiukkaa niinkuin mekin silloin joskus ennen.

Keikka alkaa Karhujen talolla, biisi joka toimii livenä hyvin, Meren mutaa, Noitavasara joka on muuten aina yhtä maaninen, Valtakunta joka soi todella leveästi, biisi on yksi Kotiteollisuuden parhaista, kertosäe on sellainen että se jää mieleen heti, VaasanVeri, Hulluutta ja Humalaa, Vieraan sanomaa joka on muuten paras, Iankaikkinen, Sotakoira Musti, Kielletyn puun hedelmä, Kaihola joka on lähes täydellinen, Yö päivää keinuttaa sekä viimeisenä varsinaisessa setissä Pissaa ja Paskaa.

Encoreina Helvetistä itään, seuraavana tulevan levyn biisi Taivas tippuu joka kuullosti heti erittäin osuvalta, Murheen mailla ja viimeisenä ManaManan hullu Kuolla elävänä, se oli todella kova versio siitä biisistä.

Minulle keikka oli täydellinen, Kotiteollisuus vain nyt sattuu olemaan SE suomalainen bändi, paikalla oli paljon väkeä jotka voi huoletta luokitella hc faneiksi, bändin menestyksen perusta on sen rehellisyys, sitä arvostetaan edelleen ja niin kauan kuin asia on näin, suksee jatkuu. Kateellisinkaan suomalainen ei voi olla noille ukoille kateellinen.

Ensi keväänä Kotiteollisuus tekee varmasti paljon keikkoja uuden levyn tiimoilta, siellä taas ollaan paikalla.

Jukka

Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride, Lutakko 5.12.2008

...jätkä työntää neulaa poskesta läpi!! mitä, mitä, mitä!?? Circus Mundus Absurdus, The Saviours on asialla, jänis ja joulupukki. Ei perkele, jäikö lääkkeet ottamatta?
Friikkisirkus jota voi huoleti luonnehtia hardcore tyylilajin edustajiksi esittää todella rajua meininkiä lavalla, se kasseista roikkuva kaljakegi on liikaa, myötätuntokipua tuntuu vieläkin, näin tiistaina. Nuo jätkät vetää ketjulla kilpaa toisiaan vastaan, ketju vain sattuu olemaan lenkeissä kiinni jotka on juuri äsken lyöty poskista läpi, tekee varmaan hyvää, muita mieleen jääneitä hommia oli se lekalla vasten rintaa rikki lyöty lecaharkko, se oli kova temppu.
Kiitos herroille, se oli opettavainen kokemus.

Asiaan, Jyväskylän seuraava suuri bändi Manufacturer´s Pride veti Lutakossa keikan, esitti tulevan levynsä Sound of God´s Absence biisit. Corefront oli myös paikalla kuvaamassa keikan tulevalle dvd:lle kokonaisuudessaan, tulee siis cd&dvd, se on pro meininkiä.

Bändi aloittaa louhinnan, erityisen vaikutuksen minuun tekee bändin livesoiton tasokkuus, jätkät osaavat homman todella mallikkaasti ja levyllä on useita biisejä joissa on hienoja koukkuja ja mieleenjääviä kertsejä. Murder Mandate ja Dahlia ovat suorastaan loistavia biisejä, Adeptus Satanicus ja Stillborn Messiah ovat myös ehdottomia suosikkejani.

Helvetin hyvä keikka, levy tulee olemaan monelle yllätys, sillä se on jo tässä vaiheessa erittäin valmista materiaalia, sellaista joka tulee soimaan paljon, enkä tarkoita mitään vitun letkajenkkaa vaan oikeaa murhaa, tässä ei mitään vankeja oteta, vangit pilkotaan ja syödään pois.

Erityisen maininnan ansaitsee bändin bassotaiteilija, joka pystyi vetämään jyrinän kohdalleen ilmeenkään värähtämättä vaikka kiimaiset nartut heittivät hänelle alushousunsa lavalle, hän vain veti ne hiustensa peitteeksi. Näin toimii todellinen ammattilainen.

Odotellaan tässä sitä helmikuuta 2009, ostetaan Manufacturer´s Priden uusi levy pois kuljeksimasta ja nautitaan kyydistä.

Jukka