Levyarvio/ Stam1na:Raja

SCREEEEEEEEEEEEEEAAAAAAAAAAAAAAMMMMMMMMMMM!!! levy siis alkaa biisillä Hammasratas(aivan törkeän kyrväkäs nimi laululle), muistuttaa jossain määrin Ted Nugentin Scream Dream biisin avausta, mutta kyllä Hyrde huutaa pitkäääääään! aivan hillitön tempo biisissä ja kertsi on kuin potku munille, kyllä putoo äijä! jonkun verran nopeasti Hyrde joutuu huutamaan sanoja, ihan konekiväärivauhtia.Biisi muuten loppuu huutoon.



Susi-ihminen onkin sitten vähän vaikeampi, rytkettä ja tempovaihtelua ja konekivääri sanojen huuto jatkuu. Tämä on hevimpi biisi kuin avaus, tässä on aivan hervoton meininki, aivan loistava veto. Olokkosella on muuten kiire tässäkin biisissä tiluttaa ja Kake Velin vaikuttaa koneelta, sehän onkin kone.



Muistipalapelit, hmm. Alku on häkellyttävä, mutta pienen hetken jälkeen alkaa taas sanoja tulla aika tiuhaan tahtiin, tämä kuullostaa jotenkin perinteiseltä Stam1nalta, mutta kertsi ei oikein pure, kuullostaa jotenkin liikaa joltain 70-luvun kommari iskelmän veisuulta. Biisin loppu on häkellyttävää vinkumista ja sekoilua riffin päälle. biisi on vieläpä liian pitkäkin.

Vartijaton, äärimmäisen kaunis alku, kauniit sanat, ei voi välttyä ajatukselta että Martikainen on jotain tähän sanoitukseen tuonut, tummia sävyjä laulaen Hyrde etenee ja ihan vakuuttavasti, tämä on kovin vaikuttava biisi, tästä tulee ihan älyttömästi kiitoksia, sillä tämä biisi osoittaa todellakin sen, että Stam1na on hakenut tällä levyllä rajojaan. Loistava veto.

Voima vastaan viha, Olkkosen biisi. Hienoa kitarasooloa alkuun, riffi sahaa hienosti alla ja Hyrde huutaa päälle komeasti, kertsi takaa sen että tämä biisi on varmaan livenä menestys, "ainoa vahvuus, onkin heikkous nyt, voima vastaan viha". Hyvä biisi, melkoisen "ilmava" ja kulkee aika komeasti loppuun asti.

Lääke, nyt tulee pikkaavaa riffiä, Hyrde huutaa ja omituiset kitarakuviot pääsevät valloilleen, konekiväärihuutoa edelleen, millä tuo heppu muistaa nämä biisit livenä ja miten se pystyy näitä illan vetämään tulee olemaan kovaa katsottavaa, saa nimittäin huutaa!

Kädet vasten lasia, tämä on muotoutunut tämän neljän päivän kuuntelun aikana minulle tämän levyn mielibiisiksi, tämä on todellinen helmi, Velin mättää todella komeasti tässäkin biisissä, minusta alkaa vaikuttaa siltä, että se joka näistä miehistä on kehittynyt eniten eteenpäin viime aikoina on hän joka rumpupatterin takana istuu, aivan loistavaa pauketta!

Luova hulluus, rummut pääosassa ja vaikea biisi hahmottaa, vauhtia on riittoisasti, mutta tässä on jotain sellaista mikä vaatii vielä paljon töitä kuuntelijalta. Hemmetin angst täyteiset sanat, mutta kokonaisuus on ihan ok.

Muuri, ei mikään erikoinen biisi, liian monimutkainen ja liian monimuotoinen jotta tästä saisi mitään tolkkua, sanat ovat äärettömän hämmentävät ja tätä ei vaan jaksa kuunnella, vähän kuin kuuntelisi saarnaa.

Murtumispiste, ihan rapsakka meininki, mutta kovin keskinkertaisen kuulloinen biisinä, soitto on kyllä komeaa, mutta kovin on ontto veto. Ikäänkuin atonaalista kuuntelisi välillä.

Stam1naa duurissa, kokonaisuus on ihan kohtuullinen, mutta ei tämä kyllä minulle osu ollenkaan niin kuin pari aiempaa, tämä tosiaan hakee ja näyttää ne rajat, mutta en minä tällaista jaksa kuunnella kovin pitkään.
Yksinkertaiselle miehelle yksinkertaisempaa, joten kaivan esiin eka levyn ja paukutan sieltä Sanasen lihasta kuuloaistimiin tähän väliin.

Jukka