Keikkaraportti: Kosketuksessa CMX, Akun Tehtaalla 14.2.2008

"Onneksi olkoon, olet voittanut yhden hengen lipun Kosketuksessa CMX keikalle, Akun Tehtaalle Ystävänpäivänä..."
Mit vit?! Hämmentävä sähköposti noin puolitoista viikkoa ennen keikkapäivää pisti kyllä veren kiertämään, minä nimittäin näin ainakin kerran aiemmin telkkarissa Kosketuksessa keikasta jonkun pätkän, oli varmaan Eppu Normaali, katoin vain että onpa porukka päässyt lähelle.
Minä suhasin tästä sinne autolla siihen malliin, että olin itseni yllättäen ihan ensimmäisenä paikalla, jotain klo 17 ja olin kuulemma ihan älyttömän aikaisessa. Mitäs käskitte tulla ajoissa perkele! Ei piä valittaa jos joku on paikalla niin että varmaan ehtii, tässä maassa on ihan tarpeeksi myöhästeleviä reppaperseitä, ei ole syytä minun siihen joukkoon liittymän.

Minä olen tottunut odottelemaan, sillä minä olen joka paikassa aina vähän turhan aikaisin, se on tapa joka on peruja jo lapsuudesta, meillä ei kateltu myöhästelijöitä hyvällä, sitäpaitsi sain ilokseni kuunnella lasioven takana soundcheckia, siellä CMX veti jotain törkeän kaunista veisua, mahtoi olla Kultanaamio, mutta minä en ole mikään kivikauden CMX fani joten en tiedä vanhoista jutuista likikään kaikkea. Matkalla kuuntelin Ruisperkelettä täysillä varmaan 25 kertaa peräkkäin, sehän on ihan paras ja matka taittuu aina sopivasti kun huutaa Ruisperkelettä täysillä mukana, äärimmäisen rentouttavaa.
Porukkaa alkoi valua hiljalleen paikalle, kauempaa kuin minä, tulivat joskus parikymmentä minuuttia minun jälkeen ja sitten alkaakin väkeä tulla lisää ja lisää ja voi kyllä sanoa, että CMX fanit on kauniita! (julmio! ei mitään homojen hymiöitä!) tunsin sopivani joukkoon oivasti.

Joskus 18.40 ovet auki ja saliin sisälle, aivan hemmetin hienon näköinen lavan ympäristö, katosta roikkuu pari polkupyörää, vanteita, lampunvarjostimina toimivat raastinraudat olivat todella hienon näköisiä, 70-luvun punakankainen sohvatuoli oli keskellä takana kutsuen tyhjänä, sinne siis.

Juha Torvinen oli seremoniamestarina omaa luokkaansa, turkulaiset saivat taas osansa ja ansaitusti tietenkin! (julmio!) jos joku jättäisi kännykän päälle, tulisi kuulemma iso kameramies ja puhuisi turun murteella korvaan 5 minuuttia... todella julmaa!

Kosketuksessa bändit otetaan vastaan standing ovation meiningillä, mikä tässä tapauksessa oli kyllä ihan vähintä, CMX, tuo Louhimus Extremicus, marssii lavalle ja tunnelma on vähän varautunut puolin jos toisin, mutta kaikki ovat itse asiassa ihan hymyssäsuin, bändi aloittaa soittamisen ja kameramiehet kuvaamisen, Yrjänä kertoi ennen aloitusta, että he ovat treenanneet Aura levyn juttuja, mutta heille oli sitten kerrottu ettei ole pakko soittaa siltä levyltä biisejä... Ruoste, Työt ja Päivät, Nainen tanssii tangoa, Kultanaamio tuli ainakin, Kirosäkeet ja parasta mitä minun mielestäni oli setissä oli luonnollisesti Vainajala, joka on biisinä niin ylivoimainen, pakahduttava tunne rinnassa.

Jossain vaiheessa Yrjänä kutsui jouset esiin, kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Kysyin että nyt sitten tulee varmaan Matti, johon Yrjänä totesi että joo, kahden ja puolen tunnin orkesteriversio... Peippo oli ystävällinen ja tarjoili viiniä Halmkronalle ja Rasiolle.

Joku biisi ei oikein lähtenyt putkeen ja tähän päälle Mara totesi, että tämä oli se biisi mitä ei tarvinnut harjoitella, Halmkrona alkoi virittää kitaraa ja sanoi muille että soittakaa jatsia viritän kitaraa, sitä tuli ja tuli muuten komeasti, CMX Jazz. Yrjänän kommentti lavan valoista oli, että jos tästä selvitään niin seuraava keikka soitetaan pimeässä, varmaan tosi mukava istua kirkkaassa valossa about sadan ihmisen edessä, mutta helvetin hienosti se meni.

Biisejä soitettiin melkein pari tuntia, yksi encore ja sitten se oli ohi, kosketus loppui mutta se oli todella ikimuistoinen ilta, Torvinen veisteli lopuksi että muistakaa että olitte paikalla kun CMX nauroi. Minä muuten nauran vieläkin, onnellista naurua.

Kiitos kosketuksesta CMX.
Jukka