perjantai 1. helmikuuta 2008

Levyarvio/ Downstairs:Oh Father

Downstairs räkäisee todella mainion debyyttilevyn markkinoille het vuoden alussa. Bändin koukkuinen ja kulmikas hardcoremainen rytke tempaa kuuntelijankin levyn vimmaan mukaan. Mutkat väännetään suoriksi sen kummemmin hienostelematta ja koreilematta. Soittimia soitetaan eikä hivellä ja laulaja karjahtelee enempää miettimättä onko ääniala nyt oikea ja kuulostaako hän hyvältä tai somalta.

Taustalla kirskuvat 10 euron urut tuovat hyvän mausteen ja täydennyksen muutenkin mainioon pakettiin. Tuotanto on rosoista ja räkäistä mikä sopii levyn luonteeseen älyttömän hyvin, loppuun asti tuotettuna ja mietittynä tältäkin levyltä olisi riistetty se muna ja rouheus joka kantaa tätä levyä alusta loppuun.

Ilo on kuunnella tällaista mutkikasta, mutta apinanraivolla revitettyä levyä. Biisejä ei ole vain revitelty alusta loppuun vaan joka biisistä löytyy todella mainioita kitara koukkuja. Juuri tämä biisien mutkikkuus ja kauhea vimma tekee tästä levystä todella mielenkiintoisen.
Bändi levyttää Fullsteam Records levymerkille(muita bändejä jotka levyttävät samalle merkille ovat mm. Callisto, Ismo Alanko, Sweatmaster, Disco Ensemble... päätoim.huom.) ja tuskin tätä tuotosta olisi tässä muodossa mikään kansainvälinen yhtiö edes julkaissut. Kylläpä vuosi alkoi hyvin.

Kiitämme: suomalaista kulmikkuutta

Moitimme: en tiedä kyllä mitä, mutta moititaan vaikka tätä v****n talvea

Jone