Levyarvio/Bullet For My Valentine:Scream Aim Fire

Rässimetallin uutta aaltoa Brittein saarilta, enhän minä tällaista kuuntele, mutta Scream Aim Fire nimibiisi iski kuin märkä sukka, myspace on mainio mesta löytää hyvää musiikkia, kuten sanottua nimibiisi on aivan mestarillinen rässiveto, kunnon huutoa ja vauhti riittää montusta mäen päälle, kevyesti.
Toisena oleva Eye of The Storm on myös ihan kelpo veto, biisin alusta tulee mieleen Mokoma, itse asiassa tämä bändi on tainnut kuunnella Lappeenrannan mestareita, tämä on tosi hyvä biisi ja kitarat soi äärimmäisen särösti. Rumpalilla on myös kiire koko ajan.
Kolmas biisi Hearts Burst into Fire on pikkutyttöjen housut kasteleva lälly paska, aivan hirveätä kuunneltavaa todellakin.
Neljäs biisi on nimeltään Waking The Demon ja voin kyllä huoleti sanoa, että piru kyllä on irti biisin eka metreiltä lähtien, aivan törkeän hieno aloitus, maaginen suorastaan. Semmoinen armoton koukutus lähtee tuosta tuplabassari jytkeestä käyntiin ja kitara suorastaan louhii tietään läpi, huuto on suoraa ja koukku pahenee, kertsi on siedettävä, mutta rumpalia alkaa käydä sääliksi jo minuutin jälkeen, helvetillinen pauke. Väliosassa mennään imelän rajoilla, mutta rumpali pelastaa tilanteen liukumisen ihan vituralleen, äärimmäisen kova biisi. Kunnon tiluttelusoolot ja tuplana, kyllä putoo hyvin.

Viidentenä biisi nimeltään Disappear, rapea alku, tulee jotain Maiden juttuja mieleen etäisesti, tässä lauletaan liikaa, huuto olisi ollut paikallaan, rumpujuttu on jotain run to the hills tempoa, ikäänkuin rullaten aika näpäkästi, kitarat leikkelee väliin tilutuksia ja vinkauksia, tämä on uuden aallon rässiä ja tätä on nyt sietäminen, välillä huutaja pääsee tontille, tekee biisille terää, särmää.

Deliver Us From Evil on seuraavana listalla ja tämä on hitaampi biisi, haiskahtaa oikeasti vähän homolta koko veisu, liian pliisu laulu ja ryntyntyntyn kitara alkaa vituttaa, missä se louhinta viipyy saatana! ei sitä tästä biisistä paljon löydy, tämä on kuin joku jalkapallofanien biisi, aika homo siis.

Take it Out on Me palauttaa uskon bändin kykyihin, nyt mätetään taas ihan päätyönä, kitara jollottaa, mukavasti ja tempo on jotain keskisellaista, kööriosassa tulee vähän väsy, mutta biisi rullaa ihan mukavasti, huolimatta liian pehmeästä laulusta, kertsi on ihan hyvä ja rumpalilla on taas mukavaa. Kuitenkin vähän liian pop biisi. Enemmän sitä huutoa!

Say Goodnight alkaa jollain oudolla sade/myrskyefektillä, sitten tulee kitaraa näppäillen ja Scorpions tyylinen vinguttelu alkaa välittömästi tökkiä ihan vitusti, tämä on taas näitä pussaan teitä perseelle biisejä, ihan karsea vinkuminen, siis todella myötähäpeää tässä alkaa tuntea, todella ällöttävä veisu hyi saatana, pakoputkiosastoa.

End Of Days on taas paljon rapsakampi veto, tempo on riittävä eikä tässä ruveta hieromaan munia, rumpali tyrkkää siistiä filliä, trrrrrrt trrrrrrrrrt, vitun siistiä toimintaa, basisti huutaa kuin miehet, tämän bändin kannattaisi ehkä antaa tuon jätkän hoitaa nuo vokaalit ja nuo muutamat lässypaskat voisi hoitaa tuo päähenkilö.

Last To Know on kunnollinen biisi, huuto on riittävää, kitarat soi nätisti ja rumpali joutuu taas ansaitsemaan palkkansa, tässä on tempovaihteluita ihan sopivasti, hyvä biisi.

Forever and Always on taas jo nimestä päätellen aika hirveän kuulloinen, mutta kyllä tämä on vielä pahempi, ihan hirveää teinipaskaa, vitun jollottaja pilaa kyllä kaikki mahdollisuudet, tämä on ihan täyttä poppia, todella paska biisi, hyi helevetti.

12 ja viimeinen on Limited Edition Track:Ashes of the Innocent ja ihan täyttä rässiä alussa, mutta pilataan taas jollottavalla kertsillä ihan hirveä kertosäe sillä rumpali pieksää kuin Punaisessa Kukossa parhaimmillaan, vittu kyllä näillä kakaroilla on vielä oppimista, ei tämä ole riittävän tylyä tykitystä, levyllä on liian monta luokattoman imelää biisiä.
tulipahan ostettua, pari kolme on todella kovia juttuja, mutta ei tämä minun listoille kovin korkealle kyllä nouse.

Plussia : 4

Pakoputkimerkintöjä : paljon enemmän


Jukka