Jonkin verran oudoksuvaa hymähtelyä olen saanut osakseni, kun tunnustin ostaneeni Tiger Armyn uuden levyn. Punkia, psykobillya ja rockabillya sekoittava orkesteri lyö aika vahvasti duurivoittoisella levyllään, tämä kovaa kulttisuosiota nauttiva jenkkiyhtye näyttää tällä kolmannella täyspitkällä levyllään, että kovan ulkokuoren alta kumpuaa romanttis sävytteisiä ja tarttuvia biisejä. Nick 13 alakuloinen ja herkkä laulutyyli alkuun hieman tökkäsi, kun on tottunnut hyvinkin vahvoihin, yleensä karjumalla toteutettuihin esityksiin, jopa jossain vaiheessa Chrish Isaakin mieleen tuova tulkintakaan ei enää häiritse.
(Afterworld ja Forever Fades Away löivät ainakin päätoimittajaa kuin märkä sukka! Ehtaa kamaa.)
Nick 13 lauluääni on aivan loistava ja sopii erinomaisesti levyn biiseihin ja tunnelmaan. Levyn aloittaa jalkapallomainen yhteishuudatusbiisi Prelude: Signal Return jota seuraa Hotprowl, joka on aika perinteisen kuuloinen punk rykäisy.
Tämän räyhäkkään alun jälkeen tyyli muuttuukin ja alakulo sekä surumielisyys hiipii nurkan takaa vallitsevaksi muodoksi levyllä. Läskibasson jännä soundi on ensimmäinen juttu mihin huomio kiinittyy. Tämä metallinen naputus ja pehmeä jumputus sopii aivan helevetin hyvin levyn luonteeseen. As The Cold Rain Falls on biisi jonka olisi voinut kuvitella Curen tehneen parhaimpina vuosina.Tähän kohtaan ei voi muuta sanoa kuin "nyt on kädessäni yksi tämän vuoden kovimpia levyjä". Tämä heilahti omaan top 10 listaan armottomasti. On hienoa löytää itsestään tälaista alakuloisuutta näin valonjuhlan riemuaikaan (eli valkeanhelvetin tai sekin valkeus nähdään nykyään vain joulukorteissa).
Kiitämme: punkkia, psykobillya ja rockabillya
Moitimme: rap musiikkia
Jone
lauantai 22. joulukuuta 2007
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Keikkaraportti/Nightwish Jyväskylä 14.12.2007
Nightwish tarjosi hienon shown jossa pommit paukkui ja liekit leiskui! Myös Jyväskylän viranomaiset järjesti oman tulishown paviljongin katolla. Kolme biisiä ehti tulla eli Dark Chest of Wonders jälkeen kaikki valot päälle ja porukka ihmeissään ulos.
Ilmoitettiin että tulipalon vuoksi rauhallisesti pihalle. Piha oli täynnä paloautoja ja poliiseja. Hetken autossa lämmiteltyämme takaisin narikkaan takkeja hakemaan kun soitto taas alkoi, siis takaisin keikalle! Onneksi mentiin, saatiin todella hieno keikka jossa kaikki osa-alueet toimi hienosti.
Bändin soitto oli tiukkaa ja uusi laulaja Anette Olzon lauloi komeasti. Väliin saatiin täysin suomenkielisiä bändin poikien opettamia lauseita. Anette on hieno lisä Nightwishiin hyvänä laulajana sekä erittäin energisenä ja iloisena esiintyjänä, tuo selvästi potkua koko orkesteriin.
Keikan kohokohta oli Poet and the Pendulum mestariteos, hakee vertaistaan heavykentässä! myös Marcon ja Empun Islander oli todella hieno hetki, sitä oli kiva hoilata täysillä. Yleisö otti bändin hyvin vastaan ja tunnelma oli katossa.
Loppuun saatiin tuplabasareilla Jukka Nevalaisen toimesta 7 Days to the wolves,Wishmaster ja Wish I had an Angel.
Loppuun saatiin tuplabasareilla Jukka Nevalaisen toimesta 7 Days to the wolves,Wishmaster ja Wish I had an Angel.
Hienosti jytisi ja lisää pommeja!
tätä herkkua lisää Kiitos!!
t.vesa
tätä herkkua lisää Kiitos!!
t.vesa
torstai 13. joulukuuta 2007
Keikkaraportti/ Motörhead Tampereella 12.12.2007
Kovalla kiireellä rynnättiin pojan kanssa kiekkotreeneistä Hakametsän jäättömään kiekkopyhättöön ja kun pakolliset hankinnat oli tehty siirryttiin hallinpuolelle ja katsottiin uteliaisuudesta Hanoi Rocksin setti. Siitä ei sen enempää, enemmän harmittaa se kun ei ehtinyt katsomaan Los Bastardos Finlandesen soitantoa.
Yleisön ikä- ja sukupuolijakauma oli yllättäen aika miehistä ja kiiltokuvapoikia oli tästä joukosta turha hakea. Kellon näyttäessä kutakuinkin 22 kiipesi lavalle kolme rumaa miestä ja siitä se sitten lähti. Dr Rock aloitti illan ja sitten seurasi Stay Clean siitä ilta sitten jatkui kattavalla otannolla orkesterin tuotantoon.
Keikan puolivälissä tuli yllättävä makupala kun Motörhead soitti Phil Lynottin muistolle Thin Lizzyn Rosalien. Mickey Deellä oli oma osuus In the Name of Tragedyn yhteydessä, täytyy sanoa että mies osaa kyllä soittaa rumpuja, mielestäni yksi parhaista.
Siitä sitten jatkettiin samalla pauhulla setin loppuun jolloin Lemmy totesi ennen viimeistä biisiä kutakuinkin näin " me mennään sit tuonne taakse ja te sit niin kuin taputatte ja me tullaan sit takaisin, mutta tämänhän te jo tiesittekin". Encoren aloitti mainio Whorehouse Blues, en tiedä mikä tuossa biisissä viehättää mutta livenäkin se kyllä toimii aivan helvetin hienosti.
Ketään ei varmaan yllätä seuraavat biisit Ace of spades ja keikan päättänyt Overkill, joka vedettiin kokonaan strobovalojen välkyessä. Kello oli 23.30 ja se oli sitten siinä, silmissä välkkyi vielä ulkonakin.
Olen jo senverran vanha ihminen(tod. vanha. päätoim.huom.) että eka moottoripääkeikka oli vuonna 1982 Lappeenrannassa (jossa oli kunnia viettää ilta Lemmyn ja silloisen kitaristin Brian Robertsonin kanssa muiden värjötellessä vesisateessa) (en minä muista mitään sadetta, minä olin ..öööö.. liikuttuneessa mielentilassa. päätoim.huom.) ja nyt 2000 luvulla jo viisi kertaa nähtynä. En siis näiltä keikoilta hae mitään turhia hienouksia vaan tiedän jo että Motörheadiin voi luottaa kuin auringonnousuun. Kiitos Lemmy. Kiitos Phil. Kiitos Mickey.
Tampere kiittää ja kuittaa.
Jyke
(p.s. kuten kaikki tietävät, jäähallikeikoille ei oikein helposti saa kunnon kameroita mukaan, mutta vanhaan hyvään aikaan, kuten esim. 1984 ei paljon haitannut pikkumestoissa kameroiden tuonti ja umpijurrissakin jotain tuloksia syntyi, ohessa siis Motörhead Suomessa 1984, Lemmy näyttää edelleen ihan samalta joten olkaa hyvät!)
Jukka
Yleisön ikä- ja sukupuolijakauma oli yllättäen aika miehistä ja kiiltokuvapoikia oli tästä joukosta turha hakea. Kellon näyttäessä kutakuinkin 22 kiipesi lavalle kolme rumaa miestä ja siitä se sitten lähti. Dr Rock aloitti illan ja sitten seurasi Stay Clean siitä ilta sitten jatkui kattavalla otannolla orkesterin tuotantoon.
Keikan puolivälissä tuli yllättävä makupala kun Motörhead soitti Phil Lynottin muistolle Thin Lizzyn Rosalien. Mickey Deellä oli oma osuus In the Name of Tragedyn yhteydessä, täytyy sanoa että mies osaa kyllä soittaa rumpuja, mielestäni yksi parhaista.
Siitä sitten jatkettiin samalla pauhulla setin loppuun jolloin Lemmy totesi ennen viimeistä biisiä kutakuinkin näin " me mennään sit tuonne taakse ja te sit niin kuin taputatte ja me tullaan sit takaisin, mutta tämänhän te jo tiesittekin". Encoren aloitti mainio Whorehouse Blues, en tiedä mikä tuossa biisissä viehättää mutta livenäkin se kyllä toimii aivan helvetin hienosti.
Ketään ei varmaan yllätä seuraavat biisit Ace of spades ja keikan päättänyt Overkill, joka vedettiin kokonaan strobovalojen välkyessä. Kello oli 23.30 ja se oli sitten siinä, silmissä välkkyi vielä ulkonakin.
Olen jo senverran vanha ihminen(tod. vanha. päätoim.huom.) että eka moottoripääkeikka oli vuonna 1982 Lappeenrannassa (jossa oli kunnia viettää ilta Lemmyn ja silloisen kitaristin Brian Robertsonin kanssa muiden värjötellessä vesisateessa) (en minä muista mitään sadetta, minä olin ..öööö.. liikuttuneessa mielentilassa. päätoim.huom.) ja nyt 2000 luvulla jo viisi kertaa nähtynä. En siis näiltä keikoilta hae mitään turhia hienouksia vaan tiedän jo että Motörheadiin voi luottaa kuin auringonnousuun. Kiitos Lemmy. Kiitos Phil. Kiitos Mickey.
Tampere kiittää ja kuittaa.
Jyke
(p.s. kuten kaikki tietävät, jäähallikeikoille ei oikein helposti saa kunnon kameroita mukaan, mutta vanhaan hyvään aikaan, kuten esim. 1984 ei paljon haitannut pikkumestoissa kameroiden tuonti ja umpijurrissakin jotain tuloksia syntyi, ohessa siis Motörhead Suomessa 1984, Lemmy näyttää edelleen ihan samalta joten olkaa hyvät!)
Jukka
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
Kotiteollisuus Lutakossa 8.joulukuuta 2007
"Tuo valo joka näkyy tuolla onko se vain unta?..."
Kotiteollisuuden alkunauha paljasti, että Valtakunta avaa pelin, lauantai-ilta Jyväskylän Tanssisali Lutakossa, joka muuten oli taas kerran loppuunmyyty, oli alkamassa.
Odotettavissa oli taas vähän harvinaisempia biisejä, se on aina nam, vaikkei "hittibiiseissäkään" mitään vikaa olekaan, ei sitä samaa jaksaisi kuitenkaan kukaan loputtomiin kuunnella.
"Aikuisten oikeesti! Ei oo todellista!Ihquu!Iik!Jess!" Äkkinäinen saattaisi luulla, että KT miehiä vituttaa nykynuorten ja nykyaikuisten käytössä olevat kiekaisut, näitä muuten saat kuunnella joka paikassa, minne tahansa menetkin, joku helvetin kalkkuna näitä hokee jossain kahvilan pöydässä rakennekynsin varustetulle ystävättärelleen, joka särpii espressoaan vitun tärkeänä, toivoen, että naapuripöydän rahvaat näkevät uuden rannekellon jonka Paul Günther on juuri eilen ostanut liikematkaltaan Singaporesta. Halpa kopio hei haloo!!!
"se Jumalan valtakunta, siellä kai joskus olla voidaan, taivaan iloissa piehtaroidaan, harput helisevät hartaat laulut raikuu, ylistykset isännälle kaikuu.."
Jotenkin on niin helvetin kotoinen tunnelma, tuttu paikka ja hyvä yleisö, joka ei ole tullut juomaan mitään firman tarjoamia jouluglögejä pikkusormi ojossa, vaan möyryämään bändin tahdissa, bändin joka vetää omien sanojensa mukaan tiukan juopottelun päälle tämän illan keikkaa, kaikki näyttelevät yllättyneitä. Huonosti.
Karjalan raittiusseuran miehet vetävät tunteella ja jossain vaiheessa paukahtaa Graniitti kehiin, se on kyllä minulle yksi ehdottomia mielibiisejä, se kertosäe jossa Graniitti, ei murru milloinkaan on se juttu, jotkut asiat eivät koskaan petä. Sinkkonen soittaa jossain saatanamoisen usvan keskellä koetas ottaa joku kuva ukosta, iik. Taustakangas on se, joka on ollut treenikämpän seinällä, jossain hemmetin vanhoissa KT videoissa se näkyy, niitä joita löytyy siitä 4 tunnin urakka dvd:lta, joku Semifinalin veto ja se on helvetin hieno taustakangas, lekamies on juuri niinkuin pitääkin, valmiina ja tanassa.
"Kai jossain alhaalla hornan holvistoissa, kulkee Hongisto ja noissa, pimeissä synkissä hornan sopukoissa, laulu raikaa juokaa naikaa..."
Käärmeiden historiaa on livevetona yksi lyömättömimpiä (jösses että suomenkielessä on vaikeita sanoja kirjoittaa) nytpä kuulin sen toisen kerran tässä vähän ajan sisään, paranee vaan koko ajan, äärimmäisen hieno tempo tässä biisissä.
Bändin lavakoreografia on vankka, se on olematon, mutta EIHÄN SE OLISIKAAN TODELLISTA IIK! jos Hynynen alkaisi vittu pomppia tasajalkaa ja Hongisto venkoilisi mikkitelineen ympärillä tai Sinkkonen nostaisi aina lyöntikättä pystyyn kuin joku helvetin Tommy Lee tai joku muu meikkipelle. Tämä on suomalaiskansallinen tilaisuus, joku roti pitää olla! Noitavasara toimii, mutta kun Voi Luoja napsahtaa kaljuun, se on sitten jo ihan sitä IIK osastoa, kyllä muuten toimii! "Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää, hei missä on vanha mies, joka ei osaa vaihtaa ilmettään, huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmönhäivääkään..."
Harakat, jonka kuulin in the Himos Areenalla too, on yllättävän tiukka livebiisi, mutta Kaihola on sitten sitä itseään, parasta Kotiteollisuutta ja toiseksi paras KT biisi ikinä, heti Vieraan sanomaa biisin jälkeen joka on YLIVOIMAISESTI paras.
Jos sanon on Tomusta ja Tuhkasta levyn tunnetuin biisi, aina kun se alkaa tulee mielee video jossa äijät takoo alasinta, kolme seppää täydessä maalissa. Kuningas Mammona, eläköön kuningas mammona... tuttu livejunttaus jossa on hyvä lopetus, helvetin pitkä ja Hynynen kävelee pitkin kaiteita, jossain vaiheessa jotkut eturivin leidit yrittävät soittaa myös Hynysen kitaraa, siis Gibsonia, Hynynen ei kuitenkaan ketään tuostakaan lähestymisestä murhaa, edes katseella, kaikenlainen pöllöily kuuluu pelin henkeen, mutta tolkku siinäkin pitää tietty olla. Eivät sentään koettaneet sitä nahkaGibsonia soittaa...
"komentaa perkele ja mitä saikaan, käskyllään hän aikaan, ihminen tietää sen että maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista ole olemassakaan..."
Kivireki, kappale jonka sanoitus on loistava, erinomainen keikkabiisi, louhii ja jyrsii oikein kunnolla, tänäkin iltana se osuu aika mukavasti kohdalleen, kansa tykkää ja lämpötila alkaa nousta.
Iankaikkinen ja Ukko Perkele ja Tuonelan koivut ovat myös viimeisimmän levyn annista mukana, toimii muuten todella hyvin, yleisö on ekstaattisessa tilassa, joku pieksää letillään kaljua kuvaajaa, helvetin hyväntuoksuista shampoota on kyllä käytetty, miellyttävä tuulahdus paskan ja hienhajun keskelle, kyllähän pään pitääkin heilua.
"Eikö sinne taivaaseen enää ketään tuukkaan, portilla helvetin on ruuhkaa, jonon kärki tässä on mut missään ei näy häntää, täällä miehelle riittää emäntää, sanasta saatanaa sarvesta härkää, ollaan kurjia mut eipä nähdä nälkää, ihminen tietää sen että..."
Yö päivää keinuttaa on aivan älyttömän hieno veto, siinä on kyllä jotain mikä kyllä liikuttaa ihmistä, vaikken mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa, revitään siitä yhdessä.
Jossain vaiheessa on encoret alkaneet, paidat on lähteneet päältä soittaja miehiltä, kuuma keli alkaa kyllä olla jo Lutakossa, Plusmiinusnolla on kova biisi, vuosi oli 2002 kun tämä ilmestyi, löi kyllä tajuntaan aika tiukasti, niin tänäänkin.
Kello on jo vaikka mitä ja pari viimeistä biisiä ovat Eevan perintö ja Kummitusjuna, oiva päätös keikalle, joka alkoi Valtakunnalla, Kummitusjunan aikana Hynynen marssii kitaraa soittaen yleisön läpi kiertäen takaisin lavalle, hyvä meininki ja ärittäin hyvä keikka, olen ärittäin tyytyväinen illan antiin ja kiitos Kotiteollisuus ja kiitos Lutakon väki, mahtavaa toimintaa.
"maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista, ole olemassakaan......"
Jukka
Kotiteollisuuden alkunauha paljasti, että Valtakunta avaa pelin, lauantai-ilta Jyväskylän Tanssisali Lutakossa, joka muuten oli taas kerran loppuunmyyty, oli alkamassa.
Odotettavissa oli taas vähän harvinaisempia biisejä, se on aina nam, vaikkei "hittibiiseissäkään" mitään vikaa olekaan, ei sitä samaa jaksaisi kuitenkaan kukaan loputtomiin kuunnella.
"Aikuisten oikeesti! Ei oo todellista!Ihquu!Iik!Jess!" Äkkinäinen saattaisi luulla, että KT miehiä vituttaa nykynuorten ja nykyaikuisten käytössä olevat kiekaisut, näitä muuten saat kuunnella joka paikassa, minne tahansa menetkin, joku helvetin kalkkuna näitä hokee jossain kahvilan pöydässä rakennekynsin varustetulle ystävättärelleen, joka särpii espressoaan vitun tärkeänä, toivoen, että naapuripöydän rahvaat näkevät uuden rannekellon jonka Paul Günther on juuri eilen ostanut liikematkaltaan Singaporesta. Halpa kopio hei haloo!!!
"se Jumalan valtakunta, siellä kai joskus olla voidaan, taivaan iloissa piehtaroidaan, harput helisevät hartaat laulut raikuu, ylistykset isännälle kaikuu.."
Jotenkin on niin helvetin kotoinen tunnelma, tuttu paikka ja hyvä yleisö, joka ei ole tullut juomaan mitään firman tarjoamia jouluglögejä pikkusormi ojossa, vaan möyryämään bändin tahdissa, bändin joka vetää omien sanojensa mukaan tiukan juopottelun päälle tämän illan keikkaa, kaikki näyttelevät yllättyneitä. Huonosti.
Karjalan raittiusseuran miehet vetävät tunteella ja jossain vaiheessa paukahtaa Graniitti kehiin, se on kyllä minulle yksi ehdottomia mielibiisejä, se kertosäe jossa Graniitti, ei murru milloinkaan on se juttu, jotkut asiat eivät koskaan petä. Sinkkonen soittaa jossain saatanamoisen usvan keskellä koetas ottaa joku kuva ukosta, iik. Taustakangas on se, joka on ollut treenikämpän seinällä, jossain hemmetin vanhoissa KT videoissa se näkyy, niitä joita löytyy siitä 4 tunnin urakka dvd:lta, joku Semifinalin veto ja se on helvetin hieno taustakangas, lekamies on juuri niinkuin pitääkin, valmiina ja tanassa.
"Kai jossain alhaalla hornan holvistoissa, kulkee Hongisto ja noissa, pimeissä synkissä hornan sopukoissa, laulu raikaa juokaa naikaa..."
Käärmeiden historiaa on livevetona yksi lyömättömimpiä (jösses että suomenkielessä on vaikeita sanoja kirjoittaa) nytpä kuulin sen toisen kerran tässä vähän ajan sisään, paranee vaan koko ajan, äärimmäisen hieno tempo tässä biisissä.
Bändin lavakoreografia on vankka, se on olematon, mutta EIHÄN SE OLISIKAAN TODELLISTA IIK! jos Hynynen alkaisi vittu pomppia tasajalkaa ja Hongisto venkoilisi mikkitelineen ympärillä tai Sinkkonen nostaisi aina lyöntikättä pystyyn kuin joku helvetin Tommy Lee tai joku muu meikkipelle. Tämä on suomalaiskansallinen tilaisuus, joku roti pitää olla! Noitavasara toimii, mutta kun Voi Luoja napsahtaa kaljuun, se on sitten jo ihan sitä IIK osastoa, kyllä muuten toimii! "Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää, hei missä on vanha mies, joka ei osaa vaihtaa ilmettään, huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmönhäivääkään..."
Harakat, jonka kuulin in the Himos Areenalla too, on yllättävän tiukka livebiisi, mutta Kaihola on sitten sitä itseään, parasta Kotiteollisuutta ja toiseksi paras KT biisi ikinä, heti Vieraan sanomaa biisin jälkeen joka on YLIVOIMAISESTI paras.
Jos sanon on Tomusta ja Tuhkasta levyn tunnetuin biisi, aina kun se alkaa tulee mielee video jossa äijät takoo alasinta, kolme seppää täydessä maalissa. Kuningas Mammona, eläköön kuningas mammona... tuttu livejunttaus jossa on hyvä lopetus, helvetin pitkä ja Hynynen kävelee pitkin kaiteita, jossain vaiheessa jotkut eturivin leidit yrittävät soittaa myös Hynysen kitaraa, siis Gibsonia, Hynynen ei kuitenkaan ketään tuostakaan lähestymisestä murhaa, edes katseella, kaikenlainen pöllöily kuuluu pelin henkeen, mutta tolkku siinäkin pitää tietty olla. Eivät sentään koettaneet sitä nahkaGibsonia soittaa...
"komentaa perkele ja mitä saikaan, käskyllään hän aikaan, ihminen tietää sen että maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista ole olemassakaan..."
Kivireki, kappale jonka sanoitus on loistava, erinomainen keikkabiisi, louhii ja jyrsii oikein kunnolla, tänäkin iltana se osuu aika mukavasti kohdalleen, kansa tykkää ja lämpötila alkaa nousta.
Iankaikkinen ja Ukko Perkele ja Tuonelan koivut ovat myös viimeisimmän levyn annista mukana, toimii muuten todella hyvin, yleisö on ekstaattisessa tilassa, joku pieksää letillään kaljua kuvaajaa, helvetin hyväntuoksuista shampoota on kyllä käytetty, miellyttävä tuulahdus paskan ja hienhajun keskelle, kyllähän pään pitääkin heilua.
"Eikö sinne taivaaseen enää ketään tuukkaan, portilla helvetin on ruuhkaa, jonon kärki tässä on mut missään ei näy häntää, täällä miehelle riittää emäntää, sanasta saatanaa sarvesta härkää, ollaan kurjia mut eipä nähdä nälkää, ihminen tietää sen että..."
Yö päivää keinuttaa on aivan älyttömän hieno veto, siinä on kyllä jotain mikä kyllä liikuttaa ihmistä, vaikken mitään muuta saa, yö päivää keinuttaa, revitään siitä yhdessä.
Jossain vaiheessa on encoret alkaneet, paidat on lähteneet päältä soittaja miehiltä, kuuma keli alkaa kyllä olla jo Lutakossa, Plusmiinusnolla on kova biisi, vuosi oli 2002 kun tämä ilmestyi, löi kyllä tajuntaan aika tiukasti, niin tänäänkin.
Kello on jo vaikka mitä ja pari viimeistä biisiä ovat Eevan perintö ja Kummitusjuna, oiva päätös keikalle, joka alkoi Valtakunnalla, Kummitusjunan aikana Hynynen marssii kitaraa soittaen yleisön läpi kiertäen takaisin lavalle, hyvä meininki ja ärittäin hyvä keikka, olen ärittäin tyytyväinen illan antiin ja kiitos Kotiteollisuus ja kiitos Lutakon väki, mahtavaa toimintaa.
"maailma ilman perkelettä on kuin viini ilman humalaa ja valtakunta jossa hyvyys kylpee valossa ei sellaista, ole olemassakaan......"
Jukka
lauantai 8. joulukuuta 2007
Seuraavana tulossa! Kotiteollisuuden keikka Lutakossa 8.12.2007 eli tänään!
Keikkaraportti tulee sunnuntain 9.12.2007 aikana, samoin kuvia, http://metallisaurus.com/graniitti
t.Jukka
t.Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
