Keskiviikko, Manufacturer´s Pride vetää keikan Lutakossa, keskellä viikkoa ei tehdä kuin täsmäiskuja, vähän ennen kymmentä tonteille ja juuri sopivasti, sillä Jelmu palkittiin taas kerran, 50000 SKR palkinto toiminnasta, no onhan se selvää sillä kyseessähän on Suomen ylivoimaisesti kovin rokkitalo, paino sanalla ylivoimaisesti.
Manu keikasta ei pysty kertomaan mitään viiltävää analyysia, on vähän liian tiukka meininki meneillään ei ehdi analysoida, tuntuu ja kuullostaa vaan niin tolkuttoman hyvältä,sitäpaitsi eturivistä tulee tukkapiiskaa koko rahalla, yleisö on in flames, uuden levyn biisejä kuullaan ainakin Murder Mandate ja loistava Stillborn Messiah, vanhempaakin kamaa on jaossa, mutta kaiken huomion vie bändin saumaton toiminta, tämä bändi todellakin TOIMII livenä, hyvä lavasoundi ja mr. Ahlfors veti kyllä hienot vokaalit.
On sanomattakin selvää, että tämän bändin toiminnan taso riittää haastamaan kenet vain ja Manun juna runnoo eteenpäin huikeaa vauhtia, tämä bändi kannattaa aina tsekata keikalla kun kohdalle sattuu.
Jukka
perjantai 10. huhtikuuta 2009
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Himos Areena 4.4.2009
lauantai... räntää, vettä, sumua. Ihan normaali keväinen lauantai päivä.
Toisaalta ei, sillä ilta kaiken muuttaa voi, kuten esim. Kotiteollisuuden keikalle meno. nam.
Auton nokka kohti Jämsää, keli oli luvalla sanoen perseestä, sumua kuin Lontoossa, mutta näin lyhyt välimatka, se on aika sama kunhan nyt ei ihan alle metriin tipu näkyväisyys.
Lyhyt roudaus ja takkia narikkaan, kello lähellä 23.00 eli kauan sen jälkeen kun yleensä on unten maille nyrjähtänyt. Ei nukuttanut, harvoin alkaa väsyttää kun on muutaman sadan ventovieraan ihmisen ympäröimänä, mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä kaikesta huolimatta, syy miksi tulla paikalle saman katon alle.
Voinkohan minä jatkaa tätä touhua kun olen esim. 65v? saas nähdä miten sitä sitten jaksaa, siihen on tosin... aika kauan vielä.
Bändi aloittaa mätkeen hivenen yli puolenyön, Hongisto on saatu paikalle viime hetkellä, uni oli yllättänyt Karjalan miehen, Hynysen kevyt vittuilu auttaa heräämiseen.
Ukonhauta aloittaa setin, aivan käsittämättömän hyvä biisi livenä, tuo hakkaava kitara on kyllä aika ykköstä. Kivireki, tuo ikuinen suosikkini varmistaa kyllä verenkierron kiihtymisen, vankka avaus!
Yllättävää miten vähän kukaan rynnii eturivissä tänään, saa olla melko rauhassa vaikka on ihan edessä, joskus täällä meinaa liiskautua pahemman kerran. Harrasta menoa.
Mahtisanat ja Valtakunta, joista jälkimmäinen pitäisi kyllä olla KT:n setissä joka kerta sillä se on jollain tapaa sellaista lyöntiä mitä vain KT voi terävimmillään olla, basson jyrskytys on tässä biisissä todella tiukalla tasolla.
Seuraava biisi on vittu ihan parhaita ikinä, Graniitti, siitä ei pidot parane ja on jo jokunen keikka mennyt välissä kun sen viimeksi olen kuullut, teki kyllä hyvää.
Kadonneet joka on Iankaikkiselta, toimii koko ajan paremmin livenä, menee jotenkin sujuvasti eteenpäin ja rokkaa tiukasti.
Lemminkäisen laulu on uuden levyn kovimpia vetoja, edelleen se voisi kestää muutaman minuutin kauemmin, Iankaikkinen ja Kielletyn puun hedelmä joka on muuten paras, se on tänään aivan järkyttävän kova, nyt oli nimittäin jonkun verran jyhkeä soundi.
Kolme viimeistä varsinaisen setin biisiä olivat Taivaankaunis, Tuonelan Koivut ja Isä Meidän.
Ensimmäinen encore nippu oli Hynysen mukaan jotenkin kai vonkuuhommiin tms. liittyvää kamaa eli Taivas tippuu, Loveen langennut ja Yö päivää keinuttaa. Nämä kaikki ovat kyllä itse asiassa hienoja vetoja, niissä on hyvät sanat ja tuo viimeinen biisihän on suorastaan liikuttavan hieno.
Tiedossa oli että vielä voisi jotain olla odotettavissa vaan hetken ottaa ennenkuin ketään tulee näkyville, piti oikeasti vähän saadakin tuosta laumasta ääntä irti ja löytyyhän sitä kyllä, loppu on kohtuullisen rapsakkaa tempoa yleensä ollut, tällä kertaa avataan taas joidenkin onnettomien monttu sillä ilmoille kajahtaa Hynysen mukaan biisi jota ei ole tullutkaan hetkeen soitettua, se on Rakastan, onhan se hivenen erilaista materiaalia tuo Eevan perinnön aikainen kama kuin uudempi vaan oli soittajat ja ajatkin silloin sitä.
Lopuksi lyödään vitonen silmään ja Ukko Perkele sekä Hulluutta ja humalaa ruoskivat juhlakansaa, viimeisenä vedetään rakkauslauluksi tituleerattu Pissaa ja Paskaa, on se todella romanttinen ralli joo.
Minä tiesin että se on siinä, olishan sitä vielä mennyt vaikka kuinka vaan ei nyt ihan mahottomiksi aleta, joskus soiton on loputtava ja se oli siltä kertaa siinä, kello oli ehtinyt jo aika hollin sunnuntain puolelle, KT veti noin tunnin ja kolmen vartin pintaan.
Ukonhauta vaan jäi soimaan korviin, se on se kitaran hakkuu siinä biisissä jotain niin maagista, se on AC/DC tyylistä tarkkuuskomppia, ihan loistavaa.
Kiitos Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.
Auton nokka kohti kotia ja paikoittaisesta hernerokkasumusta huolimatta koti löytyy vaan uni ei meinaa tulla millään, veri kiertää...
UkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhauta!
Jukka
Toisaalta ei, sillä ilta kaiken muuttaa voi, kuten esim. Kotiteollisuuden keikalle meno. nam.
Auton nokka kohti Jämsää, keli oli luvalla sanoen perseestä, sumua kuin Lontoossa, mutta näin lyhyt välimatka, se on aika sama kunhan nyt ei ihan alle metriin tipu näkyväisyys.
Lyhyt roudaus ja takkia narikkaan, kello lähellä 23.00 eli kauan sen jälkeen kun yleensä on unten maille nyrjähtänyt. Ei nukuttanut, harvoin alkaa väsyttää kun on muutaman sadan ventovieraan ihmisen ympäröimänä, mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä kaikesta huolimatta, syy miksi tulla paikalle saman katon alle.
Voinkohan minä jatkaa tätä touhua kun olen esim. 65v? saas nähdä miten sitä sitten jaksaa, siihen on tosin... aika kauan vielä.
Bändi aloittaa mätkeen hivenen yli puolenyön, Hongisto on saatu paikalle viime hetkellä, uni oli yllättänyt Karjalan miehen, Hynysen kevyt vittuilu auttaa heräämiseen.
Ukonhauta aloittaa setin, aivan käsittämättömän hyvä biisi livenä, tuo hakkaava kitara on kyllä aika ykköstä. Kivireki, tuo ikuinen suosikkini varmistaa kyllä verenkierron kiihtymisen, vankka avaus!
Yllättävää miten vähän kukaan rynnii eturivissä tänään, saa olla melko rauhassa vaikka on ihan edessä, joskus täällä meinaa liiskautua pahemman kerran. Harrasta menoa.
Mahtisanat ja Valtakunta, joista jälkimmäinen pitäisi kyllä olla KT:n setissä joka kerta sillä se on jollain tapaa sellaista lyöntiä mitä vain KT voi terävimmillään olla, basson jyrskytys on tässä biisissä todella tiukalla tasolla.
Seuraava biisi on vittu ihan parhaita ikinä, Graniitti, siitä ei pidot parane ja on jo jokunen keikka mennyt välissä kun sen viimeksi olen kuullut, teki kyllä hyvää.
Kadonneet joka on Iankaikkiselta, toimii koko ajan paremmin livenä, menee jotenkin sujuvasti eteenpäin ja rokkaa tiukasti.
Lemminkäisen laulu on uuden levyn kovimpia vetoja, edelleen se voisi kestää muutaman minuutin kauemmin, Iankaikkinen ja Kielletyn puun hedelmä joka on muuten paras, se on tänään aivan järkyttävän kova, nyt oli nimittäin jonkun verran jyhkeä soundi.
Kolme viimeistä varsinaisen setin biisiä olivat Taivaankaunis, Tuonelan Koivut ja Isä Meidän.
Ensimmäinen encore nippu oli Hynysen mukaan jotenkin kai vonkuuhommiin tms. liittyvää kamaa eli Taivas tippuu, Loveen langennut ja Yö päivää keinuttaa. Nämä kaikki ovat kyllä itse asiassa hienoja vetoja, niissä on hyvät sanat ja tuo viimeinen biisihän on suorastaan liikuttavan hieno.
Tiedossa oli että vielä voisi jotain olla odotettavissa vaan hetken ottaa ennenkuin ketään tulee näkyville, piti oikeasti vähän saadakin tuosta laumasta ääntä irti ja löytyyhän sitä kyllä, loppu on kohtuullisen rapsakkaa tempoa yleensä ollut, tällä kertaa avataan taas joidenkin onnettomien monttu sillä ilmoille kajahtaa Hynysen mukaan biisi jota ei ole tullutkaan hetkeen soitettua, se on Rakastan, onhan se hivenen erilaista materiaalia tuo Eevan perinnön aikainen kama kuin uudempi vaan oli soittajat ja ajatkin silloin sitä.
Lopuksi lyödään vitonen silmään ja Ukko Perkele sekä Hulluutta ja humalaa ruoskivat juhlakansaa, viimeisenä vedetään rakkauslauluksi tituleerattu Pissaa ja Paskaa, on se todella romanttinen ralli joo.
Minä tiesin että se on siinä, olishan sitä vielä mennyt vaikka kuinka vaan ei nyt ihan mahottomiksi aleta, joskus soiton on loputtava ja se oli siltä kertaa siinä, kello oli ehtinyt jo aika hollin sunnuntain puolelle, KT veti noin tunnin ja kolmen vartin pintaan.
Ukonhauta vaan jäi soimaan korviin, se on se kitaran hakkuu siinä biisissä jotain niin maagista, se on AC/DC tyylistä tarkkuuskomppia, ihan loistavaa.
Kiitos Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.
Auton nokka kohti kotia ja paikoittaisesta hernerokkasumusta huolimatta koti löytyy vaan uni ei meinaa tulla millään, veri kiertää...
UkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhauta!
Jukka
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Keikkaraportti: Nicole, Profane Omen Lutakko 27.3.2009
Perjantai ilta Lutakossa, kolmen bändin kattaus, FM2000 ja kaksi edellä mainittua sen jälkeen.
FM:n keikasta en osaa paljoakaan sanoa, hillitön melskaus, mutta oma musiikillinen rajoittuneisuuteni ehkä oli suurena tekijänä kun ei pudonnut yhtään.
Minulla on kaikki muut FM:n levyt paitsi uusin ja ei tunnu kyllä yhtään siltä että sitä uusinta tarvitsen, se on se humppa taas, saatana!
Profane Omen oli toisena esiintymässä ja jos saan luvalla sanoa että tässä on seuraava ihan helvetin iso suomalainen bändi, ainakin toivottavasti, sillä nämä miehet on tosi petoja mättämään, minulla on ollut paha aukko sivistyksessä kun tämä bändi on ollut aiemmin näkemättä livenä, vaan nyt voin sanoa että on raju livebändi ja jätkien soittotaito on todella kovalla tasolla, samaa voi sanoa death/trash tyylin biiseistä, joissa on muuten haastetta ja mikä parasta puhtaan laulun osia on paljon ja ne toimivat todella hienosti.
Ensi tahdeista lähtien myös Lutakon aina asiantunteva yleisö oli täysillä mukana, voisi jopa sanoa että ihan hulluna ja pitti pyöri nätisti.
Erityistä huomiota kiinnitti bändin rumpalin Samuli Mikkosen taito, kyllä muuten tapahtuu rumpujen takana paljon lyödään kuin eukkoa konsanaan, täysillä!
Lavalla oli erittäin paljon energisiä ukkoja, ei nyt vielä päästy ihan Raised Fistin lava-aggressioon, mutta paljon oli kovia elementtejä silläkin puolella.
Uuden Inherit the Void levyn biisejä kuultiin myös ja uusin levy onkin aivan mielettömän hienosti toimiva paketti, tässä on kyllä aineksia tosi koviin juttuihin tässä bändissä, meikä on ihan liekeissä tämmöisen mätön edessä.
Illan viimeisenä ja erittäin monen paikallaolijan suuresti odottamana esiintyi Nicole, bändi joka on pysynyt ydinosaamisessaan, eikä muuten tingi mistään. Bändi on hankkinut monien vuosien aikana vankan fanijoukon, voitaisiin kai jo puhua kulttibändin statuksesta, sillä kaikki arvostavat Nicolea, jotka nyt vähänkään metallin päälle ymmärtävät.
Jotenkin bändin tunnelmaan sopivaa oli myös valaistus, joka sai kitaristi/laulaja Ollin näyttämään hmm, alakerran valtiaalta. Tämä bändi ei ota vankeja, se ei neuvottele vaan mättää kyllä ihan suoraan turpaan koko ajan, biisit ovat ihan suoraa metallia ja siellä muuten ei ole kovin montaa hempeää sanaleikkiä mukana. Biisien nimet kuten Delirium, Tuomittujen joukkoon, Kuolemaan asti sinun ehkä kertovat jo kanssa perussävyn, se on tumma ja todella raju.
Yleisö oli kyllä liekeissä Nicolen aikana, väkeä oli paikalla todella hyvin, eikä syyttä. Tämä bändi ansaitsee kyllä kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen tekemisestään, sen musiikki on suomeksi huudettua metallia puhtaimmillaan, bändin nykytilaan voi tutustua ostamalla sen uusimman levyn Tuomittujen joukkoon, joka muuten löytyy jo hyllystä täälläkin päin, kova levy.
Kiitokset illan bändeille, todella kova meininki!
Jukka
FM:n keikasta en osaa paljoakaan sanoa, hillitön melskaus, mutta oma musiikillinen rajoittuneisuuteni ehkä oli suurena tekijänä kun ei pudonnut yhtään.
Minulla on kaikki muut FM:n levyt paitsi uusin ja ei tunnu kyllä yhtään siltä että sitä uusinta tarvitsen, se on se humppa taas, saatana!
Profane Omen oli toisena esiintymässä ja jos saan luvalla sanoa että tässä on seuraava ihan helvetin iso suomalainen bändi, ainakin toivottavasti, sillä nämä miehet on tosi petoja mättämään, minulla on ollut paha aukko sivistyksessä kun tämä bändi on ollut aiemmin näkemättä livenä, vaan nyt voin sanoa että on raju livebändi ja jätkien soittotaito on todella kovalla tasolla, samaa voi sanoa death/trash tyylin biiseistä, joissa on muuten haastetta ja mikä parasta puhtaan laulun osia on paljon ja ne toimivat todella hienosti.
Ensi tahdeista lähtien myös Lutakon aina asiantunteva yleisö oli täysillä mukana, voisi jopa sanoa että ihan hulluna ja pitti pyöri nätisti.
Erityistä huomiota kiinnitti bändin rumpalin Samuli Mikkosen taito, kyllä muuten tapahtuu rumpujen takana paljon lyödään kuin eukkoa konsanaan, täysillä!
Lavalla oli erittäin paljon energisiä ukkoja, ei nyt vielä päästy ihan Raised Fistin lava-aggressioon, mutta paljon oli kovia elementtejä silläkin puolella.
Uuden Inherit the Void levyn biisejä kuultiin myös ja uusin levy onkin aivan mielettömän hienosti toimiva paketti, tässä on kyllä aineksia tosi koviin juttuihin tässä bändissä, meikä on ihan liekeissä tämmöisen mätön edessä.
Illan viimeisenä ja erittäin monen paikallaolijan suuresti odottamana esiintyi Nicole, bändi joka on pysynyt ydinosaamisessaan, eikä muuten tingi mistään. Bändi on hankkinut monien vuosien aikana vankan fanijoukon, voitaisiin kai jo puhua kulttibändin statuksesta, sillä kaikki arvostavat Nicolea, jotka nyt vähänkään metallin päälle ymmärtävät.
Jotenkin bändin tunnelmaan sopivaa oli myös valaistus, joka sai kitaristi/laulaja Ollin näyttämään hmm, alakerran valtiaalta. Tämä bändi ei ota vankeja, se ei neuvottele vaan mättää kyllä ihan suoraan turpaan koko ajan, biisit ovat ihan suoraa metallia ja siellä muuten ei ole kovin montaa hempeää sanaleikkiä mukana. Biisien nimet kuten Delirium, Tuomittujen joukkoon, Kuolemaan asti sinun ehkä kertovat jo kanssa perussävyn, se on tumma ja todella raju.
Yleisö oli kyllä liekeissä Nicolen aikana, väkeä oli paikalla todella hyvin, eikä syyttä. Tämä bändi ansaitsee kyllä kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen tekemisestään, sen musiikki on suomeksi huudettua metallia puhtaimmillaan, bändin nykytilaan voi tutustua ostamalla sen uusimman levyn Tuomittujen joukkoon, joka muuten löytyy jo hyllystä täälläkin päin, kova levy.
Kiitokset illan bändeille, todella kova meininki!
Jukka
Keikkaraportti: Graveyard ja Witchcraft Lutakko, 21.3.2009
Alunperin tämän kaksikon jälkeen lauteille piti tulla The Sword, jenkkibändi joka oli Metallican lämppärinä rapakon takana, vaan ei käynyt niin. Ruotsalaiset tulivat kuitenkin paikalle ja Graveyard aloitti, bändi jonka basisti soittaa Rickenbackeria ei voi olla paska, eikä ollut tälläkään kertaa.
Graveyardin musiikki ei ole mitään yksinkertaista soitettavaa tai yksioikoista paahtoa, ovelaa ehkä jopa hivenen salakähmäistä, jos musiikki voi sellaista yleensä olla. Biiseissä oli rytminvaihdoksia, joista bändin livesointi ei horjunut tippaakaan, erittäin kovia ukkoja soittamaan.
Jonkin verran koukkuja biiseissä oli, mutta ehkä lievä tasapaksuus vaivasi, en usko että jaksaisin bändiä levyltä kuunnella, vaan livenä homma kyllä toimi helvetin hienosti, erittäin mukava tuttavuus ja kuten sanottua, kovia ukkoja soittamaan.
Witchcraft oli Motörheadin lämppärinä Helsingin Jäähallissa 16.12.2008, ei jäänyt mitään mieleen kun ei se semmoisessa ympäristössä toiminut minusta yhtään, Viikate sen sijaa oli todella kova lämppäri sillä keikalla.
Asiaan, bändi aloitti Lutakossa ja kuin taikaiskusta paikalle ilmestyi Black Sabbathmainen tunnelma, vanha sapatti on selkeästi leimaa antava tekijä tämän bändin musiikissa.
Ihan rajun kuulloista kamaa livenä, jäikö joku biisi mieleen, no ei jäänyt, mutta nämäkin ukot on kovia pelimanneja, hienoja vaihtelevia biisejä ja rento ote toimintaan.
Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja se kyllä tykkäsi molempien bändien toiminnasta, se oli kunnon menoa juu.
Jukka
Graveyardin musiikki ei ole mitään yksinkertaista soitettavaa tai yksioikoista paahtoa, ovelaa ehkä jopa hivenen salakähmäistä, jos musiikki voi sellaista yleensä olla. Biiseissä oli rytminvaihdoksia, joista bändin livesointi ei horjunut tippaakaan, erittäin kovia ukkoja soittamaan.
Jonkin verran koukkuja biiseissä oli, mutta ehkä lievä tasapaksuus vaivasi, en usko että jaksaisin bändiä levyltä kuunnella, vaan livenä homma kyllä toimi helvetin hienosti, erittäin mukava tuttavuus ja kuten sanottua, kovia ukkoja soittamaan.
Witchcraft oli Motörheadin lämppärinä Helsingin Jäähallissa 16.12.2008, ei jäänyt mitään mieleen kun ei se semmoisessa ympäristössä toiminut minusta yhtään, Viikate sen sijaa oli todella kova lämppäri sillä keikalla.
Asiaan, bändi aloitti Lutakossa ja kuin taikaiskusta paikalle ilmestyi Black Sabbathmainen tunnelma, vanha sapatti on selkeästi leimaa antava tekijä tämän bändin musiikissa.
Ihan rajun kuulloista kamaa livenä, jäikö joku biisi mieleen, no ei jäänyt, mutta nämäkin ukot on kovia pelimanneja, hienoja vaihtelevia biisejä ja rento ote toimintaan.
Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja se kyllä tykkäsi molempien bändien toiminnasta, se oli kunnon menoa juu.
Jukka
torstai 19. maaliskuuta 2009
Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Lutakko 13.3.2009
No niin, Ukonhauta tuli ja sitten odoteltiinkin kiertueen alkamista, kannatti odottaa sillä KT oli taas lyönnissä.
Isä Meidän rukousta eli IsäMeitää tuli alkunauhana, Ukonhauta alkoi jyrskyttää majaa, vittu että kuullosti hyvälle! Kyllä toimii se biisi livenä. Mahtisanat seuraavaksi, sitten Iankaikkinen, Valtakunta ja Rakastaa, Ei rakasta. Oli kyllä kunnollinen keikan aloitus voi sanoa, Valtakunta on edelleen todella kova veisu, vaikka uusia biisejä tässä oltiinkin tultu kuulemaan siltänään. Se on näet minusta ainakin joka kerta todella mukavaa, kun tulee uusien biisien aika keikalla, sitten niistä jalostuu näitä Valtakuntia joita jaksaa kuunnella vuosienkin kuluttua, setissä alkaa olla kyllä jo melkoinen valinnan vara Kotiteollisuudellakin, sieltä voisi vetää milloin vain sellaisen parin tunnin maratonin pelkkiä killereitä, ehkä sellainenkin keikka vielä joskus tulee, ehkä ei.
Siitä tulikin mieleeni ajatus että pitää lähettää Hynyselle viestiä, että vetäkää sellainen keikka mihin fanit saa äänestää teidän biiseistä setin, yks semmonen spesiaalikeikka. Voi tulla kyllä aika suoraa palautetta moisesta ehdotuksesta...
Keikkaan palatakseni, Taivaankaunis ja Kielletyn puun hedelmä olivat seuraavana listalla. Ensin mainittu toimi aivan yllättävän hyvin livenä, jotenkin se oli paljon parempi kuin mitä ennakkoon siitä biisistä ajattelin yleensäkään livenä. Kielletyn puun hedelmä on ehkä paras KT biisi livenä ikinä, kirsikka kakkuun tulee kun Holopainen soittaa siihen koskettimet niin vittu se on niin kova veto ettei siihen monet tässä maassa pysty siihen riehumiseen, se syö kaikki tieltään sillä se on täydellinen livebiisi.
Jossain välissä jotkut muijat heitti Hynyselle Sloggi paketin, ne oli uudet naisten alushousut, Hynynen oli sitä mieltä että jalasta ne pitää tulla eikä mitään kaupan paketista, perkele. Kortti kuulemma kuitenkin kelpasi...
Kadonneet ja sitten biisi mikä aina nostaa homman kattoon, Jos sanon. Se on se biisi monelle KT fanille, siitä bändi muistetaan ja se on monelle se biisi joka on kuultu ekana, se mistä kaikki on alkanut. Minä en ole ainakaan tähän vetoon kyllästynyt, enkä kyllästy, se toimii kuin tauti.
Lemminkäisen laulu oli se biisi jota olin odottanut kyllä kaikista eniten, enkä turhaan sillä se on uuden Ukonhauta levyn rankinta antia, tosin se voisi olla yhtä pitkä kuin Kaihola livenä, vaikka jonkun varttitunnin verran... ihan loistava biisi.
Tuonelan koivut ja sitten viimeisenä varsinaisen setin biiseistä Isä Meidän, Hynynen totesikin että siihen lopetetaan mistä aloitettiinkin, toimii! Isä Meidän biisissä on Ukonhaudan parhaat sanat, tähän tyyliin:
Isä Meidän rukousta eli IsäMeitää tuli alkunauhana, Ukonhauta alkoi jyrskyttää majaa, vittu että kuullosti hyvälle! Kyllä toimii se biisi livenä. Mahtisanat seuraavaksi, sitten Iankaikkinen, Valtakunta ja Rakastaa, Ei rakasta. Oli kyllä kunnollinen keikan aloitus voi sanoa, Valtakunta on edelleen todella kova veisu, vaikka uusia biisejä tässä oltiinkin tultu kuulemaan siltänään. Se on näet minusta ainakin joka kerta todella mukavaa, kun tulee uusien biisien aika keikalla, sitten niistä jalostuu näitä Valtakuntia joita jaksaa kuunnella vuosienkin kuluttua, setissä alkaa olla kyllä jo melkoinen valinnan vara Kotiteollisuudellakin, sieltä voisi vetää milloin vain sellaisen parin tunnin maratonin pelkkiä killereitä, ehkä sellainenkin keikka vielä joskus tulee, ehkä ei.
Siitä tulikin mieleeni ajatus että pitää lähettää Hynyselle viestiä, että vetäkää sellainen keikka mihin fanit saa äänestää teidän biiseistä setin, yks semmonen spesiaalikeikka. Voi tulla kyllä aika suoraa palautetta moisesta ehdotuksesta...
Keikkaan palatakseni, Taivaankaunis ja Kielletyn puun hedelmä olivat seuraavana listalla. Ensin mainittu toimi aivan yllättävän hyvin livenä, jotenkin se oli paljon parempi kuin mitä ennakkoon siitä biisistä ajattelin yleensäkään livenä. Kielletyn puun hedelmä on ehkä paras KT biisi livenä ikinä, kirsikka kakkuun tulee kun Holopainen soittaa siihen koskettimet niin vittu se on niin kova veto ettei siihen monet tässä maassa pysty siihen riehumiseen, se syö kaikki tieltään sillä se on täydellinen livebiisi.
Jossain välissä jotkut muijat heitti Hynyselle Sloggi paketin, ne oli uudet naisten alushousut, Hynynen oli sitä mieltä että jalasta ne pitää tulla eikä mitään kaupan paketista, perkele. Kortti kuulemma kuitenkin kelpasi...
Kadonneet ja sitten biisi mikä aina nostaa homman kattoon, Jos sanon. Se on se biisi monelle KT fanille, siitä bändi muistetaan ja se on monelle se biisi joka on kuultu ekana, se mistä kaikki on alkanut. Minä en ole ainakaan tähän vetoon kyllästynyt, enkä kyllästy, se toimii kuin tauti.
Lemminkäisen laulu oli se biisi jota olin odottanut kyllä kaikista eniten, enkä turhaan sillä se on uuden Ukonhauta levyn rankinta antia, tosin se voisi olla yhtä pitkä kuin Kaihola livenä, vaikka jonkun varttitunnin verran... ihan loistava biisi.
Tuonelan koivut ja sitten viimeisenä varsinaisen setin biiseistä Isä Meidän, Hynynen totesikin että siihen lopetetaan mistä aloitettiinkin, toimii! Isä Meidän biisissä on Ukonhaudan parhaat sanat, tähän tyyliin:
Kuljet pimeässä
kuin häpeilevä kuningas
kansasi hylkäämä
lastesi jättämä
ja kaukana jossakin
maailmasi roihuaa
maailmanpalo sytytetään
uudestaan ja uudestaan
Ei kiveä jää kiven päälle, ja nimeä
Jumalan taas huudetaan turhaan
Isä meidän!
Lutakon täysi sali, joka muuten tuntui jotenkin puoliveltolta, pitkän työviikon päälle voi olla että oli vähän virta vähissä ite kenelläkin, mutta sen verran nyt aikaan saatiin mölyä että bändi tuli vielä vetämään encoreja, Taivas tippuu, joka on muuten ihan vitun hieno virsi livenä, yksinkertaisen kaunis voisi olla oikea termi, Ukko Perkele joka on ihan kone sekä ehkä paras KT singlen B-puoli, Pirunpelto. Vituttaa kun se ei ole millään varsinaisella levyllä, toki se kolmen levyn kokoelmalta löytyy, vaan se on näitä piileksiviä helmiä, ehdoton louhinta ja joka kerta se aiheuttaa samanlaisia oireita "Minä Olen" yleisössä:mikä vitun biisi tämä on? Saatanan homot kun ne ei tajua.
Pikku tauko ja loppuun Loveen langennut, Meren mutaa, KIVIREKI joka muuten on paras ja viimeisenä Pissaa ja paskaa.
Siinä se ilta vierähti hienosti, vitun kova keikka taas kerran. Autoon, kotia kohti, telkänpönttökamera välähti Muuramen autotalon kohdalla vaan eipä ollut ylinopeutta kuin 10 km tunnissa niin ei tullut kuin muistutus, perjantai 13. päivä oli minun kohdaltani ainakin ihan viimeisen päälle hyvä päivä, kiitos Kotiteollisuudelle.
Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
