Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Himos Areena 4.4.2009

lauantai... räntää, vettä, sumua. Ihan normaali keväinen lauantai päivä.
Toisaalta ei, sillä ilta kaiken muuttaa voi, kuten esim. Kotiteollisuuden keikalle meno. nam.
Auton nokka kohti Jämsää, keli oli luvalla sanoen perseestä, sumua kuin Lontoossa, mutta näin lyhyt välimatka, se on aika sama kunhan nyt ei ihan alle metriin tipu näkyväisyys.

Lyhyt roudaus ja takkia narikkaan, kello lähellä 23.00 eli kauan sen jälkeen kun yleensä on unten maille nyrjähtänyt. Ei nukuttanut, harvoin alkaa väsyttää kun on muutaman sadan ventovieraan ihmisen ympäröimänä, mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä kaikesta huolimatta, syy miksi tulla paikalle saman katon alle.
Voinkohan minä jatkaa tätä touhua kun olen esim. 65v? saas nähdä miten sitä sitten jaksaa, siihen on tosin... aika kauan vielä.

Bändi aloittaa mätkeen hivenen yli puolenyön, Hongisto on saatu paikalle viime hetkellä, uni oli yllättänyt Karjalan miehen, Hynysen kevyt vittuilu auttaa heräämiseen.

Ukonhauta aloittaa setin, aivan käsittämättömän hyvä biisi livenä, tuo hakkaava kitara on kyllä aika ykköstä. Kivireki, tuo ikuinen suosikkini varmistaa kyllä verenkierron kiihtymisen, vankka avaus!

Yllättävää miten vähän kukaan rynnii eturivissä tänään, saa olla melko rauhassa vaikka on ihan edessä, joskus täällä meinaa liiskautua pahemman kerran. Harrasta menoa.

Mahtisanat ja Valtakunta, joista jälkimmäinen pitäisi kyllä olla KT:n setissä joka kerta sillä se on jollain tapaa sellaista lyöntiä mitä vain KT voi terävimmillään olla, basson jyrskytys on tässä biisissä todella tiukalla tasolla.
Seuraava biisi on vittu ihan parhaita ikinä, Graniitti, siitä ei pidot parane ja on jo jokunen keikka mennyt välissä kun sen viimeksi olen kuullut, teki kyllä hyvää.

Kadonneet joka on Iankaikkiselta, toimii koko ajan paremmin livenä, menee jotenkin sujuvasti eteenpäin ja rokkaa tiukasti.
Lemminkäisen laulu on uuden levyn kovimpia vetoja, edelleen se voisi kestää muutaman minuutin kauemmin, Iankaikkinen ja Kielletyn puun hedelmä joka on muuten paras, se on tänään aivan järkyttävän kova, nyt oli nimittäin jonkun verran jyhkeä soundi.

Kolme viimeistä varsinaisen setin biisiä olivat Taivaankaunis, Tuonelan Koivut ja Isä Meidän.

Ensimmäinen encore nippu oli Hynysen mukaan jotenkin kai vonkuuhommiin tms. liittyvää kamaa eli Taivas tippuu, Loveen langennut ja Yö päivää keinuttaa. Nämä kaikki ovat kyllä itse asiassa hienoja vetoja, niissä on hyvät sanat ja tuo viimeinen biisihän on suorastaan liikuttavan hieno.

Tiedossa oli että vielä voisi jotain olla odotettavissa vaan hetken ottaa ennenkuin ketään tulee näkyville, piti oikeasti vähän saadakin tuosta laumasta ääntä irti ja löytyyhän sitä kyllä, loppu on kohtuullisen rapsakkaa tempoa yleensä ollut, tällä kertaa avataan taas joidenkin onnettomien monttu sillä ilmoille kajahtaa Hynysen mukaan biisi jota ei ole tullutkaan hetkeen soitettua, se on Rakastan, onhan se hivenen erilaista materiaalia tuo Eevan perinnön aikainen kama kuin uudempi vaan oli soittajat ja ajatkin silloin sitä.
Lopuksi lyödään vitonen silmään ja Ukko Perkele sekä Hulluutta ja humalaa ruoskivat juhlakansaa, viimeisenä vedetään rakkauslauluksi tituleerattu Pissaa ja Paskaa, on se todella romanttinen ralli joo.

Minä tiesin että se on siinä, olishan sitä vielä mennyt vaikka kuinka vaan ei nyt ihan mahottomiksi aleta, joskus soiton on loputtava ja se oli siltä kertaa siinä, kello oli ehtinyt jo aika hollin sunnuntain puolelle, KT veti noin tunnin ja kolmen vartin pintaan.
Ukonhauta vaan jäi soimaan korviin, se on se kitaran hakkuu siinä biisissä jotain niin maagista, se on AC/DC tyylistä tarkkuuskomppia, ihan loistavaa.
Kiitos Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.

Auton nokka kohti kotia ja paikoittaisesta hernerokkasumusta huolimatta koti löytyy vaan uni ei meinaa tulla millään, veri kiertää...
UkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhauta!

Jukka