Perkele että on vaikea levynnimi kirjoittaa oikein! Olisivat vetäneet jonkun Murder, Kill, Ass, Slut, Fuck, Blood linjan jutun niin ei tarvitsisi joka kerta nyrjäyttää aivojaan kun tuota nimeä tavaa. tai sitten Satan. Sehän olisi aina hassu nimi, voihan rectaali!
Mitä vittua tässä enempää lätisemään, bändin musiikki toimii kuin junan vessa, ihan älyttömän hyvä laulusoundi, jätkä vetää ihan kympillä, rumpujen maaninen pieksäminen tekee todella hyvää, rytmi on maaninen ja kitarariffit toimii loistavasti.
Nimibiisi(jota en kyllä tähän enää rustaa) on erinomainen aloitus, mutta toinen biisi Inside The Fire on se joka on soinut Radio Rockissa ja alkoi joku päivä vaivata sillä miten vitun kova biisi se onkaan, ihan tyrästä soi kyllä autossa tämä veto ja täysillä.
Loputkin biisit on ihan samaa tasoa, kova riffi, täyttä laulua ja kaikki pelaa kuin unelma.
Minä en muuta tiedä sanoa, mutta kovasti kolahtaa tämä levy, jos tämä pumppu hinaa perseensä Suomeen, älä epäröi lähteä paikalle, varmasti kannattaa. Nähdään siellä.
Jukka
nyt sitten nämä Lappeenranta loppukaneetit:
Kiitämme: Disturbedia siitä että teki vitun kovan levyn.
Moitimme: Kesäloman vähyyttä, saatanan kylmiä aamuja, vittumaisia asiakkaita: Haistakaa paska ihan tasan kaikki.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
torstai 12. kesäkuuta 2008
Levyarvio / Joose Keskitalo:Kolmas Maailmanpalo
Savonlinnasta kotoisin oleva muusikko Joose Keskitalo maalaa hyvin synkeitä maailmoita kolmannella levyllään, varsinkin Etelä-Suomessa kulttimaineeseen noussut muusikko toteuttaa omaperäisesti mielenkiintoista musiikkia.
Levyn maailmassa riivaajat riivaa keittäen pontikkaa, herra kehottaa laittamaan huoneen kuntoon sillä pian sinä kuolet ja maaseutu kuihtuu sekä autioituu. Lohtua ja iloa on turha tältä levyltä etsiä ja tätä kuunnellessa ei tule sellaista rällä rällä oloa.
Levyn sanoma uppoaa todella tehokkaasti ja ahdistunut maailma siirtyy kuulijaan. Levyn hauras ote pitää kuulijan otteessa alusta loppuun. Minimaalisesti toteutettu levy jossa pääosassa on akustinen kitara. Yhdellä mikillä, kelanauhurilla ja pääosin studiossa livenä soitettuna levystä on saatu varsin koruton. Kolmas maailmanpalo on todella kova levy ja synkkyydessään lyömätön. Kontrasti on aikamoinen hauraalla ja herkällä otteella toteutettuna todella karu ja synkeä maailmankuva toimii tehokkaasti. Levyä kuunnellessa ei tule vaivautunutta tai huvittunutta oloa mikä monesti tulee kuunnellessa suomenkielisten metallibändien sanoituksia.(Kuten esim. teräspelti vetää naama kurtussa missä miehet paskantaa linjalla. päätoim. huom.) Levyltä ei voi nostaa yhtään yksittäistä biisiä vaan ne ovat tasavahvoja ja juuri oikeilla paikoilla. Tätä voi suositella henkilöille jotka ovat kyllästyneet kuuntelemaan biisejä särkyneistä sydämistä tai ensirakkaudesta (tärkeitä teemoja nekin kyllä).
Kiitämme: Suomalaista mollivoittoista mielenlaatua
Moitimme: Ilmaston lämpenemistä
Jone
Levyn maailmassa riivaajat riivaa keittäen pontikkaa, herra kehottaa laittamaan huoneen kuntoon sillä pian sinä kuolet ja maaseutu kuihtuu sekä autioituu. Lohtua ja iloa on turha tältä levyltä etsiä ja tätä kuunnellessa ei tule sellaista rällä rällä oloa.
Levyn sanoma uppoaa todella tehokkaasti ja ahdistunut maailma siirtyy kuulijaan. Levyn hauras ote pitää kuulijan otteessa alusta loppuun. Minimaalisesti toteutettu levy jossa pääosassa on akustinen kitara. Yhdellä mikillä, kelanauhurilla ja pääosin studiossa livenä soitettuna levystä on saatu varsin koruton. Kolmas maailmanpalo on todella kova levy ja synkkyydessään lyömätön. Kontrasti on aikamoinen hauraalla ja herkällä otteella toteutettuna todella karu ja synkeä maailmankuva toimii tehokkaasti. Levyä kuunnellessa ei tule vaivautunutta tai huvittunutta oloa mikä monesti tulee kuunnellessa suomenkielisten metallibändien sanoituksia.(Kuten esim. teräspelti vetää naama kurtussa missä miehet paskantaa linjalla. päätoim. huom.) Levyltä ei voi nostaa yhtään yksittäistä biisiä vaan ne ovat tasavahvoja ja juuri oikeilla paikoilla. Tätä voi suositella henkilöille jotka ovat kyllästyneet kuuntelemaan biisejä särkyneistä sydämistä tai ensirakkaudesta (tärkeitä teemoja nekin kyllä).
Kiitämme: Suomalaista mollivoittoista mielenlaatua
Moitimme: Ilmaston lämpenemistä
Jone
maanantai 26. toukokuuta 2008
Keikkaraportti: Moonsorrow w/ Axegressor, Lutakko 23.05.2008
Perjantai, tuo työviikon kruunu. Kotiin, ruoka, kauneusunet, Lutakko. tai Birth, School, Metallica, Death, ihan miten vain.
Kaksi tiukkaa musiikillista aktia tiedossa tuossa Keski-Suomen louhintakeskuksessa, ei paha.
Pikkusen oli odotuksia siitä, että äänenpaine olisi riittävä, porukalla tukka heiluisi ja silleen.
Eipä tarvinnut pettyä, Axegressor repäisi setin käyntiin todella tiukalla temmolla, aika armotonta on veto, tyylilleen uskollisena bändi painoi menemään ilman isompia balladi ja sytkärinpoltto vingutuksia, perkele että kävi hyvin, oikea ote touhussa. Ei mulla mitään valittamista ollut, soitto tuntui kulkevan ja Luoti päähän oli nimensä veroinen biisi.
Axegressor on trashmetallia. Tarvitseeko heteromies juurikaan muuta?
Moonsorrow.
En ollut bändiä aiemmin livenä nähnyt, mutta oli pientä epäilyä, että tulee olemaan ihan oikeata mättöä tiedossa.
Tieto osoittautui oikeaksi. Setti alkoi ihan helevetin pitkällä biisillä, varmaan tuo uuden EP:n nimibiisi Tulimyrsky, ihan älytön tempo aina välillä, ihan siis helvetin nopeeta.
Kuullosti tosi hyvältä, eikä siinä ollut tämänkään bändin osalta mitään ininöitä ja hierontabiisejä setissä, ihan suoraa huutoa monelta osin ja tiukkaa soittoa. Useampi ukko eli molemmat kitaristit vetivät myös lauluosuuksia, tosi hyvä, toimi ehdottomasti. Jylyt soundit, viikinki meininkiä ja aivan perkeleen siistit maskit äijillä, het kuin verinaarmuja naamoissa.
Äänenpaine oli myös riittävä, mutta ei tätä lajia musiikkia vedetä millään volume 2 asennolla, se on kaikki peliin. Kansanmusiikkivaikutteita, tylyä meininkiä, mutta helevetin leppoisen tuntuisia miehiä lava täynnä, pitkätukat piiskasivat kaljua valokuvaajaa koko setin ajan melko miehekkäästi ja toisaalta myös naisellisesti, bändillä oli melko paljon ystäviä paikalla ja hc fanit täyttivät eturivin ja kyllä todellakin päät heilui.
Äärimmäisen hieno bändi, todella asiallinen päätös Lutakon talvikaudelle omalta osalta, kiitos Lutakon miehille ja naisille, loistavaa työtä, kovia bändejä ja reilu meininki.
Syssymmällä jatkuu.
Metallisaurus keikalla raportteja saattaa putoilla myös kesän aikana, sillä eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä itsensä änkeää, jotain rokkia pitää elämässä olla koko ajan, kesä eli talvi.
Jukka
Kaksi tiukkaa musiikillista aktia tiedossa tuossa Keski-Suomen louhintakeskuksessa, ei paha.
Pikkusen oli odotuksia siitä, että äänenpaine olisi riittävä, porukalla tukka heiluisi ja silleen.
Eipä tarvinnut pettyä, Axegressor repäisi setin käyntiin todella tiukalla temmolla, aika armotonta on veto, tyylilleen uskollisena bändi painoi menemään ilman isompia balladi ja sytkärinpoltto vingutuksia, perkele että kävi hyvin, oikea ote touhussa. Ei mulla mitään valittamista ollut, soitto tuntui kulkevan ja Luoti päähän oli nimensä veroinen biisi.
Axegressor on trashmetallia. Tarvitseeko heteromies juurikaan muuta?
Moonsorrow.
En ollut bändiä aiemmin livenä nähnyt, mutta oli pientä epäilyä, että tulee olemaan ihan oikeata mättöä tiedossa.
Tieto osoittautui oikeaksi. Setti alkoi ihan helevetin pitkällä biisillä, varmaan tuo uuden EP:n nimibiisi Tulimyrsky, ihan älytön tempo aina välillä, ihan siis helvetin nopeeta.
Kuullosti tosi hyvältä, eikä siinä ollut tämänkään bändin osalta mitään ininöitä ja hierontabiisejä setissä, ihan suoraa huutoa monelta osin ja tiukkaa soittoa. Useampi ukko eli molemmat kitaristit vetivät myös lauluosuuksia, tosi hyvä, toimi ehdottomasti. Jylyt soundit, viikinki meininkiä ja aivan perkeleen siistit maskit äijillä, het kuin verinaarmuja naamoissa.
Äänenpaine oli myös riittävä, mutta ei tätä lajia musiikkia vedetä millään volume 2 asennolla, se on kaikki peliin. Kansanmusiikkivaikutteita, tylyä meininkiä, mutta helevetin leppoisen tuntuisia miehiä lava täynnä, pitkätukat piiskasivat kaljua valokuvaajaa koko setin ajan melko miehekkäästi ja toisaalta myös naisellisesti, bändillä oli melko paljon ystäviä paikalla ja hc fanit täyttivät eturivin ja kyllä todellakin päät heilui.
Äärimmäisen hieno bändi, todella asiallinen päätös Lutakon talvikaudelle omalta osalta, kiitos Lutakon miehille ja naisille, loistavaa työtä, kovia bändejä ja reilu meininki.
Syssymmällä jatkuu.
Metallisaurus keikalla raportteja saattaa putoilla myös kesän aikana, sillä eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä itsensä änkeää, jotain rokkia pitää elämässä olla koko ajan, kesä eli talvi.
Jukka
perjantai 16. toukokuuta 2008
Keikkaraportti: Stam1na ja FM2000 25.4.2008 House of Rock, Kouvola
Maakuntamatkailu kannattaa aina, vaikka kyseessä olisikin Kouvola. Nyt ei kuitenkaan matkan tarkoituksena ollut tulla pällistelemään junia tai liikennevaloja. Vaikka kyse on Kouvolasta, paikkakunnasta jolle ei voi olla kateellinen, niin nyt täytyy hieman olla, sillä Ravintola House of Rock vaikutti erittäin pätevältä rokkiklubilta jossa vierailee mielellään joskus uudelleenkin, mutta ei tänne mitään juottolaa oltu tultu kattomaan vaan paikalle veti elävä musiikki: Stam1na ja ennen kaikkea FM2000. Setin aloittaa FM2000 joka on ehdottomasti suomen tiukin ja aliarvostetuin mutkikasta metallisekoilua soittava bändi. Bändi soittaa lainarumpalin kera varsinaisen rumpali Kosmon hoidellessa Ylpön kanssa keikkoja jossain päin suomea. FM2000 on musan mutkikkuudesta huolimatta helpommin lähestyttävissä, kuin pääorkesteri Stam1na.
Setin aikana oli lavan eteen pakkautunut ihan kiitettävästi porukkaa ja bändi saikin jengin hyvin mukaansa. Homma toimi hyvin ja ukoilla oli aitoa soittamisen riemua lavalla. Tämä on mättö viihdettä parhaimmillaan. Jos bändi on tuntematon kannattaa ehdottomasti tutustua keikoilla tai levyllä. www.FM2000.org löytyy kaikki tarvittava tästä orkesterista.
Sitten illan pääakti Stam1na. Stam1nan muusikot olivat hyvin valmistautuneet tulevaan keikkaan lähes selvin päin koko poppoo. Bändinä Stam1na ei tee poikkeusta valtaosaan muihin bändeihin jotka kuulostaa livenä paremmalta, kuin levyltä.
Ehdottomasti yksi kovimpia ja energisimpiä bändejä Suomessa. Rutinoituminen keikkailuun ei ole tappanut tästä bändistä sitä virettä ja kohkaamista lavalla, mikä on todella hyvä juttu. Lavan edusta oli aivan tukossa heiluvista ihmisistä ja se näytti välillä hyvinkin villiltä menolta mikä nostikin tunnelman kattoon. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kumpi on illan ehdoton kurko. Setin puolessa välissä lavalla vieraili Kaarle Viikate ”rakkauden lähettilään roolissa” ruusujen kera. Hänen heitettyä hetken juttua pääsi keikka taas jatkumaan tutuksi tulleella rytinällä. Lavan eteen jengiä oli pakkautunut sen verran reilulla kädellä, että Stam1na ei setin loputtua voinut vaivattomasti poistua lavalta. Joten bändi päättikin pyöriä hetken lavalla ja hengähtää sekä rykäistä encoret samalta seisomalta. Lopussa myös FM2000 ukot kapusivat lavalle naamarit päässä ja osalla jopa housut jalassa. Tässä oli viihdettä kerrakseen ja tyytyväisenä pystyi jättämään Kouvolan taakseen.
Kiitämme: Hyvää keikkapaikkaa ja bändejä tiukoista keikoista
Moitimme: Kuskin puutetta
Jone
Setin aikana oli lavan eteen pakkautunut ihan kiitettävästi porukkaa ja bändi saikin jengin hyvin mukaansa. Homma toimi hyvin ja ukoilla oli aitoa soittamisen riemua lavalla. Tämä on mättö viihdettä parhaimmillaan. Jos bändi on tuntematon kannattaa ehdottomasti tutustua keikoilla tai levyllä. www.FM2000.org löytyy kaikki tarvittava tästä orkesterista.
Sitten illan pääakti Stam1na. Stam1nan muusikot olivat hyvin valmistautuneet tulevaan keikkaan lähes selvin päin koko poppoo. Bändinä Stam1na ei tee poikkeusta valtaosaan muihin bändeihin jotka kuulostaa livenä paremmalta, kuin levyltä.
Ehdottomasti yksi kovimpia ja energisimpiä bändejä Suomessa. Rutinoituminen keikkailuun ei ole tappanut tästä bändistä sitä virettä ja kohkaamista lavalla, mikä on todella hyvä juttu. Lavan edusta oli aivan tukossa heiluvista ihmisistä ja se näytti välillä hyvinkin villiltä menolta mikä nostikin tunnelman kattoon. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kumpi on illan ehdoton kurko. Setin puolessa välissä lavalla vieraili Kaarle Viikate ”rakkauden lähettilään roolissa” ruusujen kera. Hänen heitettyä hetken juttua pääsi keikka taas jatkumaan tutuksi tulleella rytinällä. Lavan eteen jengiä oli pakkautunut sen verran reilulla kädellä, että Stam1na ei setin loputtua voinut vaivattomasti poistua lavalta. Joten bändi päättikin pyöriä hetken lavalla ja hengähtää sekä rykäistä encoret samalta seisomalta. Lopussa myös FM2000 ukot kapusivat lavalle naamarit päässä ja osalla jopa housut jalassa. Tässä oli viihdettä kerrakseen ja tyytyväisenä pystyi jättämään Kouvolan taakseen.
Kiitämme: Hyvää keikkapaikkaa ja bändejä tiukoista keikoista
Moitimme: Kuskin puutetta
Jone
Levyarvio/ Rotta Baari:Ylihuomenna
Kitaristi laulaja Rota joka vaikuttaa FM2000 nimisessä rytmiorkesterissa pyörittää sivubändiä nimeltä Rotta Baari. Tämä Ylihuomenna levy on todellinen piristys kaiken maailman Lauri Tähkien ja muitten yllätyksettömien suomi ”rök” levyjen joukossa. Säröä ei paljoo kitaroissa ole, mutta pieksämäkeläinen hulluus ja sekopäisyys kumpuaa positiivisella tavalla levyltä ilmoille. Niin ja onahan basson varteen saatu K. Kurittu joka tunnetaan paremmin Maj Karman bassottelijana. Ei tätä kuunnellessa voi muuta, kuin hymyillä ja silloinhan musa on tehnyt tehtävänsä. Vaikutteet kuultavat läpi levyltä hyvinkin selvästi, eikä maestro Rota tätä kielläkään. Levyltä kuuluu Tuomari Nurmion, Kauko Röyhkän, Sielun Veljien ja Vox Flatuksen jättämät jäljet kyseiseen muusikkoon. Eikä se ole huono juttu ollenkaan. Levyn ehdottomia helmiä omasta mielestä on kilkki jonka kertosäe jää rullaavuuden vuoksi päähän pyörimään, kansahan maksaa äärettömän mainio versio Anthraxin biisistä Got the time ja koppojoo josta tyttäreni tykkää kovin. Kokonaisuutena hyvä ja ehyt paketti jota kyllä kehtaa soitella ja suositella. Hienoa on, että tällaista musaa tehdään ilman levymyynti paineita.
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
