Levyarvio / Joose Keskitalo:Kolmas Maailmanpalo

Savonlinnasta kotoisin oleva muusikko Joose Keskitalo maalaa hyvin synkeitä maailmoita kolmannella levyllään, varsinkin Etelä-Suomessa kulttimaineeseen noussut muusikko toteuttaa omaperäisesti mielenkiintoista musiikkia.
Levyn maailmassa riivaajat riivaa keittäen pontikkaa, herra kehottaa laittamaan huoneen kuntoon sillä pian sinä kuolet ja maaseutu kuihtuu sekä autioituu. Lohtua ja iloa on turha tältä levyltä etsiä ja tätä kuunnellessa ei tule sellaista rällä rällä oloa.
Levyn sanoma uppoaa todella tehokkaasti ja ahdistunut maailma siirtyy kuulijaan. Levyn hauras ote pitää kuulijan otteessa alusta loppuun. Minimaalisesti toteutettu levy jossa pääosassa on akustinen kitara. Yhdellä mikillä, kelanauhurilla ja pääosin studiossa livenä soitettuna levystä on saatu varsin koruton. Kolmas maailmanpalo on todella kova levy ja synkkyydessään lyömätön. Kontrasti on aikamoinen hauraalla ja herkällä otteella toteutettuna todella karu ja synkeä maailmankuva toimii tehokkaasti. Levyä kuunnellessa ei tule vaivautunutta tai huvittunutta oloa mikä monesti tulee kuunnellessa suomenkielisten metallibändien sanoituksia.(Kuten esim. teräspelti vetää naama kurtussa missä miehet paskantaa linjalla. päätoim. huom.) Levyltä ei voi nostaa yhtään yksittäistä biisiä vaan ne ovat tasavahvoja ja juuri oikeilla paikoilla. Tätä voi suositella henkilöille jotka ovat kyllästyneet kuuntelemaan biisejä särkyneistä sydämistä tai ensirakkaudesta (tärkeitä teemoja nekin kyllä).

Kiitämme: Suomalaista mollivoittoista mielenlaatua

Moitimme: Ilmaston lämpenemistä

Jone