Savonlinnasta kotoisin oleva muusikko Joose Keskitalo maalaa hyvin synkeitä maailmoita kolmannella levyllään, varsinkin Etelä-Suomessa kulttimaineeseen noussut muusikko toteuttaa omaperäisesti mielenkiintoista musiikkia.
Levyn maailmassa riivaajat riivaa keittäen pontikkaa, herra kehottaa laittamaan huoneen kuntoon sillä pian sinä kuolet ja maaseutu kuihtuu sekä autioituu. Lohtua ja iloa on turha tältä levyltä etsiä ja tätä kuunnellessa ei tule sellaista rällä rällä oloa.
Levyn sanoma uppoaa todella tehokkaasti ja ahdistunut maailma siirtyy kuulijaan. Levyn hauras ote pitää kuulijan otteessa alusta loppuun. Minimaalisesti toteutettu levy jossa pääosassa on akustinen kitara. Yhdellä mikillä, kelanauhurilla ja pääosin studiossa livenä soitettuna levystä on saatu varsin koruton. Kolmas maailmanpalo on todella kova levy ja synkkyydessään lyömätön. Kontrasti on aikamoinen hauraalla ja herkällä otteella toteutettuna todella karu ja synkeä maailmankuva toimii tehokkaasti. Levyä kuunnellessa ei tule vaivautunutta tai huvittunutta oloa mikä monesti tulee kuunnellessa suomenkielisten metallibändien sanoituksia.(Kuten esim. teräspelti vetää naama kurtussa missä miehet paskantaa linjalla. päätoim. huom.) Levyltä ei voi nostaa yhtään yksittäistä biisiä vaan ne ovat tasavahvoja ja juuri oikeilla paikoilla. Tätä voi suositella henkilöille jotka ovat kyllästyneet kuuntelemaan biisejä särkyneistä sydämistä tai ensirakkaudesta (tärkeitä teemoja nekin kyllä).
Kiitämme: Suomalaista mollivoittoista mielenlaatua
Moitimme: Ilmaston lämpenemistä
Jone
torstai 12. kesäkuuta 2008
maanantai 26. toukokuuta 2008
Keikkaraportti: Moonsorrow w/ Axegressor, Lutakko 23.05.2008
Perjantai, tuo työviikon kruunu. Kotiin, ruoka, kauneusunet, Lutakko. tai Birth, School, Metallica, Death, ihan miten vain.
Kaksi tiukkaa musiikillista aktia tiedossa tuossa Keski-Suomen louhintakeskuksessa, ei paha.
Pikkusen oli odotuksia siitä, että äänenpaine olisi riittävä, porukalla tukka heiluisi ja silleen.
Eipä tarvinnut pettyä, Axegressor repäisi setin käyntiin todella tiukalla temmolla, aika armotonta on veto, tyylilleen uskollisena bändi painoi menemään ilman isompia balladi ja sytkärinpoltto vingutuksia, perkele että kävi hyvin, oikea ote touhussa. Ei mulla mitään valittamista ollut, soitto tuntui kulkevan ja Luoti päähän oli nimensä veroinen biisi.
Axegressor on trashmetallia. Tarvitseeko heteromies juurikaan muuta?
Moonsorrow.
En ollut bändiä aiemmin livenä nähnyt, mutta oli pientä epäilyä, että tulee olemaan ihan oikeata mättöä tiedossa.
Tieto osoittautui oikeaksi. Setti alkoi ihan helevetin pitkällä biisillä, varmaan tuo uuden EP:n nimibiisi Tulimyrsky, ihan älytön tempo aina välillä, ihan siis helvetin nopeeta.
Kuullosti tosi hyvältä, eikä siinä ollut tämänkään bändin osalta mitään ininöitä ja hierontabiisejä setissä, ihan suoraa huutoa monelta osin ja tiukkaa soittoa. Useampi ukko eli molemmat kitaristit vetivät myös lauluosuuksia, tosi hyvä, toimi ehdottomasti. Jylyt soundit, viikinki meininkiä ja aivan perkeleen siistit maskit äijillä, het kuin verinaarmuja naamoissa.
Äänenpaine oli myös riittävä, mutta ei tätä lajia musiikkia vedetä millään volume 2 asennolla, se on kaikki peliin. Kansanmusiikkivaikutteita, tylyä meininkiä, mutta helevetin leppoisen tuntuisia miehiä lava täynnä, pitkätukat piiskasivat kaljua valokuvaajaa koko setin ajan melko miehekkäästi ja toisaalta myös naisellisesti, bändillä oli melko paljon ystäviä paikalla ja hc fanit täyttivät eturivin ja kyllä todellakin päät heilui.
Äärimmäisen hieno bändi, todella asiallinen päätös Lutakon talvikaudelle omalta osalta, kiitos Lutakon miehille ja naisille, loistavaa työtä, kovia bändejä ja reilu meininki.
Syssymmällä jatkuu.
Metallisaurus keikalla raportteja saattaa putoilla myös kesän aikana, sillä eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä itsensä änkeää, jotain rokkia pitää elämässä olla koko ajan, kesä eli talvi.
Jukka
Kaksi tiukkaa musiikillista aktia tiedossa tuossa Keski-Suomen louhintakeskuksessa, ei paha.
Pikkusen oli odotuksia siitä, että äänenpaine olisi riittävä, porukalla tukka heiluisi ja silleen.
Eipä tarvinnut pettyä, Axegressor repäisi setin käyntiin todella tiukalla temmolla, aika armotonta on veto, tyylilleen uskollisena bändi painoi menemään ilman isompia balladi ja sytkärinpoltto vingutuksia, perkele että kävi hyvin, oikea ote touhussa. Ei mulla mitään valittamista ollut, soitto tuntui kulkevan ja Luoti päähän oli nimensä veroinen biisi.
Axegressor on trashmetallia. Tarvitseeko heteromies juurikaan muuta?
Moonsorrow.
En ollut bändiä aiemmin livenä nähnyt, mutta oli pientä epäilyä, että tulee olemaan ihan oikeata mättöä tiedossa.
Tieto osoittautui oikeaksi. Setti alkoi ihan helevetin pitkällä biisillä, varmaan tuo uuden EP:n nimibiisi Tulimyrsky, ihan älytön tempo aina välillä, ihan siis helvetin nopeeta.
Kuullosti tosi hyvältä, eikä siinä ollut tämänkään bändin osalta mitään ininöitä ja hierontabiisejä setissä, ihan suoraa huutoa monelta osin ja tiukkaa soittoa. Useampi ukko eli molemmat kitaristit vetivät myös lauluosuuksia, tosi hyvä, toimi ehdottomasti. Jylyt soundit, viikinki meininkiä ja aivan perkeleen siistit maskit äijillä, het kuin verinaarmuja naamoissa.
Äänenpaine oli myös riittävä, mutta ei tätä lajia musiikkia vedetä millään volume 2 asennolla, se on kaikki peliin. Kansanmusiikkivaikutteita, tylyä meininkiä, mutta helevetin leppoisen tuntuisia miehiä lava täynnä, pitkätukat piiskasivat kaljua valokuvaajaa koko setin ajan melko miehekkäästi ja toisaalta myös naisellisesti, bändillä oli melko paljon ystäviä paikalla ja hc fanit täyttivät eturivin ja kyllä todellakin päät heilui.
Äärimmäisen hieno bändi, todella asiallinen päätös Lutakon talvikaudelle omalta osalta, kiitos Lutakon miehille ja naisille, loistavaa työtä, kovia bändejä ja reilu meininki.
Syssymmällä jatkuu.
Metallisaurus keikalla raportteja saattaa putoilla myös kesän aikana, sillä eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä itsensä änkeää, jotain rokkia pitää elämässä olla koko ajan, kesä eli talvi.
Jukka
perjantai 16. toukokuuta 2008
Keikkaraportti: Stam1na ja FM2000 25.4.2008 House of Rock, Kouvola
Maakuntamatkailu kannattaa aina, vaikka kyseessä olisikin Kouvola. Nyt ei kuitenkaan matkan tarkoituksena ollut tulla pällistelemään junia tai liikennevaloja. Vaikka kyse on Kouvolasta, paikkakunnasta jolle ei voi olla kateellinen, niin nyt täytyy hieman olla, sillä Ravintola House of Rock vaikutti erittäin pätevältä rokkiklubilta jossa vierailee mielellään joskus uudelleenkin, mutta ei tänne mitään juottolaa oltu tultu kattomaan vaan paikalle veti elävä musiikki: Stam1na ja ennen kaikkea FM2000. Setin aloittaa FM2000 joka on ehdottomasti suomen tiukin ja aliarvostetuin mutkikasta metallisekoilua soittava bändi. Bändi soittaa lainarumpalin kera varsinaisen rumpali Kosmon hoidellessa Ylpön kanssa keikkoja jossain päin suomea. FM2000 on musan mutkikkuudesta huolimatta helpommin lähestyttävissä, kuin pääorkesteri Stam1na.
Setin aikana oli lavan eteen pakkautunut ihan kiitettävästi porukkaa ja bändi saikin jengin hyvin mukaansa. Homma toimi hyvin ja ukoilla oli aitoa soittamisen riemua lavalla. Tämä on mättö viihdettä parhaimmillaan. Jos bändi on tuntematon kannattaa ehdottomasti tutustua keikoilla tai levyllä. www.FM2000.org löytyy kaikki tarvittava tästä orkesterista.
Sitten illan pääakti Stam1na. Stam1nan muusikot olivat hyvin valmistautuneet tulevaan keikkaan lähes selvin päin koko poppoo. Bändinä Stam1na ei tee poikkeusta valtaosaan muihin bändeihin jotka kuulostaa livenä paremmalta, kuin levyltä.
Ehdottomasti yksi kovimpia ja energisimpiä bändejä Suomessa. Rutinoituminen keikkailuun ei ole tappanut tästä bändistä sitä virettä ja kohkaamista lavalla, mikä on todella hyvä juttu. Lavan edusta oli aivan tukossa heiluvista ihmisistä ja se näytti välillä hyvinkin villiltä menolta mikä nostikin tunnelman kattoon. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kumpi on illan ehdoton kurko. Setin puolessa välissä lavalla vieraili Kaarle Viikate ”rakkauden lähettilään roolissa” ruusujen kera. Hänen heitettyä hetken juttua pääsi keikka taas jatkumaan tutuksi tulleella rytinällä. Lavan eteen jengiä oli pakkautunut sen verran reilulla kädellä, että Stam1na ei setin loputtua voinut vaivattomasti poistua lavalta. Joten bändi päättikin pyöriä hetken lavalla ja hengähtää sekä rykäistä encoret samalta seisomalta. Lopussa myös FM2000 ukot kapusivat lavalle naamarit päässä ja osalla jopa housut jalassa. Tässä oli viihdettä kerrakseen ja tyytyväisenä pystyi jättämään Kouvolan taakseen.
Kiitämme: Hyvää keikkapaikkaa ja bändejä tiukoista keikoista
Moitimme: Kuskin puutetta
Jone
Setin aikana oli lavan eteen pakkautunut ihan kiitettävästi porukkaa ja bändi saikin jengin hyvin mukaansa. Homma toimi hyvin ja ukoilla oli aitoa soittamisen riemua lavalla. Tämä on mättö viihdettä parhaimmillaan. Jos bändi on tuntematon kannattaa ehdottomasti tutustua keikoilla tai levyllä. www.FM2000.org löytyy kaikki tarvittava tästä orkesterista.
Sitten illan pääakti Stam1na. Stam1nan muusikot olivat hyvin valmistautuneet tulevaan keikkaan lähes selvin päin koko poppoo. Bändinä Stam1na ei tee poikkeusta valtaosaan muihin bändeihin jotka kuulostaa livenä paremmalta, kuin levyltä.
Ehdottomasti yksi kovimpia ja energisimpiä bändejä Suomessa. Rutinoituminen keikkailuun ei ole tappanut tästä bändistä sitä virettä ja kohkaamista lavalla, mikä on todella hyvä juttu. Lavan edusta oli aivan tukossa heiluvista ihmisistä ja se näytti välillä hyvinkin villiltä menolta mikä nostikin tunnelman kattoon. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kumpi on illan ehdoton kurko. Setin puolessa välissä lavalla vieraili Kaarle Viikate ”rakkauden lähettilään roolissa” ruusujen kera. Hänen heitettyä hetken juttua pääsi keikka taas jatkumaan tutuksi tulleella rytinällä. Lavan eteen jengiä oli pakkautunut sen verran reilulla kädellä, että Stam1na ei setin loputtua voinut vaivattomasti poistua lavalta. Joten bändi päättikin pyöriä hetken lavalla ja hengähtää sekä rykäistä encoret samalta seisomalta. Lopussa myös FM2000 ukot kapusivat lavalle naamarit päässä ja osalla jopa housut jalassa. Tässä oli viihdettä kerrakseen ja tyytyväisenä pystyi jättämään Kouvolan taakseen.
Kiitämme: Hyvää keikkapaikkaa ja bändejä tiukoista keikoista
Moitimme: Kuskin puutetta
Jone
Levyarvio/ Rotta Baari:Ylihuomenna
Kitaristi laulaja Rota joka vaikuttaa FM2000 nimisessä rytmiorkesterissa pyörittää sivubändiä nimeltä Rotta Baari. Tämä Ylihuomenna levy on todellinen piristys kaiken maailman Lauri Tähkien ja muitten yllätyksettömien suomi ”rök” levyjen joukossa. Säröä ei paljoo kitaroissa ole, mutta pieksämäkeläinen hulluus ja sekopäisyys kumpuaa positiivisella tavalla levyltä ilmoille. Niin ja onahan basson varteen saatu K. Kurittu joka tunnetaan paremmin Maj Karman bassottelijana. Ei tätä kuunnellessa voi muuta, kuin hymyillä ja silloinhan musa on tehnyt tehtävänsä. Vaikutteet kuultavat läpi levyltä hyvinkin selvästi, eikä maestro Rota tätä kielläkään. Levyltä kuuluu Tuomari Nurmion, Kauko Röyhkän, Sielun Veljien ja Vox Flatuksen jättämät jäljet kyseiseen muusikkoon. Eikä se ole huono juttu ollenkaan. Levyn ehdottomia helmiä omasta mielestä on kilkki jonka kertosäe jää rullaavuuden vuoksi päähän pyörimään, kansahan maksaa äärettömän mainio versio Anthraxin biisistä Got the time ja koppojoo josta tyttäreni tykkää kovin. Kokonaisuutena hyvä ja ehyt paketti jota kyllä kehtaa soitella ja suositella. Hienoa on, että tällaista musaa tehdään ilman levymyynti paineita.
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Suomenkielisessä rokissa on meneillään kausi jossa musan pitää olla helposti pureskeltavaa ja ei missään nimessä yllätyksellistä. Sanoitukset täytyy sopia myös lapsille ja mummoille, puhumattakaan rouvalle joka istuu siinä pelkääjänpaikalla, kun ollaan matkalla mummolaan. Eli perhana tylsää kertakäyttö kamaa josta jää sellainen kuminen maku suuhun. Mutta mutta näillä täytyy edetä, kun ei muutakaan ole. Onneksi Suomessa on vahva riippumaton skene joka haistattaa paskat valtavirralle ja tekee mitä lystää.
Kiitämme: ennakkoluulotonta otetta musiikkiin
Moitimme: Kilttiä ja siistiä suomi musaa
Jone
Keikkaraportti: Ismo Alanko Teholla 11.4.2008 Lappeenranta sali
Alangon farkut on vaihtunut pukuun, mutta vaatteitten sisältö on taattua kummallisuutta, Ismo Alanko ei aina tyydy helppoihin ratkaisuihin tai pelaa varman päälle.
Ajatuksena aika rohkea lähteä lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen kanssa kaksin kiertueelle.(Vuosi sitten kiertue kulki rokkiklubeja, tänä vuonna isommat salit ohjelmassa. Päätoim. huom.) Ihan kuka muu suomalaisartisti olisi näyttänyt aika orvolta lavalla tällä setillä, mutta Alanko on kuin kotonaan. Alangon lavakarisma on todella mykistävä ja nykivästä heilunnasta tuli elävästi mieleen -80 luvun loppu puoli ja Sielun Veljet.
Lappeenrantasali oli piirua vajaat loppuunmyyty ja yleisöä oli tullut paikalle laajalla ikähaarukalla. Keikka oli kaksi osainen, välissä n.½ tunnin juomatauko. Materiaali koostui Ismon soolomateriaalista, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotannosta. Eniten tuntui vibaa punttiin saavan Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotanto…tai no ainakin itellä.
Nämä uudelleen sovitetut vanhat biisit toimivat takuuvarmasti, oli kyllä piristävää kuulla muutakin, kun 3 soinnun perinteisiä rokki rykäsyjä. Parhaimmillaan kaksikko sai aivan älyttömän ryminän lavalla aikaiseksi ja meinasi itseltäkin päästä unohtumaan, että ei juma eihän siellä ole ku nuo kaksi. Keikka aaltoili hyvin, välillä reviteltiin, mutta kohta nostettiin jalka kaasulta ja annettiin tunnelmoinnille tilaa. Koko paketti oli hyvin rakennettu valoja myöten jotka loivat oman tunnelmansa esitykseen. Majamäki on kyllä aikamoinen kilkuttelija ja suristelija jota ei voi kun ihmetellä ja hänen soitin repertuaarinsa oli jokseenkin laaja. Kummallisia vimpaimia oli välillä hänen kädessä. Alanko ruhjoi kitaraa ja koskettimia omalla tyypillisellä tavalla ja piti tunnelman huipussaan koko keikan ajan. Miten voisikaan paremmin viettää syntymäpäiviään, kuin olla hyvällä keikalla. Tätä voi suositella kaikille.
Kiitämme: Keikan luomaa hyvää fiilistä
Moitimme: Synttärilahjojen vähyyttä
Jone
Ajatuksena aika rohkea lähteä lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen kanssa kaksin kiertueelle.(Vuosi sitten kiertue kulki rokkiklubeja, tänä vuonna isommat salit ohjelmassa. Päätoim. huom.) Ihan kuka muu suomalaisartisti olisi näyttänyt aika orvolta lavalla tällä setillä, mutta Alanko on kuin kotonaan. Alangon lavakarisma on todella mykistävä ja nykivästä heilunnasta tuli elävästi mieleen -80 luvun loppu puoli ja Sielun Veljet.
Lappeenrantasali oli piirua vajaat loppuunmyyty ja yleisöä oli tullut paikalle laajalla ikähaarukalla. Keikka oli kaksi osainen, välissä n.½ tunnin juomatauko. Materiaali koostui Ismon soolomateriaalista, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotannosta. Eniten tuntui vibaa punttiin saavan Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tuotanto…tai no ainakin itellä.
Nämä uudelleen sovitetut vanhat biisit toimivat takuuvarmasti, oli kyllä piristävää kuulla muutakin, kun 3 soinnun perinteisiä rokki rykäsyjä. Parhaimmillaan kaksikko sai aivan älyttömän ryminän lavalla aikaiseksi ja meinasi itseltäkin päästä unohtumaan, että ei juma eihän siellä ole ku nuo kaksi. Keikka aaltoili hyvin, välillä reviteltiin, mutta kohta nostettiin jalka kaasulta ja annettiin tunnelmoinnille tilaa. Koko paketti oli hyvin rakennettu valoja myöten jotka loivat oman tunnelmansa esitykseen. Majamäki on kyllä aikamoinen kilkuttelija ja suristelija jota ei voi kun ihmetellä ja hänen soitin repertuaarinsa oli jokseenkin laaja. Kummallisia vimpaimia oli välillä hänen kädessä. Alanko ruhjoi kitaraa ja koskettimia omalla tyypillisellä tavalla ja piti tunnelman huipussaan koko keikan ajan. Miten voisikaan paremmin viettää syntymäpäiviään, kuin olla hyvällä keikalla. Tätä voi suositella kaikille.
Kiitämme: Keikan luomaa hyvää fiilistä
Moitimme: Synttärilahjojen vähyyttä
Jone
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
