perjantai 28. maaliskuuta 2008

Keikkaraportti:Raised Fist w/Abduktio, Tanssisali Lutakko Jyväskylä 26.3.2008

Jotenkin niin sopiva päätös helvetillisen lumimyrskyn päivälle oli rapsakka annos hc meininkiä Lutakossa, Abduktio ja illan pääaktina Luulajan miehet eli Raised Fist.
Hillitön lumentulo oli aiheuttanut vähän ongelmia illan alulle, Abduktion miehet olivat poistuneet keikkabussillaan tieltä ja tämä viivytti illan alkua noin tunnilla, tulipahan värjöteltyä vähän pihalla, mutta eipä tuo onneksi paljon haitannut, sitä on jo tottunut käkkimään niin monta kertaa tämän elämän aikana ettei siinä vielä puoli tuntia lisää tunnu miltään.

Lavan edessä oli häkellyttävä musta verhohässäkkä, mit vit? Mikä spektaakkeli lavalla muka olisi? Abduktio, joka bändinä on minulle aika vieras aloitti mättämään, jotenkin teki hyvää kun biiseissä oli aistittavissa Motörhead henkisiä juttuja, hyvin ne jätkät veti, vaikka soundcheck oli varmaan ollut melkoisen lyhyt(2 min.?). Biisien nimet on edelleen mysteeri, mutta erittäin hyvä lämppäriveto, ihan vilpittömästi voin sanoa, että harvoin näkee moista suoritusta aika kylmiltään.

Puolen tunnin roudaus ja illan pääakti, Raised Fist aloittaa louhinnan ja tempomisen noin klo 23, voi varjele tuota jätkien mellastusta! En ole ikinä ennen nähnyt vielä vastaavaa riehumista soittimet kädessä kuin nämä herrat alkoivat vetää, sana uskomaton ei ole liioittelua. Luulajan miehillä näytti olevan heti alusta lähtien hullu meininki päällä, laulaja Aleksander osasi myös päästellä maailman valtakielellä(suomeksi) voimasanoja ja muuta normaaliin kaavaan kuuluvaa, mutta on kyllä pakko sanoa, että kyseinen bändi veti sellaisen setin sellaisella äänenpaineella, ruumiillisella runnomisella että on vaikea pistää paremmaksi, eipä ihme että basistikin viritti luuttuaan joka biisin jälkeen, eihän tuollaisella tahdilla mitkään soittimet vireessä kauan pysy.

Laulajan ääni on melkoisen kestävää sorttia, jätkä huusi täyttä kurkkua sen reilun 50 minuuttia mitä setti kesti, totuuden nimessä on myös sanottava sekin että moista tahtia ja meuhkausta ei pysty enempää kerralla kyllä käsittelemäänkään.
Killing It ja muutamia muitakin biisejä Sound of the Republic levyltä kuultiin, samoin vanhempia helmiä oli settiin eksynyt.

Minä tykkäsin kyllä tästä meiningistä tosi paljon, loistavia vetoja molemmat ja Lutakko oli täynnä tyytyväisiä punkkareita, jotka muuten pistivät pystyyn ihan komean pitin ja se vaan pyöri ja pyöri ja pyöri...

Jukka

p.s. kiitos Matti!