Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride, Inferno Jyväskylä 11.09.2009

Vai olisko pitänyt vetäistä otsikoksi, Manu on 9/11? Keikkapaikalle meno noudatti joltisellakin tavalla elämäni tarinaa, auttamassa laitapuolen kulkijaa polkupyöränsä raunioista pois ja odotella jäätävän kylmän viiman hivellessä ambulanssin saapumista. Ukko sai mongerrettua että oli kaatunut kolmashti ennen kuin riitti. Jotkut oppii vähemmällä kuin toiset.

Päivä oli ollut pitkänomainen ja hyytävä muutenkin, mutta voittamalla sen kuuluisan väsymyksen tunteen ja pakottamalla itsesi liikkeelle saavutat aina jotain positiivista elämääsi. Niin kävi nytkin, oli mahdollisuus auttaa kaveria ja toisaalta päästä Manun keikalle.

Unplugged homma tämän bändin kohdalla kuullosti jo heti lähtöön niin villiltä hommalta, että ajattelin tämän olevan pakko nähdä paikanpäällä, mikä minua ainakin miellytti suuresti oli se, että paikalle oli tullut erittäinkin kiitettävästi väkeä, nuoria ihmisiä. Tämäkin palauttaa aina uskoa selviytymisemme mahdollisuuteen, suomalainen nuori sentään tunnistaa vielä kunnolllisen musiikin kaiken paskan joukosta, puhumattakaan siitä että joku ihmiskunnan syöpä nimeltä joku big "let´s fuck in public"brother vetää ihmisiä sohvaansa, se vasta on etovaa touhua! Sellaisen paskan katsominen tyhmentää ihmistä.

Inferno oli kyllä oikeinkin passeli mesta tällaiselle keikalle, riittävän intiimi, sillä unplugged homma tarvitsee tietynlaista läheisyyttä yleisön ja artistin välillä, ei tällaista voi katsella mistään kymmenen metrin päästä korkealta lavalta.

Biisit jotka muuten menivät järjestyksessä näin: 1. Mind and Machine 2. Dahlia 3. Adeptus Satanicus 4. Bleed out the Sin 5. Stillborn Messiah 6. Murder Mandate 7. Breach
olivat oikeinkin osuneita valintoja, sovitukset olivat todella yllättäviä omalla tavallaan, se diskojuttu siellä jossain oli kyllä yliveto. Vaatii kovaa profiilia vetää noin, lyömättä läskiksi koko hommaa, kieli poskessa pitää aina mennä eikä ottaa itseään liian vakavasti, mutta ei ihan tolkuton spedeilykään mihinkään johda.
Adeptus Satanicus on kyllä valtavan hieno biisi, se oli suorastaan järkyttävän kova veto ja illan ehdoton kohokohta. Dahlia, tuo kaunis daami, tiukka versio joka myös jäi mieleen, Stillborn Messiah täydensi top kolmosen.

Bändi jolla riittää arvio vetäistä tällainen keikka on varmasti menestyvä lisää. Sitä varmasti toivoo lisäkseni moni muukin olen aivan vakuuttunut.

Jukka

p.s. hidas tekstin julkaisu aikataulu johtuu syyshyytymisestä, magneetto on vittu aivan homeessa!