sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Levyarviot / Pearl Jam: Backspacer ja Raised Fist: Veil of Ignorance

Pearl Jam: Backspacer

Pearl Jam tekee pitkästä aikaa parhaimman levynsä. Tämä ei tietysti tarkoita, että kyseessä olisi mikään mestariteos, vaan lähinnä tämä kuvaa bändin hidasta ja varmaa tason hiipumista. Nyt bändi läväyttää tiskiin rokkilevyn ja messevä sinkkubiisi The Fixer herättää uuden kiinnostuksen bändiä kohtaan, mutta levyä kuunnellessa ei tule sellaista ahaa elämystä, mitä tämä orkesteri on parhaillaan aiheuttanut.
Kädessä onkin tasaisen paksuhko ameriikanrokkilevy jolla ei yllätyksiä ole odotettavissa. Vimmaisten biisien puuttumista ei korvaa edes se tekemisen riemu joka on aistittavissa levyä kuunnellessa. Ei vihastuta eikä ihastuta tämä tekele minua.

Kiitämme: Pitkää ja tinkimätöntä uraa

Moitimme: Vanhenemisen kiroja.

-Jone




Raised Fist: Veil of Ignorance

Raised Fist tuo Ruotsin armottomin hc pumppu on levy levyltä hidastanut vauhtia. Edellinen levy oli mielestäni loistava ja se onkin puhki soitettu Uutukainen on jotenkin kaksijakoinen Paketti jossa tempovaihtelut hämäävät aika paljon ja alkavat jossain määrin ärsyttämään. Vauhdikkaat rykäisyt toimivat kuin tauti, mutta seuraavaksi tunnelmaa latistaa vauhdin hidastuminen.
Hitaudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tämä bändi ei ole tehty puolinopeudella kulkemaan. Laulaja Alexander "Alle" Hagman sentään huutaa kaikki biisit läpi tutulla tyylillään ja sellaisella intesititeetillä, että se pelastaa paljon. Kyseessä voi olla levy jota täytyy kuunnella paljon ennen kuin korva tottuu noihin ärsyttäviin tempo vaihteluihin.

Kiitämme: Ruotsissakin osataan edes jotain

Moitimme: Uudistushalukkuutta hitaampaan suuntaan

- Jone

tiistai 20. lokakuuta 2009

Levyarvio: Rammstein:Liebe ist für alle da

Pikkuisen on mennyt liian kauan sitten edellisen kunnollisen Rammstein levyn, Rosenrot oli ihan paska, Reise Reisella on muutamia ihan tähtihetkeen verrattavia vetoja, mutta Mutter oli ja on skenen kovimpia runttauksia.
Nyt on tullut uusi mestariteos, levyn avausraita Rammlied oli Pussy singlellä jo mukana, uskomaton, mahtipontinen ja niin Rammstein kuin olla vain voi, järkyttävän kova aloitusraita.
Kakkosbiisi Ic Tu Dir Weh on jopa jos mahdollista vieläkin hienompi, Till laulaa todella väkevästi ja biisissä on ihan killeri kertosäe. Kolmas biisi Waidmanns Heil alkaa metsämiehien torvensoitolla, hillitön junttaus käynnissä jälleen, kertosäe jää kerralla päähän ja kun käännät volumen perkele etelään niin kyllä muuten lähtee naapuriltakin hilse päästä.
Haifisch ja B********(kai jotain Büchstabbing) ovat helvetin hienoja biisejä molemmat, mutta ne valmistelevat tietä todella kauniille Frühling in Paris biisille, se on verrattavissa Ohne Dich biisin huippuhienoon lauluun ja tunnelmaan, minusta tämä on parasta antia tällä levyllä. Sitten muutama sana ahdistavimmalle biisille pitkiin aikoihin, Wiener Blut kertoo siitä saatanan lähettiläästä siellä Itävaltalaisen talon kellarissa, en minä enää edes muista sen hirviön nimeä, mutta ei sillä ole väliä. Biisi on oikeasti ahdistava kokemus, mutta ah niin järkyttävän hieno.
Pussy ja Liebe ist für alle da keventävät hienosti tunnelmaa tuon kellarikidutuksen jälkeen, Mehr on levyn tyhjänpäiväisin veto, mutta viimeinen Roter Sand vetää homman taas kuosiin ja voidaan hyvällä syyllä todeta että Rammstein on tehnyt todella komean levyn.
Tupla levyllä on muutama lisäbiisi, joista en nyt sen enempää jaksaa jauhaa paskaa, ne ovat huonompia vetoja ja pari eri versiota jostain levyllä olevasta biisistä, ihan selvästi täytettä, mutta sen väliä. Levyn kannet ovat jälleen kieli poskessa väännetyt oikein viimeisen päälle, hienosti tehdyt ja kuvia on paljon.

Loppuun on vielä pakko todeta, että kun ne liput sinne helmikuun keikalle menivät ohi suun niin kaveri pelasti hipin ja tänään on Rammstein lippu minun. Kiitti Vesa S.!!!

Jukka

Levyarviot: The 69 Eyes/Back in Blood ja Muse/Resistance

The 69 Eyes: Back in Blood

Ahaa, 69 Eyes on tehnyt rokahtavan levyn, siihen se rokkaavuus sitten loppuikin.
Back in blood on siisti, siloiteltu ja valmiiksi pureskeltu. Kohde ilmiselvästi valtameren takana. 69 Eyes on tehnyt hemmetin hyvänkin rokki levyn, Wrap Your Troubles in Dreams jossa kitarat murisivat ja asenne on kohdallaan.
Tällä ulostuksella ei ole mitään noista ja ei päästä lähellekkään sitä rouheutta. Suositeltavaa olisi, että keskityttäisiin ulkonäön sijaan itse asiaan ja jätettäisiin turhat varmistelut pois. Tämä poppi levy kyllä miellyttää jo äitejäkin.

Kiitämme: wrap your troubles in dreams levyä

Moitimme: halvan Kiinalaisen kopion hajua




Muse:Resistance

Muse on puhunut perinteisen albumiformaatin korvaamisen verkossa julkaistavilla yhden biisin vedoksilla. Suosittelen lämpimästi ajatusta...Musen kohdalla.
Saadaan tällainen paska pois levyhyllyiltä ja tilalle kunnon musiikkia. Muse kompastuu suuruuden kantoon ja lyö päänsä mitäänsanomattomuuden kiveen. Levyllä on paljon tavaraa, mutta ei sisältöä tai jos on, niin sitä on vähän ja hyvin piilotettu. Levyn kuuntelu on yhtä mielyttävää, kuin kuseminen topsipuikolla otetun klamydia testin jälkeen. Suositellaan kaikille jotka tykkää paskasta tai jotka haluavat "yllättää" ex-puolisonsa

Kiitämme: Musen uutta ajatusta musiikin julkaisusta....siis edelleen Musen kohdalla

Moitimme: Levyn julkaisevaa yhtiötä.....Hävetkää

Jone

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride, Inferno Jyväskylä 11.09.2009

Vai olisko pitänyt vetäistä otsikoksi, Manu on 9/11? Keikkapaikalle meno noudatti joltisellakin tavalla elämäni tarinaa, auttamassa laitapuolen kulkijaa polkupyöränsä raunioista pois ja odotella jäätävän kylmän viiman hivellessä ambulanssin saapumista. Ukko sai mongerrettua että oli kaatunut kolmashti ennen kuin riitti. Jotkut oppii vähemmällä kuin toiset.

Päivä oli ollut pitkänomainen ja hyytävä muutenkin, mutta voittamalla sen kuuluisan väsymyksen tunteen ja pakottamalla itsesi liikkeelle saavutat aina jotain positiivista elämääsi. Niin kävi nytkin, oli mahdollisuus auttaa kaveria ja toisaalta päästä Manun keikalle.

Unplugged homma tämän bändin kohdalla kuullosti jo heti lähtöön niin villiltä hommalta, että ajattelin tämän olevan pakko nähdä paikanpäällä, mikä minua ainakin miellytti suuresti oli se, että paikalle oli tullut erittäinkin kiitettävästi väkeä, nuoria ihmisiä. Tämäkin palauttaa aina uskoa selviytymisemme mahdollisuuteen, suomalainen nuori sentään tunnistaa vielä kunnolllisen musiikin kaiken paskan joukosta, puhumattakaan siitä että joku ihmiskunnan syöpä nimeltä joku big "let´s fuck in public"brother vetää ihmisiä sohvaansa, se vasta on etovaa touhua! Sellaisen paskan katsominen tyhmentää ihmistä.

Inferno oli kyllä oikeinkin passeli mesta tällaiselle keikalle, riittävän intiimi, sillä unplugged homma tarvitsee tietynlaista läheisyyttä yleisön ja artistin välillä, ei tällaista voi katsella mistään kymmenen metrin päästä korkealta lavalta.

Biisit jotka muuten menivät järjestyksessä näin: 1. Mind and Machine 2. Dahlia 3. Adeptus Satanicus 4. Bleed out the Sin 5. Stillborn Messiah 6. Murder Mandate 7. Breach
olivat oikeinkin osuneita valintoja, sovitukset olivat todella yllättäviä omalla tavallaan, se diskojuttu siellä jossain oli kyllä yliveto. Vaatii kovaa profiilia vetää noin, lyömättä läskiksi koko hommaa, kieli poskessa pitää aina mennä eikä ottaa itseään liian vakavasti, mutta ei ihan tolkuton spedeilykään mihinkään johda.
Adeptus Satanicus on kyllä valtavan hieno biisi, se oli suorastaan järkyttävän kova veto ja illan ehdoton kohokohta. Dahlia, tuo kaunis daami, tiukka versio joka myös jäi mieleen, Stillborn Messiah täydensi top kolmosen.

Bändi jolla riittää arvio vetäistä tällainen keikka on varmasti menestyvä lisää. Sitä varmasti toivoo lisäkseni moni muukin olen aivan vakuuttunut.

Jukka

p.s. hidas tekstin julkaisu aikataulu johtuu syyshyytymisestä, magneetto on vittu aivan homeessa!

lauantai 5. syyskuuta 2009

Keikkaraportti:Ratface, Let Me Out(SWE), Death Before Dishonor(USA) Lutakko 1.9.2009

Kesätauon jälkeen, siis ei festarin festaria eikä muutakaan saatanan kamarikonsertteja ohjelmistossa, oli syytä ja jo korkea aika käynnistää koneet, syksyn pimeys alkaa painaa jo päälle ja vitutuskäyrän voi painaa alas vain kovaäänisellä mätöllä.
Sitä oli tyrkyllä ja kolmen bändin voimin, Ratface kotimaisena voimana aloitti illan ja jos nyt jotain pitää sanoa bändistä jota ei ole ennen nähnyt eikä kuullut, niin oli kyllä hyvä veto. Jätkät näyttä vaatteissaan ja tatuoinneissaan kuin suoraan Bronxista revityltä rosvojoukolta, mutta hommassa on hyvä kieli poskessa meininki ja toisaalta hc asenne, joka oli suorastaan kiitettävä. Biisejä voi käydä tsekkailemassa bändin MySpace sivulta, kunnon hulluja. Pisteet kotiin. Puhtaasti.

Let Me Out joka muuten oli tullut tänne Svean maalta oli sitten vähän samantyylinen, mutta plonkottava bassosoundi vitutti alusta asti ihan hulluna. Eikö siihen voi laittaa vähän edes säröä, oli kuin joku saatanan funkspede olisi karannut soittamaan sekaan ja vielä vähän miten sattuu. Joo joo, ei tässä lajissa mikään Mike Oldfield hierominen kuulukaan asiaan, mutta särö kuuluu.
Bändin laulaja kehui yleisöä ujoiksi, no voi olla niinkin, varsinkin kun porukka on tiistaina tonteilla niin harvalla oli kuitenkaan sitä ylellisyyttä että olisi voinut nukkua seuraavana aamuna pitkään. Tyypillistä että meno on vähän rauhallisempaa, mutta laulajan kunniaksi on kyllä sanottava että lavalta alas tulo ja malliksi pittitoiminnan esittely oli ihan ok, yritystä piisasi.
Biiseistä en muista mitn, ei se ollut kai kovin merkittävääkään, mutta oli siinä omat hetkensä ruåttalaisillakin, silti jotenkin bändin sointi ei ollut niin räväkkää kuin Ratfacella oli.

Illan pääesiintyjä oli Amerikasta asti tullut Death Before Dishonor, bändi jota olin joskus aiemmin vahingossa jossain kai kuullutkin, mutta tämä legioona oli kyllä riittävän katu-uskottavan näköinen vyöryessään lavalle, bändin basisti muuten näyttää ihan Henry Rollinsilta. Toinen kitaristi huivissaan ja Core Tex t-paidassaan oli melkoinen jässikkä, hirveä vääntö bändillä oli päällä alusta lähtien. Musiikillisesti ja taidollisesti tämä oli kyllä illan parasta antia, BostonHc toimi kyllä hienosti ja tässä vaiheessa iltaa yleisökin innostui riekkumaan ihan kiitettävästi. Yhteishuuto mikkiin oli myös ihan mukavan näköistä toimintaa, jätkiä hyppii pinoon ja laulaja tulee lavan eteen ja kaikki huutaa kertsiä yhtä aikaa täysillä. Toimii.

Jonkinlaisena yllätyksenä minulle kuitenkin on tämän hc meiningin ja rap/hiphopin sekoitus, siellä musta musiikki(voiko näin sanoa?) kuuluu läpi ja muitakin vaikutteita siitä tyylistä on siellä täällä. Yleensä oksennan heti kun moista paskaa jossain kuulen, mutta nyt se ei haitannut, sitä oli sen verran vähän seassa. Death Before Dishonor on kyllä ihan kelpo livebändi, kunnon vääntöä.
Sen verran vielä yleisön määrästä, että sitä oli muuten yllättävän paljon tiistai-illaksi, joten punk is not dead.
Syksy on käynnistynyt, taas mennään.

Jukka

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Keikkaraportti: AC/DC; Olympiastadion 17.6.2009

Mitä sitä pitäisi sitten tästä kertoman? Maailman kovin rock´n´roll bändi kävi soittamassa Suomen urheilun kansallispyhätössä, paikassa jossa ei parhailla soundeilla päästä kehumaan ikinä ja vittu nyt minä tajuan miksi seiväshyppääjät aina valitti ja nitisi tuosta pyörivästä tuulesta tuolla areenalla. Oli siellä tosin aika kylmä vuonna 2004 jolloin eka kerran tuonne eksyin Metallicaa katsomaan. Siis eka kertaa Stadionille, en Metallican keikalle.
Lämppäribändit oli ainakin sata kertaa paremmat kuin Metallican Hartwall Areenan keikalla, sointi oli myös parempi.
Australian miehillä oli kovat äänentoistolaitteet tonteilla, mutta PA oli suunnattu paremmin ja kaikki toimi huomattavasti komeammin kuin millään mitä olen tuolla aiemmin nähnyt.
Kun AC/DC tuli lavalle, oli ihan vitun kylmä ilta jo käsillä, paleli niin paljon että hampaat löi loukkua. Onkohan tullut jo aika mennä saunan taa ihan ite?
Rock´n´Roll Train pisti kyllä veren kiertämään, on se ihan kova biisi uudelta levyltä, toimi myös live vetona komeasti.
Keikan kohokohtia olivat tietenkin vähän vanhemmat biisit kuten esim. Dog Eat Dog joka on ihan tolkuton ralli.
Settilista näytti tältä:

Rock’n Roll Train
Hell Ain’t a Bad Place To Be
Back In Black
Big Jack
Dirty Deeds Done Dirt Cheap
Shot Down In Flames
Thunderstruck
Black Ice
The Jack
Hell’s Bells
Shoot To Thrill
War Machine
Dog Eat Dog
Anything Goes
You Shook Me All Night Long
T.N.T.
Whole Lotta Rosie
Let There Be Rock

Highway To Hell
For Those About To Rock (We Salute You)

Onko kysyttävää?
Oliko viimeinen kerta kun tuli nähtyä tämä bändi lavalla? Kyllä, ellei tule lotossa rahaa ihan hulluna ja sitä kautta matkaliput ja keikkaliput kaikille bändin viimeisille keikoille Australiassa.
Ainahan sitä voi toivoa.

Jukka

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Keikkaraportti: Metallica, Hartwall Areena 14.06.2009

Autolla Areenan parkkitaloon, kolmenvartin odottelu hallin ulkopuolella, väkeä on valunut jo paikalle melkoisesti ja huomaa että on sunnuntai, jotenkin kaikki vaikuttavat olevan selvinpäin, suurin osa ainakin olikin.
Pari huomiota, paljon paikalla isiä ja äitejä jälkikasvun kanssa. Itse kuuluin tuohon samaan osastoon kahden poikani kanssa joista vanhempi on nähnyt Metallican kerran aiemmin ja nuorempi oli nyt ensimmäisellä keikalla mukana. Ensimmäisellä keikalla siis muutenkaan ikinä.
Aloitetaan sitten rässin kuninkaista, metallin keisareista niin ei jää mitään epäselväksi.

Ruumiintarkastelun jälkeen sisään, kohta jo alkoi kuulua jotain saatanan rämpyttelyä, Mastodon.

Mastodon, Mastodon, kohta sulla housus paska on, kuule tuo bändi taidoiltaan olematon.
Moinen jööti olisi voinut jäädä kyllä ihan suosiolla kotiin, paskat soundit, paska bändi.

Lamb of God. Laulaja kerjäsi turpaansa kutsumalla yleisöä motherfuckereiksi 35 kertaa minuutissa taajuudella, saatanan pitkätukka, kannattaisi vähän miettiä mitä tulee tänne asti sanomaan, täysi pelle koko jätkä.
Kokonaisuuden kruunasi paskin lavasoundi mitä olen eläessäni kuullut, laulajan kitinää hädin tuskin erotti, ainoastaan se motherfucker kuului, kaikki muu oli pelkkää kuraa.
Rummut ja basso oli miksattu niin pintaan että kuullosti lähinnä siltä kuin joku yrittäisi tulla bobcatilla talosi ulkoseinän läpi.
Biiseistä ei saanut mitään tolkkua ja kun laulajaa ei kunnolla kuullut, tuntui kuin istuisi jossain helvetin täristimessä ja joku saatanan kääpiö vittuilee lavalta.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään näitä uusia jenkkibändejä vastaan, mutta näillä tollikoilla olisi paljon asennepuolella opittavaa, nämä kaikki on olevinaan jotain messiaita, mutta tosiasiassa ne lämmittää vanhaa ruumista vain huutamalla päälle ja heiluttamalla moppitukkaa edestakaisin, hankkimalla jalat ja kädet tatuointeja täyteen ja kulkemalla lavalla vittu POLVIHOUSUISSA!!!!
Voiko enää olla tyhmemmän näköisiä vetimiä lavalla päällä kuin nuo? Ei voi, sitten vielä se maaninen hyppiminen ja poukkoilu kuin tulikuuma ranstakka perseessä, nauratti kyllä ihan kympillä.
Paska bändi ja paskat soundit.

Kello alkaa lähestyä yhdeksää illalla ja Metallican keikka lähestyy uhkaavasti, areenan yläpuolella roikkuu 8 Death Magnetic albumin tunnusta, ruumisarkkua jotka ovat valtavia valorigejä. Neljä näistä laitteista on varsinaisen lavan päällä, lava on hyvä Metallica konsepti, mikrofoneja ja monitoreja joka reunalla ja sivulla, eli kaverit voivat laulaa ja soittaa ihan missä päin lavaa vain haluavat. Keskellä lavaa on pyörivä rumpukoroke eli Lars voipi soitella neljään ilmansuuntaan illan aikana.
Yleisö tekee aaltoja, huudetaan ja taputetaan...

Maailman kovin ja hienoin alkunauha tärähtää käyntiin. Minä olen kuullut tämän jo monta kertaa, mutta joka kerta se herättää verenkierron täysille. Ennio Morriconen "Ecstasy of Gold" räjäyttää talon täyteen huutoon heti kättelyyn.

That Was Just Your Life on odotettu avaus, ollaanhan nyt Death Magnetic kiertueella, biisi on kyllä aivan oikea aloitusveto, bändi vaikuttaa olevan heti hereillä ja yleisö myös.
Valoshow on aivan omaa luokkaansa, missään en ole ennen moista valojen kirjoa nähnyt ja lavan yläpuolella olevat arkut alkavat laskeutua ja kääntyillä.
Hetfieldin laulu kuullostaa tosi terävältä, hyvä soundi ja hullut valot piiskaavat yleisöä koko rahan edestä.
End of The Line joka toimii myös hyvin livenä, sitten tulee kyllä helmiä sioille, Ride The Lightning albumilta soitetaan illan aikana seuraavat: Fight Fire With Fire, Trapped Under Ice!!!!, For Whom the Bell Tolls. Nämä vanhemmat biisit saavat kyllä koko areenan yleisön hulluun raivoon, Metallica poikkeaa siinä monesta bändistä, vaikka äijät ovat soittaneet kauan niin vanhojen biisien soitossa ei kuulu mitään groovejazzia vaan rässiä soitetaan niinkuin kuuluu, tykisti. Trapped Under Ice ja Fight Fire olivat ehdottomia illan kohokohtia itselleni, sillä Ride The Lightning on vaan tosi kova levy edelleen.
No Remorse ja uuden levyn biiseistä Broken, Beat and Scarred, The Day That Never Comes, All Nightmare Long toimivat aivan loistavasti.
One on aina se yksi niistä odotetuimmista, sillä on varmaa että tehosteita riittää ja niin oli nytkin, liekkejä ja pauketta ja hullua raivoa bändiltä biisin aikana, erinomainen veto.
Nothing Else Matters on yksi kaikkien aikojen hienoimpia biisejä koko rokin historiassa, se on järkyttävän kova ja se toimii aina vaan.
Enter Sandman ja illan viimeisenä tietenkin Seek&Destroy, jonka aikana huudetaan viimeisetkin voiman ja äänen sekä vitutuksen rippeet Areenan kattoa kohti, kattoa jota tuli oltua asentamassa paikoilleen joskus vuonna 1996, siinä on jotain runollista oikeutta, se katto jonka tekeminen otti niin koville tarjosi suojan tälle odotetulle keikalle ja minä tunsin kyllä olevani elossa jokaisella solullani.
Mitään ei jäänyt varastoon, eikä säästellyt kyllä bändikään yhtään vaikka vetävät tänään toisen loppuunmyydyn keikan Areenalla, kaverini on siellä tänäänkin nauttimassa annista ja on siellä pari kolme muutakin kaveria... onnelliset.
Metallica näytti jälleen kerran miksi se on suurin ja kaunein, tämä keikka oli varmasti top3 keikkoja tältä bändiltä mitä olen nähnyt, olen puhunut!Ugh!

Jukka

Keikkaraportti:Brüssel Kaupallinen, Pub Katse Jyväskylä 12.06.2009

"Lähetkö perjantaina paariin?" Minkä tautta? "Brüssel Kaupallisen keikalle" Lähen.

Jyväskylässä oli menossa Sataman Yö niminen, keskustan helvetin esikartanoksi muuttava, jonkinlainen kulttuuritapahtuma, elävää musiikkia, viinaa, kaljaa, oksennusta, kusta, paskaa, tappeluja, vitun selittämistä ja mussuttamista eli suurimmalta osaltaan ihan täysin turhaa touhua, tosin tämänvuotinen juhla pelasti kasvonsa sillä, että siellä esiintyi Rattus, joka on muuten ihan tolkkuttoman kova bändi edelleen, aina.
Brüssel Kaupallinen veti keikan Pub Katseessa perjantaina alkaen puolenyön maissa, miehet olivat matkalla Provinssi Rockiin Seinäjoelle seuraavana päivänä, joten tämä veto varmaankin oli hyvää treeniä sitä varten.
Asenne tosin ei ollut mikään treeniveto, ei pidä ymmärtää väärin. Tarkoituksena oli kyllä tappaa ihan täysillä ja voin kyllä kertoa, että hyvin onnistuttiin siinä!
Helttusen lavakarisma ja ote toimintaan ansaitsee rajusti kiitosta, se on kaikki peliin ja ei mitään selityksiä. Välispiikit olivat helvetin älykkäitä, sanallinen osaaminen on kyllä aina hienoa, se antaa sitä jotain jota nimitetään vaaran tunteeksi, ei voi olla ihan varma että vittuiliko se, vai kehuiko. Se on parasta.
Mitä taas tulee bändiin kokonaisuutena oli kyllä kova veto kaikinpuolin, se ehdottomuus joka leimaa Brüssel Kaupallista on se mitä sanotaan ydinosaamiseksi ja siitä kiinnipitämiseksi, ei lähdetä nuoleksimaan ketään vaan tehdään mitä halutaan, annetaan muiden huolehtia siitä joojoomies osastosta ja tehköön muut mitä haluaa.

Biiseistä jäivät erityisesti mieleen sellaiset helmet kuin: Nahkaradio, Varjele mun järkeni(joka on muuten parasta!), Musta Pyöveli.
Vanhempaakin materiaalia kuultiin ja se toimi kyllä myös erinomaisesti.
Bändin musiikissa huomio kiinnittyy sanoituksiin, minusta suomeksi laulavalla bändillä on paljon kovempi haaste siinä mielessä kuin englanniksi vetävillä, sanoitukset ei kuitenkaan voi olla ihan mitä sattuu, tai voi toki olla, mutta se kuullostaa äkkiä niin ylitaiteelliselta tai sitten ihan armottoman hölmöltä. Englanniksi nyt voi vetää vaikka perkele keijujen kengistä ja jengi on ihan pähkinöinä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Tähän loppuun lainaan vielä Varjele mun järkeni biisin tekstiä:
Katumuksen paholainen käy taas kimppuuni, se istuu olkapäälläni ja kuiskii valheita korvaan.
Se käyttää kaikki keinot, kun yrittää pitää hereillä. Olen juonut sen viimeisen pullon ja avannut uuden perään.
Pyydän rukoilemaan vielä kanssani, en pelkää kuolemaa vain juoppohulluutta.
Ota pois kaikki muu, pese vaikka mullalla suu,
mutta varjele mun järkeni
Kullan kallis

Kiitokset Brüssel Kaupallisen miehistölle ystävällisyydestä ja siitä että tulivat Jyväskylään keikalle.

Jukka

p.s. basisti Korkalan punainen Fender Jaguar Bass on maailman viileimmän näköinen soitin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Keikkaraportti: Mötherhead, Crucified Barbara, Harley Davidson Super Rally Seinäjoki 31.5.09

"jos mä oon pystyssä silloin kun te vedätte sen keikan niin mä tuun kuvaamaan sen",
se oli lause joka tuli lausuttua ääneen talvella 2009 kun Mötherheadin keikka Harrikka rallissa varmistui ja sitä lähdettiin lunastamaan toukokuun lopussa.
Matkalla Seinäjoelle ehti miettimään millaista väkeä paikalla on, mutta tiedossa toki oli sekin että siellä ei ole mikään teinihelvetti odottamassa,( keskenkasvuiset jotka kuvittelevat osaavansa juoda, suurimmat amatöörit mitä viinan kanssa voi olla yleensäkään liikkeellä, itkevät perkele joka ilta vielä sen päälle että juovat liikaa, hyi helevetti.) vaan aikuisia ihmisiä.
Seinäjoelle saapuessani huomasin että on täällä väkeä aikaslailla paljon, pyöriä liikkui joka puolella tosi paljon ja paukkeesta päätelleen ei juurikaan japsivalmisteisia ollut yksikään.
Auto parkkiin Kalmasterin opastuksella backstage alueelle ja eikun alueen antimista nauttimaan, jos olisi ollut ilmaiselle perso, niin olispa ollut ihan kusessa, kaljaa yms. tarjolla niin paljon kuin sattui kiinnostamaan, vaan tämän kanssa ei ole nyt ollut ongelmia koskaan, mukavaa väkeä järjestävän tahon puolella, ihan jees hommaa.
Jossain vaiheessa tuli illan pääesiintyjätkin paikalle, bussilla joka oli iso ja korkea. Vanhoja miehiä oli ne joka ikinen, tai ainakin siltä näyttivät.
Huomasin myös yllättäen tonteilla oikeita kissojakin, Crucified Barbara tuo neljän naisen muodostama rockbändi länsinaapurista.

Alkuillasta esiintyi jotain jumppabändejä, sitten tulikin aika CB:n naisten nousta lavalle, pjerkele!
Laulaja Mia, siinä on muuten todella tiukka nainen laulamaan ja soittamaan. Eniten kiitosta hänelle siitä että on muuten englannin kielen ääntämys hallussa ja se ärsyttävä ruotsalaisnuotti ei kuulu yhtään, ihan kovia naisia louhimaan, komppikitaristi soitti todella pornossa asusteessa, ehkä vähän liiankin, sillä se itse asiassa syö rock uskottavuutta jos pelkillä tisseillä ruvetaan hommaa viemään eteenpäin. Onhan ne tietysti bonus, mutta kuitenkin. Samoin tällä leidillä oli todella ärsyttävä tapa heiluttaa päätään ja hiuksiaan edestakaisin, silleen pari kertaa kuin joku vitun pakkoliike, hirveä klisee.
Bändin tänä vuonna ilmestynyt levy Til Death do us Party oli hyvin edustettuna ja Killer on his Knees ja Sex Action mm. olivat erityisen kovia vetoja.
Yleensä ottaen bändin biisit ovat huomattavasti keskitasoa parempia, liveaktissa parempi rumpali tekisi musasta paljon jämäkämpää, komppi laahasi välillä pahasti, mutta mitä helvettiä minä siitä tajuan? Hyvin ne veti joka tapauksessa. Se oli muuten se komppikitaristi ainut jolta jäi saamatta nimmari uuden levyn kanteen, tietenkin.

Illan pää pönöttäjistä en mainitse juurikaan muuta kuin sen, että en katsonut keikasta kuin noin 10 minuuttia ja sinä aikana laulaja sanoi "Hell Yeah" ainakin 34 kertaa, joten redneck annokseni tuli täytettyä ihan puhtaasti. En minä siitä enää mitään tajua koko bändistä, vittu mitä yleisön perseen nuolemista oli vetää toiseksi viimeisenä Free Bird, ei ne sitä huonosti soittaneet, mutta se oli minulle liikaa.
Muutenkin bändin kaikki biisit venytettiin äärimmilleen että ehtivät aina joku vetää happea. Tämmöisen bändin työtä tottakai arvostan, pitkän linjan hommia vaan aikansa kutakin.

Lavalle kaksi stripparia, joiden aktista nyt ei ole paljon lapsille kerrottavaa, väsynyttä touhua(tämän aktin aikana Laitinen lausui kyllä kuolematonta tekstiä siitä, että jos maan ulkopuolista elämää on olemassa niin ei ole ihmettä että ne lyö tämän pallon kohdalla kaasun pohjaan..) ja onneksi aikataulusta kirittiin 10 minuuttia pois niin saatiin illan varsinainen pääesiintyjä lavalle, Mötherhead Jyväskylästä!

Bändi vetää pari kolme ekaa biisiä vähän jäässä, helvetin iso yleisö, iso lava, isot valot ja tietenkin pommikone valorigi, jonka valmistajat Sinkkonen ja Risto Ramone olivat tietenkin tonteilla mukana, mutta kun homma lähti oikeasti käyntiin, niin voin sanoa vilpittömästi että se alkoi toimia kuin kone.

Setissä ovat mm. The Chase is Better than the Catch, The Hammer, Metropolis, Shake Your Blood, Stay Clean, RAMONES(jonka aikana mr.R.Ramone soitti ansiokkaan ilmakitara osuuden), Killed by Death jonka aikana muuten Crucified Barbaran Mian oli määrä tulla laulamaan biisi, mutta sieltä tulikin koko bändi! Naiset olivat soittaneet oman settinsä jo useamman tunnin aiemmin, mutta Mia oli luvannut tulla laulamaan kun Mötherhead lainasi rumpusettiä naisille.
Tällainen ystävällisyys oli melko uskomatonta, ei ne nyt kuitenkaan ole mikään empätiijä ryhmä, pari levyä ja muutama single jo julkaistuna, kiertueita mm. Motörheadin lämppärinä jne.
Yksi leideistä heitti kärrynpyöriä lavalle tullessaan, kaikilla oli ihan oikeasti hauskaa eikä mitään viran puolesta ilmeitä.
Mia nappasi komppikitaristi Klaran syliinsä ja kantoi lavan eteen näytille, yleisö tykkäsi hulluna, kunnon show illan päätteeksi.
Killed By Deathin jälkeen kuultiinkin sitten jo esikuvien kuuluisaksi tekemä setin päätös, helvetinmoinen pommikoneen moottorien ääni alkaa jyristä pa:sta ulos ja valorigi alkaa liikkua ja valot syttyvät siipiin, Bomber, tuo ehkä paras Motörheadin biisi ikinä alkaa suorastaan vyöryä yleisön niskaan, ei meinaa pystyä käsittämään sillä biisi on todella raju ja se sytyttää yleisön hulluun menoon, tähän ei tarvita päälle kuin Ace of Spades ja niittinä Overkill ja koko vitun Harrikka mesta on louhittu paskaksi!

Keikan jälkeen on osin jopa epätodellinen olo, kaikki on mennyt putkeen kuin elokuvissa, kaikki ovat hymyssäsuin ja fiilis on korkealla, Akun Tehtaan lavamiehistö on myös ihan liekeissä, he kaikki olivat sitä mieltä että oli kova veto ja pommikone sai paljon suitsutusta myös.
Montako Motörhead coverbändiä tiedät itse, joilla on moinen laite mukanaan?
Minä olen monesti sanonut olevani onnekas ihminen, niin olin nytkin ja olin todistamassa yhden miehen 20- vuotisen unelman toteutumista ja ikuistin sitä kameralla parhaani mukaan.
Hats off for Kamu!
Hyppään keikan jälkeen mustaan autooni, aamuyö on jo pitkällä, auringon nousuun on vajaa tunti. Kaasu pohjaan ja kohti Porholaa, alkukesän auringonnousu saattelee matkaa jonka aikana soittimesta kuuluu Kotiteollisuutta ja Motörheadia. Musta auto tulee kotipihaan klo 5.05 aamulla, hipin päivä on päättynyt.

Jukka

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Keikkaraportti: Sapattivuosi, Lutakko Jyväskylä, 23.4.2009

Black Sabbathia suomeksi, ensimmäinen muistikuva on muutaman vuoden takaa, kun Radio Rockin aamussa soi Kännin piikkiin, ajattelin että mitä vittua? Ensimmäinen kuuntelu oli todella outo kokemus, mutta se aiheutti sen että oli pakko ostaa bändin pari ilmestynyttä levyä, Sapattivuosi ja Vol 2.
Kyllä ne alkoivat aueta kun niitä rupesi oikein kuuntelemaan, tajusi heti miten hienosti sanoitukset oli vedetty alkuperäisiä kunnioittaen, eli ne eivät sano juuri mitään, mutta toisaalta kovinkin paljon kun osaat tulkita niitä oikein.
Nyt kolmannen levyn Ihmisen Merkki laulusolistiksi oli pyydetty Marco Hietalaa, joka olikin mieluusti suostunut hommaan, Dion ajan biiseissä on laulajalle haastetta, mutta Hietala on kyllä mies jolla ei tällä kohtaa ole ongelmaa, mestariluokan tekijä aivan ehdottomasti.

Keikan alussa taustanauhana tulee E5150, joka muuten möyrähtelee todella komeasti, setti käyntiin biisillä Laki 666(Mob Rules) ja homma on heti alusta jo ihan täyttä juhlaa. Lutakossa on väkeä paikalla todella paljon, vanhan liiton miehet ja naiset eivät tällaista jätä väliin se on varmaa, on jo tullessa tavallaan vähän haikeutta mielessä, tokko tätä bändiä tässä kokoonpanossa enää koskaan näkeekään...
Settiin kuuluvat kaikki uuden levyn vedot, Ihmisen merkki(Sign of the Southern Cross) ja Tuli ja Maa(Heaven and Hell) ovat aivan erityisen hienoja, vanhemmista jäivät erityisesti mieleen Sotasiat(War Pigs) ja Kännin piikkiin(Sweet Leaf) joka muuten on ehkä paras Sabbath biisi, Children of the Grave voi ehkä olla vielä parempi, se on fifty-sixty.
Ei voi sanoa muuta kuin sen, että rytmipuolen hoitaneet Aunesluoma ja Vehmas ovat todella kovia jätkiä mättämään, Sabbathin musiikissa on pari erittäin tunnistettavaa piirrettä, toinen on tuo basso joka jyskää ja vyöryy, toinen on todella kovaa lyövä rumpali, molemmat tekivät alkuperäiselle jutulle kunniaa todella hienosti, taitavia soittajia ehdottomasti.
Kitaroinnista huolehti CMX bändin Janne Halmkrona, tässä bändissä mies soittaa SG:llä, tietysti.
Niinhän tekee riffimestari Tony Iommikin.
Marco Hietala tulikin jo mainittua alussa, maaginen mies laulajana, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistaa tuon illan, mahtava meininki.
Viimeisenä biisinä tuli paljon radiosoittoa saanut Pelon Lait(Neon Knights), jonka aluksi bändi ovelasti veivasi pätkän Paranoidia, tuota biisiä jota melkein joka bändiltä pyydetään jollain keikalla.
Tässä on pari päivää mennyt miettiessä mihin tuo keikka asettuu omien keikkojen muistilistalla, voin kertoa että se on todella korkealla, kaikki te jotka jätitte keikan väliin, voin lohduttaa teitä muutamilla sanoilla: vitun urpot! hähäää! mokasitte pahasti!

Sapattivuodelle suuret kiitokset!

Jukka

Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride ja Soulfallen, Henry´s Pub Kuopio 15.4.2009

Keskiviikkona Kuopioon, normitoimintaa, paitsi että seuraavana päivänä on magneetto ihan homeessa, mutta sen ajatuksen kanssa oli vain elettävä. Ihminen elää vain kerran ja se kerta on käytettävä hyväksi havaitsemallaan tavalla. Yksi sellainen on lähteä rokkenroll keikalle, musiikki livenä on parasta.
Onneksi ajomatka kalakukkoperkeleiden kaupunkiin on suhteellisen helppo nakki, vielä kun sää suosi hamppia, matka taittui sukkelaan.
Henry´s Pub on mesta jossa ei ole tullut aiemmin käytyä, perkele tässä kellarissa on louhinut kovia nimiä, nimmaroidut julisteet seinillä kehystettynä kertoivat karua tarinaa. On varmaan kohtuullisen lämmin tunnelma kun paikalla on isoja nimiä, mesta ei nimittäin ole mikään Colosseum, pikemminkin katosta tulee mieleen kuvat Liverpoolin Cavern Clubilta, tiiliholvikaaret ja silleen, siisti paikka.
Eipä aikaakaan kun tutunnäköiset jätkät marssivat lavalle alkunauhan tahdissa, Manufacturer´s Pride on aivan vitun kova livebändi, jokainen joka bändin näkee tulee toteamaan saman asian. Uuden levyn(Sound of God´s Absence) biisit taittuvat hienosti, erityisiä kohokohtia ovat eittämättä Murder Mandate, Stillborn Messiah, Adeptus Satanicus ja videoltakin tuttu biisi Dahlia, joka muuten on oikeasti todella kaunis nainen...
Manu tulee nousemaan suurenkin yleisön tietoisuuteen ennen pitkää sillä bändin musiikissa on sellaisia elementtejä, jotka varmasti miellyttävät monia, rankkaa mättöä höystettynä kauniilla melodisilla osilla, nämä paljastavat selkeästi bändi potentiaalin ja monipuolisuuden.
Livenä paketti on myös erittäin tiukka, marimekkopaidat saa kyytiä niin perkeleesti.

Illan päätti toinen Jyväskylän bändi, Soulfallen. Tämän bändin musiikkia voisi kuvailla sanoilla Musta metalli, komeita melodisia osia ja toisaalta ihan helvetinmoista mätkettä. Bändin uusin levy Grave New World on komean kuuloinen tuotos, sitä pitää veivata vielä lisää, edellinen World Expiration on pyörinyt itselläkin soittimessa aika tiuhaan, onneksi jätkät vetävät sieltäkin biisejä, varsinkin viimeisenä soitettu Death of the Tyrant on livenä komea veto.
Bändillä on juuri samoin kuin Manullakin, erittäin tiukka live ote, biisit rullaavat hienosti eteenpäin ja voin kertoa että tukka heilui myös eturivin hc faneilla, jos ite yrittäisi moista tehdä, voisi olla seuraava päivä melko toivotonta, joko pää olisi kainalossa tai kaulatukea joutuisi käyttämään pari viikkoa, siisti meininki.

Yleisöä oli paikalla oikeinkin mukavasti noin keskiviikko illan merkeissä, mukava juttu että Kuopion metalli kollit ja misut olivat löytäneet mestarikaupungin bändien keikalle(jep, Manun miehet on ihan vitun kovia JYP faneja kaikki...)

Kahdelta aamuyöllä kotona, vitoselta ylös ja töihin, ei tunnu missään (tuota nyt ei uskonut kukaan)...

Jukka

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Keikkaraportti: Monsteriser ja Kotiteollisuus Tampere Tullikamari 9.4.2009

voe helevata, meinasko tulla kiire? no vähän joo, sillä kun marssin rappuset ylös keikkapaikalle niin Monsteriser aloitti juuri soittamisen, onneksi ehdin sillä tämä bändi on todella kova livenä, tiukkaa grunge metallia, voisi kai puhua aikamoisesta mättämisestäkin, sillä tässä lyödään tosissaan, kitarointi tässä bändissä on myös kovalla tasolla, biisit ovat tämän päivän nuorisolle ihan liian vaikeita, emmätiiä sukupolvi kuuntelee vittu jotain lady gagaa corollassa ja nappaa essoo.
Oikea musiikki kuten tässä tapauksessa Monsteriser, on ihan itse tehtyä alusta loppuun, sitä ei ole mikään narkoosissa häilyvä manageri raapustanut paskalla istuessaan jollekin botoxilla pumpatulle blondille vaan oikeat ihmiset tehneet ihmisille joiden pitäisi perkele tajuta että oikea maailma tarvitsee juuri tällaisia oman tiensä kulkijoita eikä kaikenlaisia perseennuolija puudeleita.

Paikalla on ilahduttavan paljon väkeä jo tässä vaiheessa iltaa ja Monsteriser saa porukkaan mukavasti liikettä, poislukien sen faktan että jotkut paikalla väijyvät mustapaitaiset miehet ovat sitä mieltä että tanssiminen on pahasta, täällä on syytä käyttäytyä siivosti perkele!
Kaikki säädeltyä viimeiseen asti, neuroottinen järjestyksen vahtiminen tuntuu enemmän kuin oudolta, vähempikin ohjaaminen riittää kyllä.

Monsteriser oli todella hyvä, aivan järkyttävän tiukka veto taas kerran, toivottavasti jatkossakin nähdään samoissa merkeissä.

Lyhyt roudaus, taustakankaan vaihto ja jo sieltä lekamies ilmaantuu näkösälle, ihmisiä alkaa tulla tupaan koko ajan lisää ja varsinkin lavan edusta alkaa täyttyä huimaa vauhtia. Kotiteollisuus astuu lavalle Isä Meidän alkunauhan saattelemana, alkunauha on vaikuttava, mutta ihan liian pitkä, mutta se on taas minun mielipiteeni eikä mikään absoluuttinen totuus.

Setti alkaa samaan malliin kuin muutama päivä sitten Himoksellakin, Ukonhauta ja Kivireki, perään Mahtisanat.
Kolmen ekan biisin nippu on toimivaa ja bändin lavasoundi on kyllä hyvä, tulee todella hienosti jakeluun.
Setti jatkuu: Kadonneet, Meren mutaa, Iankaikkinen, Lemminkäisen laulu, Jos sanon, Kielletyn puun hedelmä ja laatusanoilla esitelty Kaihola, joka muuten toimii hienosti. Hynysen laulu kuuluu paremmin kuin edellisellä keikalla, ukko vetää ihan hienosti. Setti päättyy Isä Meidän veisuun, encoreina alkaa tulla Taivas tippuu, Loveen langennut ja Ukko Perkele. Tässä vaiheessa iltaa vielä muutama lisää, Tuonelan koivut, Rakastaa/Ei rakasta, viimeisenä Pissaa ja Paskaa.
Keikka loppuu tasan kello 12 yöllä, ennen viimeisen encoresetin alkua Hynynen toteaa kitaraa viritellessään tekniikalle että Rakastan jää välistä pois,(FBI tutkii syytä) siksi vain nuo kolme biisiä lopuksi. Tai kaksi ja puoli.
Miitri Aaltonen oli mukana muutaman biisin aikana laulamassa taustoja ja soittamassa kitaraa, hyvä äijä laulamaan, mutta lopussa kitaran vire ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan.
Myös nuorempi Hynynen tulee lavalle Pissaa ja Paskaa taustalaujaksi ja poistuu omintakeisella tyylillään lavalta, katkokävellen kohti uusia seikkailuja.

Nyt jätän vähäksi aikaa hyvästit KT:n kiertueelle, kävin katsomassa Lutakon 13.3. keikan, Himoksen 4.4. keikan ja nyt Tullikamarin 9.4. keikan ja Lutakon veto oli paras, siellä oli myös paras yleisö, niin aina.

Kiitos Monsteriser ja Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.

Jukka

Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride, Lutakko 8.4.2009

Keskiviikko, Manufacturer´s Pride vetää keikan Lutakossa, keskellä viikkoa ei tehdä kuin täsmäiskuja, vähän ennen kymmentä tonteille ja juuri sopivasti, sillä Jelmu palkittiin taas kerran, 50000 SKR palkinto toiminnasta, no onhan se selvää sillä kyseessähän on Suomen ylivoimaisesti kovin rokkitalo, paino sanalla ylivoimaisesti.
Manu keikasta ei pysty kertomaan mitään viiltävää analyysia, on vähän liian tiukka meininki meneillään ei ehdi analysoida, tuntuu ja kuullostaa vaan niin tolkuttoman hyvältä,sitäpaitsi eturivistä tulee tukkapiiskaa koko rahalla, yleisö on in flames, uuden levyn biisejä kuullaan ainakin Murder Mandate ja loistava Stillborn Messiah, vanhempaakin kamaa on jaossa, mutta kaiken huomion vie bändin saumaton toiminta, tämä bändi todellakin TOIMII livenä, hyvä lavasoundi ja mr. Ahlfors veti kyllä hienot vokaalit.
On sanomattakin selvää, että tämän bändin toiminnan taso riittää haastamaan kenet vain ja Manun juna runnoo eteenpäin huikeaa vauhtia, tämä bändi kannattaa aina tsekata keikalla kun kohdalle sattuu.

Jukka

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Himos Areena 4.4.2009

lauantai... räntää, vettä, sumua. Ihan normaali keväinen lauantai päivä.
Toisaalta ei, sillä ilta kaiken muuttaa voi, kuten esim. Kotiteollisuuden keikalle meno. nam.
Auton nokka kohti Jämsää, keli oli luvalla sanoen perseestä, sumua kuin Lontoossa, mutta näin lyhyt välimatka, se on aika sama kunhan nyt ei ihan alle metriin tipu näkyväisyys.

Lyhyt roudaus ja takkia narikkaan, kello lähellä 23.00 eli kauan sen jälkeen kun yleensä on unten maille nyrjähtänyt. Ei nukuttanut, harvoin alkaa väsyttää kun on muutaman sadan ventovieraan ihmisen ympäröimänä, mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä kaikesta huolimatta, syy miksi tulla paikalle saman katon alle.
Voinkohan minä jatkaa tätä touhua kun olen esim. 65v? saas nähdä miten sitä sitten jaksaa, siihen on tosin... aika kauan vielä.

Bändi aloittaa mätkeen hivenen yli puolenyön, Hongisto on saatu paikalle viime hetkellä, uni oli yllättänyt Karjalan miehen, Hynysen kevyt vittuilu auttaa heräämiseen.

Ukonhauta aloittaa setin, aivan käsittämättömän hyvä biisi livenä, tuo hakkaava kitara on kyllä aika ykköstä. Kivireki, tuo ikuinen suosikkini varmistaa kyllä verenkierron kiihtymisen, vankka avaus!

Yllättävää miten vähän kukaan rynnii eturivissä tänään, saa olla melko rauhassa vaikka on ihan edessä, joskus täällä meinaa liiskautua pahemman kerran. Harrasta menoa.

Mahtisanat ja Valtakunta, joista jälkimmäinen pitäisi kyllä olla KT:n setissä joka kerta sillä se on jollain tapaa sellaista lyöntiä mitä vain KT voi terävimmillään olla, basson jyrskytys on tässä biisissä todella tiukalla tasolla.
Seuraava biisi on vittu ihan parhaita ikinä, Graniitti, siitä ei pidot parane ja on jo jokunen keikka mennyt välissä kun sen viimeksi olen kuullut, teki kyllä hyvää.

Kadonneet joka on Iankaikkiselta, toimii koko ajan paremmin livenä, menee jotenkin sujuvasti eteenpäin ja rokkaa tiukasti.
Lemminkäisen laulu on uuden levyn kovimpia vetoja, edelleen se voisi kestää muutaman minuutin kauemmin, Iankaikkinen ja Kielletyn puun hedelmä joka on muuten paras, se on tänään aivan järkyttävän kova, nyt oli nimittäin jonkun verran jyhkeä soundi.

Kolme viimeistä varsinaisen setin biisiä olivat Taivaankaunis, Tuonelan Koivut ja Isä Meidän.

Ensimmäinen encore nippu oli Hynysen mukaan jotenkin kai vonkuuhommiin tms. liittyvää kamaa eli Taivas tippuu, Loveen langennut ja Yö päivää keinuttaa. Nämä kaikki ovat kyllä itse asiassa hienoja vetoja, niissä on hyvät sanat ja tuo viimeinen biisihän on suorastaan liikuttavan hieno.

Tiedossa oli että vielä voisi jotain olla odotettavissa vaan hetken ottaa ennenkuin ketään tulee näkyville, piti oikeasti vähän saadakin tuosta laumasta ääntä irti ja löytyyhän sitä kyllä, loppu on kohtuullisen rapsakkaa tempoa yleensä ollut, tällä kertaa avataan taas joidenkin onnettomien monttu sillä ilmoille kajahtaa Hynysen mukaan biisi jota ei ole tullutkaan hetkeen soitettua, se on Rakastan, onhan se hivenen erilaista materiaalia tuo Eevan perinnön aikainen kama kuin uudempi vaan oli soittajat ja ajatkin silloin sitä.
Lopuksi lyödään vitonen silmään ja Ukko Perkele sekä Hulluutta ja humalaa ruoskivat juhlakansaa, viimeisenä vedetään rakkauslauluksi tituleerattu Pissaa ja Paskaa, on se todella romanttinen ralli joo.

Minä tiesin että se on siinä, olishan sitä vielä mennyt vaikka kuinka vaan ei nyt ihan mahottomiksi aleta, joskus soiton on loputtava ja se oli siltä kertaa siinä, kello oli ehtinyt jo aika hollin sunnuntain puolelle, KT veti noin tunnin ja kolmen vartin pintaan.
Ukonhauta vaan jäi soimaan korviin, se on se kitaran hakkuu siinä biisissä jotain niin maagista, se on AC/DC tyylistä tarkkuuskomppia, ihan loistavaa.
Kiitos Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.

Auton nokka kohti kotia ja paikoittaisesta hernerokkasumusta huolimatta koti löytyy vaan uni ei meinaa tulla millään, veri kiertää...
UkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhautaUkonhauta!

Jukka

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Keikkaraportti: Nicole, Profane Omen Lutakko 27.3.2009

Perjantai ilta Lutakossa, kolmen bändin kattaus, FM2000 ja kaksi edellä mainittua sen jälkeen.
FM:n keikasta en osaa paljoakaan sanoa, hillitön melskaus, mutta oma musiikillinen rajoittuneisuuteni ehkä oli suurena tekijänä kun ei pudonnut yhtään.
Minulla on kaikki muut FM:n levyt paitsi uusin ja ei tunnu kyllä yhtään siltä että sitä uusinta tarvitsen, se on se humppa taas, saatana!

Profane Omen oli toisena esiintymässä ja jos saan luvalla sanoa että tässä on seuraava ihan helvetin iso suomalainen bändi, ainakin toivottavasti, sillä nämä miehet on tosi petoja mättämään, minulla on ollut paha aukko sivistyksessä kun tämä bändi on ollut aiemmin näkemättä livenä, vaan nyt voin sanoa että on raju livebändi ja jätkien soittotaito on todella kovalla tasolla, samaa voi sanoa death/trash tyylin biiseistä, joissa on muuten haastetta ja mikä parasta puhtaan laulun osia on paljon ja ne toimivat todella hienosti.
Ensi tahdeista lähtien myös Lutakon aina asiantunteva yleisö oli täysillä mukana, voisi jopa sanoa että ihan hulluna ja pitti pyöri nätisti.
Erityistä huomiota kiinnitti bändin rumpalin Samuli Mikkosen taito, kyllä muuten tapahtuu rumpujen takana paljon lyödään kuin eukkoa konsanaan, täysillä!
Lavalla oli erittäin paljon energisiä ukkoja, ei nyt vielä päästy ihan Raised Fistin lava-aggressioon, mutta paljon oli kovia elementtejä silläkin puolella.
Uuden Inherit the Void levyn biisejä kuultiin myös ja uusin levy onkin aivan mielettömän hienosti toimiva paketti, tässä on kyllä aineksia tosi koviin juttuihin tässä bändissä, meikä on ihan liekeissä tämmöisen mätön edessä.

Illan viimeisenä ja erittäin monen paikallaolijan suuresti odottamana esiintyi Nicole, bändi joka on pysynyt ydinosaamisessaan, eikä muuten tingi mistään. Bändi on hankkinut monien vuosien aikana vankan fanijoukon, voitaisiin kai jo puhua kulttibändin statuksesta, sillä kaikki arvostavat Nicolea, jotka nyt vähänkään metallin päälle ymmärtävät.
Jotenkin bändin tunnelmaan sopivaa oli myös valaistus, joka sai kitaristi/laulaja Ollin näyttämään hmm, alakerran valtiaalta. Tämä bändi ei ota vankeja, se ei neuvottele vaan mättää kyllä ihan suoraan turpaan koko ajan, biisit ovat ihan suoraa metallia ja siellä muuten ei ole kovin montaa hempeää sanaleikkiä mukana. Biisien nimet kuten Delirium, Tuomittujen joukkoon, Kuolemaan asti sinun ehkä kertovat jo kanssa perussävyn, se on tumma ja todella raju.
Yleisö oli kyllä liekeissä Nicolen aikana, väkeä oli paikalla todella hyvin, eikä syyttä. Tämä bändi ansaitsee kyllä kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen tekemisestään, sen musiikki on suomeksi huudettua metallia puhtaimmillaan, bändin nykytilaan voi tutustua ostamalla sen uusimman levyn Tuomittujen joukkoon, joka muuten löytyy jo hyllystä täälläkin päin, kova levy.

Kiitokset illan bändeille, todella kova meininki!

Jukka

Keikkaraportti: Graveyard ja Witchcraft Lutakko, 21.3.2009

Alunperin tämän kaksikon jälkeen lauteille piti tulla The Sword, jenkkibändi joka oli Metallican lämppärinä rapakon takana, vaan ei käynyt niin. Ruotsalaiset tulivat kuitenkin paikalle ja Graveyard aloitti, bändi jonka basisti soittaa Rickenbackeria ei voi olla paska, eikä ollut tälläkään kertaa.
Graveyardin musiikki ei ole mitään yksinkertaista soitettavaa tai yksioikoista paahtoa, ovelaa ehkä jopa hivenen salakähmäistä, jos musiikki voi sellaista yleensä olla. Biiseissä oli rytminvaihdoksia, joista bändin livesointi ei horjunut tippaakaan, erittäin kovia ukkoja soittamaan.
Jonkin verran koukkuja biiseissä oli, mutta ehkä lievä tasapaksuus vaivasi, en usko että jaksaisin bändiä levyltä kuunnella, vaan livenä homma kyllä toimi helvetin hienosti, erittäin mukava tuttavuus ja kuten sanottua, kovia ukkoja soittamaan.

Witchcraft oli Motörheadin lämppärinä Helsingin Jäähallissa 16.12.2008, ei jäänyt mitään mieleen kun ei se semmoisessa ympäristössä toiminut minusta yhtään, Viikate sen sijaa oli todella kova lämppäri sillä keikalla.
Asiaan, bändi aloitti Lutakossa ja kuin taikaiskusta paikalle ilmestyi Black Sabbathmainen tunnelma, vanha sapatti on selkeästi leimaa antava tekijä tämän bändin musiikissa.
Ihan rajun kuulloista kamaa livenä, jäikö joku biisi mieleen, no ei jäänyt, mutta nämäkin ukot on kovia pelimanneja, hienoja vaihtelevia biisejä ja rento ote toimintaan.

Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja se kyllä tykkäsi molempien bändien toiminnasta, se oli kunnon menoa juu.

Jukka

torstai 19. maaliskuuta 2009

Keikkaraportti: Kotiteollisuus, Lutakko 13.3.2009

No niin, Ukonhauta tuli ja sitten odoteltiinkin kiertueen alkamista, kannatti odottaa sillä KT oli taas lyönnissä.
Isä Meidän rukousta eli IsäMeitää tuli alkunauhana, Ukonhauta alkoi jyrskyttää majaa, vittu että kuullosti hyvälle! Kyllä toimii se biisi livenä. Mahtisanat seuraavaksi, sitten Iankaikkinen, Valtakunta ja Rakastaa, Ei rakasta. Oli kyllä kunnollinen keikan aloitus voi sanoa, Valtakunta on edelleen todella kova veisu, vaikka uusia biisejä tässä oltiinkin tultu kuulemaan siltänään. Se on näet minusta ainakin joka kerta todella mukavaa, kun tulee uusien biisien aika keikalla, sitten niistä jalostuu näitä Valtakuntia joita jaksaa kuunnella vuosienkin kuluttua, setissä alkaa olla kyllä jo melkoinen valinnan vara Kotiteollisuudellakin, sieltä voisi vetää milloin vain sellaisen parin tunnin maratonin pelkkiä killereitä, ehkä sellainenkin keikka vielä joskus tulee, ehkä ei.
Siitä tulikin mieleeni ajatus että pitää lähettää Hynyselle viestiä, että vetäkää sellainen keikka mihin fanit saa äänestää teidän biiseistä setin, yks semmonen spesiaalikeikka. Voi tulla kyllä aika suoraa palautetta moisesta ehdotuksesta...

Keikkaan palatakseni, Taivaankaunis ja Kielletyn puun hedelmä olivat seuraavana listalla. Ensin mainittu toimi aivan yllättävän hyvin livenä, jotenkin se oli paljon parempi kuin mitä ennakkoon siitä biisistä ajattelin yleensäkään livenä. Kielletyn puun hedelmä on ehkä paras KT biisi livenä ikinä, kirsikka kakkuun tulee kun Holopainen soittaa siihen koskettimet niin vittu se on niin kova veto ettei siihen monet tässä maassa pysty siihen riehumiseen, se syö kaikki tieltään sillä se on täydellinen livebiisi.

Jossain välissä jotkut muijat heitti Hynyselle Sloggi paketin, ne oli uudet naisten alushousut, Hynynen oli sitä mieltä että jalasta ne pitää tulla eikä mitään kaupan paketista, perkele. Kortti kuulemma kuitenkin kelpasi...

Kadonneet ja sitten biisi mikä aina nostaa homman kattoon, Jos sanon. Se on se biisi monelle KT fanille, siitä bändi muistetaan ja se on monelle se biisi joka on kuultu ekana, se mistä kaikki on alkanut. Minä en ole ainakaan tähän vetoon kyllästynyt, enkä kyllästy, se toimii kuin tauti.
Lemminkäisen laulu oli se biisi jota olin odottanut kyllä kaikista eniten, enkä turhaan sillä se on uuden Ukonhauta levyn rankinta antia, tosin se voisi olla yhtä pitkä kuin Kaihola livenä, vaikka jonkun varttitunnin verran... ihan loistava biisi.

Tuonelan koivut ja sitten viimeisenä varsinaisen setin biiseistä Isä Meidän, Hynynen totesikin että siihen lopetetaan mistä aloitettiinkin, toimii! Isä Meidän biisissä on Ukonhaudan parhaat sanat, tähän tyyliin:

Kuljet pimeässä
kuin häpeilevä kuningas
kansasi hylkäämä
lastesi jättämä
ja kaukana jossakin
maailmasi roihuaa
maailmanpalo sytytetään
uudestaan ja uudestaan

Ei kiveä jää kiven päälle, ja nimeä
Jumalan taas huudetaan turhaan

Isä meidän!

Lutakon täysi sali, joka muuten tuntui jotenkin puoliveltolta, pitkän työviikon päälle voi olla että oli vähän virta vähissä ite kenelläkin, mutta sen verran nyt aikaan saatiin mölyä että bändi tuli vielä vetämään encoreja, Taivas tippuu, joka on muuten ihan vitun hieno virsi livenä, yksinkertaisen kaunis voisi olla oikea termi, Ukko Perkele joka on ihan kone sekä ehkä paras KT singlen B-puoli, Pirunpelto. Vituttaa kun se ei ole millään varsinaisella levyllä, toki se kolmen levyn kokoelmalta löytyy, vaan se on näitä piileksiviä helmiä, ehdoton louhinta ja joka kerta se aiheuttaa samanlaisia oireita "Minä Olen" yleisössä:mikä vitun biisi tämä on? Saatanan homot kun ne ei tajua.

Pikku tauko ja loppuun Loveen langennut, Meren mutaa, KIVIREKI joka muuten on paras ja viimeisenä Pissaa ja paskaa.

Siinä se ilta vierähti hienosti, vitun kova keikka taas kerran. Autoon, kotia kohti, telkänpönttökamera välähti Muuramen autotalon kohdalla vaan eipä ollut ylinopeutta kuin 10 km tunnissa niin ei tullut kuin muistutus, perjantai 13. päivä oli minun kohdaltani ainakin ihan viimeisen päälle hyvä päivä, kiitos Kotiteollisuudelle.

Jukka

perjantai 27. helmikuuta 2009

Keikkaraportti: Tarot Lutakko Jyväskylä 25.2.2009

Tarot, bändi jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä oli keikalla Lutakossa, jo puoli kymmenen jälkeen alkoi näyttää vahvasti siltä että tupa on täysi ja niin olikin, keskiviikko keikka ja silleen!! Selvästi (sananmukaisesti) näki että paikalle tullut yleisö oli vähän varttuneempaa hevi väkeä, toki joukossa oli nuoriakin ja kaikki odottivat lavalle... Marco Hietalaa.
Kun bändi aloitti keikkansa 22.30 Lutakon kansa oli heti mukana hommassa, Marco Hietala on yksi suomalaisen rock scenen kovimpia LAULAJIA, ellei kovin. Aivan käsittämätön virtuoosi, eikä kyllä voi muitakaan bändin jäseniä haukkua, bändissä on kyllä mieletön määrä taitoa ja se soi komeasti yhteen.
Tarot toimii livenä ihan vitun hienosti!

Jukka