lauantai 25. huhtikuuta 2009

Keikkaraportti: Sapattivuosi, Lutakko Jyväskylä, 23.4.2009

Black Sabbathia suomeksi, ensimmäinen muistikuva on muutaman vuoden takaa, kun Radio Rockin aamussa soi Kännin piikkiin, ajattelin että mitä vittua? Ensimmäinen kuuntelu oli todella outo kokemus, mutta se aiheutti sen että oli pakko ostaa bändin pari ilmestynyttä levyä, Sapattivuosi ja Vol 2.
Kyllä ne alkoivat aueta kun niitä rupesi oikein kuuntelemaan, tajusi heti miten hienosti sanoitukset oli vedetty alkuperäisiä kunnioittaen, eli ne eivät sano juuri mitään, mutta toisaalta kovinkin paljon kun osaat tulkita niitä oikein.
Nyt kolmannen levyn Ihmisen Merkki laulusolistiksi oli pyydetty Marco Hietalaa, joka olikin mieluusti suostunut hommaan, Dion ajan biiseissä on laulajalle haastetta, mutta Hietala on kyllä mies jolla ei tällä kohtaa ole ongelmaa, mestariluokan tekijä aivan ehdottomasti.

Keikan alussa taustanauhana tulee E5150, joka muuten möyrähtelee todella komeasti, setti käyntiin biisillä Laki 666(Mob Rules) ja homma on heti alusta jo ihan täyttä juhlaa. Lutakossa on väkeä paikalla todella paljon, vanhan liiton miehet ja naiset eivät tällaista jätä väliin se on varmaa, on jo tullessa tavallaan vähän haikeutta mielessä, tokko tätä bändiä tässä kokoonpanossa enää koskaan näkeekään...
Settiin kuuluvat kaikki uuden levyn vedot, Ihmisen merkki(Sign of the Southern Cross) ja Tuli ja Maa(Heaven and Hell) ovat aivan erityisen hienoja, vanhemmista jäivät erityisesti mieleen Sotasiat(War Pigs) ja Kännin piikkiin(Sweet Leaf) joka muuten on ehkä paras Sabbath biisi, Children of the Grave voi ehkä olla vielä parempi, se on fifty-sixty.
Ei voi sanoa muuta kuin sen, että rytmipuolen hoitaneet Aunesluoma ja Vehmas ovat todella kovia jätkiä mättämään, Sabbathin musiikissa on pari erittäin tunnistettavaa piirrettä, toinen on tuo basso joka jyskää ja vyöryy, toinen on todella kovaa lyövä rumpali, molemmat tekivät alkuperäiselle jutulle kunniaa todella hienosti, taitavia soittajia ehdottomasti.
Kitaroinnista huolehti CMX bändin Janne Halmkrona, tässä bändissä mies soittaa SG:llä, tietysti.
Niinhän tekee riffimestari Tony Iommikin.
Marco Hietala tulikin jo mainittua alussa, maaginen mies laulajana, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistaa tuon illan, mahtava meininki.
Viimeisenä biisinä tuli paljon radiosoittoa saanut Pelon Lait(Neon Knights), jonka aluksi bändi ovelasti veivasi pätkän Paranoidia, tuota biisiä jota melkein joka bändiltä pyydetään jollain keikalla.
Tässä on pari päivää mennyt miettiessä mihin tuo keikka asettuu omien keikkojen muistilistalla, voin kertoa että se on todella korkealla, kaikki te jotka jätitte keikan väliin, voin lohduttaa teitä muutamilla sanoilla: vitun urpot! hähäää! mokasitte pahasti!

Sapattivuodelle suuret kiitokset!

Jukka

Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride ja Soulfallen, Henry´s Pub Kuopio 15.4.2009

Keskiviikkona Kuopioon, normitoimintaa, paitsi että seuraavana päivänä on magneetto ihan homeessa, mutta sen ajatuksen kanssa oli vain elettävä. Ihminen elää vain kerran ja se kerta on käytettävä hyväksi havaitsemallaan tavalla. Yksi sellainen on lähteä rokkenroll keikalle, musiikki livenä on parasta.
Onneksi ajomatka kalakukkoperkeleiden kaupunkiin on suhteellisen helppo nakki, vielä kun sää suosi hamppia, matka taittui sukkelaan.
Henry´s Pub on mesta jossa ei ole tullut aiemmin käytyä, perkele tässä kellarissa on louhinut kovia nimiä, nimmaroidut julisteet seinillä kehystettynä kertoivat karua tarinaa. On varmaan kohtuullisen lämmin tunnelma kun paikalla on isoja nimiä, mesta ei nimittäin ole mikään Colosseum, pikemminkin katosta tulee mieleen kuvat Liverpoolin Cavern Clubilta, tiiliholvikaaret ja silleen, siisti paikka.
Eipä aikaakaan kun tutunnäköiset jätkät marssivat lavalle alkunauhan tahdissa, Manufacturer´s Pride on aivan vitun kova livebändi, jokainen joka bändin näkee tulee toteamaan saman asian. Uuden levyn(Sound of God´s Absence) biisit taittuvat hienosti, erityisiä kohokohtia ovat eittämättä Murder Mandate, Stillborn Messiah, Adeptus Satanicus ja videoltakin tuttu biisi Dahlia, joka muuten on oikeasti todella kaunis nainen...
Manu tulee nousemaan suurenkin yleisön tietoisuuteen ennen pitkää sillä bändin musiikissa on sellaisia elementtejä, jotka varmasti miellyttävät monia, rankkaa mättöä höystettynä kauniilla melodisilla osilla, nämä paljastavat selkeästi bändi potentiaalin ja monipuolisuuden.
Livenä paketti on myös erittäin tiukka, marimekkopaidat saa kyytiä niin perkeleesti.

Illan päätti toinen Jyväskylän bändi, Soulfallen. Tämän bändin musiikkia voisi kuvailla sanoilla Musta metalli, komeita melodisia osia ja toisaalta ihan helvetinmoista mätkettä. Bändin uusin levy Grave New World on komean kuuloinen tuotos, sitä pitää veivata vielä lisää, edellinen World Expiration on pyörinyt itselläkin soittimessa aika tiuhaan, onneksi jätkät vetävät sieltäkin biisejä, varsinkin viimeisenä soitettu Death of the Tyrant on livenä komea veto.
Bändillä on juuri samoin kuin Manullakin, erittäin tiukka live ote, biisit rullaavat hienosti eteenpäin ja voin kertoa että tukka heilui myös eturivin hc faneilla, jos ite yrittäisi moista tehdä, voisi olla seuraava päivä melko toivotonta, joko pää olisi kainalossa tai kaulatukea joutuisi käyttämään pari viikkoa, siisti meininki.

Yleisöä oli paikalla oikeinkin mukavasti noin keskiviikko illan merkeissä, mukava juttu että Kuopion metalli kollit ja misut olivat löytäneet mestarikaupungin bändien keikalle(jep, Manun miehet on ihan vitun kovia JYP faneja kaikki...)

Kahdelta aamuyöllä kotona, vitoselta ylös ja töihin, ei tunnu missään (tuota nyt ei uskonut kukaan)...

Jukka