Levyarvostelu:CMX Talvikuningas

Joku muistikuva siitä, että uusi CMX levy on yksi teos jossa on 12 osaa säikäytti aivan tolkuttomasti, joku vitun poikkitaiteellinen kytökasa josta ei ymmärrä reunastakaan mitään oli se normaali suomalaiskansallinen voivittu tunne, miksiköhän se aina puskee pintaan vaikka lukisi kuinka paljon Dalai Lamaa, positiivista ajattelua ja lähtökohtaisesti aina vain hyvää? Se on sitä jotain mitä löytyy vain näiltä leveyspiireiltä.
Levy paukahti lootaan ja pelko perseessä avaan levykauppa äxän kuplamuoviin pakkaamaa jötkälettä, perkele ainakin on komea kansi, mutta tosi homon näköinen valkopohjainen tarra jossa lukee:Rajoitettu ja numeroitu 8000 kappaleen painos. Mukana 40-sivuinen kirjanen, jossa tekstit ja alkuperäiskuvitus. Tuo kyseinen tarra ei todellakaan ole bändin toiveesta tuossa edessä, mutta sen saa kyllä nätisti irti, eikä se tuhoa koko levyn kantta sillä bostikmaisella hulluntiukalla liimallaan.

Kansi auki ja taivas aukeaa erinäköisenä, 40-sivuinen kirjanen, libretto miten vaan, on hienoin mitä missään levyssä olen ikinä nähnyt ja olen niitä jonkun nähnyt ja omistanut vuodesta 1980 lähtien, uskomaton tarina joka alkaa kuninkaan huoneesta, päättyen sinne kestää hivenen yli tunnin, tuon tunnin jonka kulkua en huomaa koskaan sillä levy etenee kuin juna kiskoilla.
En minä jaksa miettiä mitä kaikkea Yrjänä on halunnut sanoa, eikä se ole edes tarpeellista, minä ymmärrän vain sen että tämä levy menee ytimiin ja luihin(kiitos Mokoma jo etukäteen), aiheuttaen pahaa riippuvuutta ja kysymyksen mieleen, miten helvetissä ne voi enää tämän ylittää mitenkään ja onko se sitten edes tarpeellista?

Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa on se lause joka jää mieleen, sen hienous on juuri sitä mitä Yrjänä on parhaimmillaan, lause on täysin selittämätön, mutta aivan vitun hieno ja hienon kuulloinen. Koko levy ja sen sanoitukset ovat täydelliset, tämä levy nostaa riman kaikille kotimaisille bändeille sinne korkeuteen, mikä on valomuurin tuolla puolen ja nopeuden kantamattomissa, repikää tästä perkele!

12 osaa joista ensimmäinen Kaikkivaltias on pitkä, mutta silti liian lyhyt.
Toinen osa Resurssikysymys taas kertoo mikä CMX on juuriltaan, silkkaa punkkia.
Kolmas osa Pretoriaanikyborgit on juuri niin vitun kova biisi kuin sen nimi kertoo.
Neljäs osa Vallan Haamut on ehkä se vaikein biisi, se avantgarde mättö joka alkaa jollain saatanan atonaalisen kuuloisella jyrsinnällä, muuttuen yhtäkkiä helvetilliseksi rytmittelyksi, laulu kulkee kuin hirvi.
Viides osa Tähtilaivan kapteeni on eteeristä höyryä sisältävä mahtiveto, Yrjänä joutuu laulamaan tosissaan ja äänenväri on kohdallaan, tämä on scifi biisi joka korvaa ne kaikki aiemmat.
Kuudes osa Kosmologisen vakion laulu on enemmän tunnistettava CMX rouhinta, mutta sen sointukulku on mystiikkaa, aivan helvetin hieno kitarasoundi ja lause " ja kerrotaan, hänen hautaansa vartioi satatuhatta tappajasatelliittia" tyhjentää pajatson.
Seitsemäs osa Parvatin tietäjä on se kohta jossa silmät alkavat kostua, kappaleen alku on uskomattoman kaunis ja kitaran pikkailu taustalla vie sitä eteenpäin sellaisella voimalla jota on vaikea vastustaa, aivan ehdotonta huippua.
Kahdeksas osa Punainen komentaja on sanoituksena ehkä koko teoksen paras, se koskettaa joka tavullaan, luomettomien silmien sulkeminen pakottaa vettä ulos isonkin miehen silmistä, vittu kun joskus osaisi sanoa jotain yhtä kauniisti.
Yhdeksäs osa Langennut valo jatkaa ensimmäisen osan teemaa, valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa, sen osa on pakottaa kiehuva sisikuntasi rauhoittumaan hetkeksi ja kuuntelemaan Yrjänän toiveikkaan kuulloista laulua, joka alkaa yhtäkkiä kappaleen puolenvälin paikkeilla, mielettömän hienoa rumpujen soittoa, kuten koko levyn matkalla, mutta tässä kohtaa jotenkin alkaa se parhaus ja lopussa on tietenkin rajua vinguttelua kaikella mahdollisella mitä voit kuvitella.
Kymmenes osa Quanta on kuin kävelisi Kuussa, kevyitä askeleita ilman suurta murhetta ja tuskaa, silkkaa kauneutta ja kuitenkin sanat kertovat koko ajan siitä, miten koko peli on menetetty ja tappio häämöttää.
Yhdestoista osa Rusalkai alkaa valmistaa kuulijaa suureen loppuun, rytmi on hypnoottinen ja Peippo mätkii sinustakin luulot pois, kitaroiden kielet narahtelevat, laulu on aivan helvetin hienoa.
Kahdestoista osa Kaikkivaltiaan peili suorittaa levylle sen arvoisen lopun, alku on aivan uskomattoman kaunis ja kohta jossa kuuluu "katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa" on se kohta jossa iho on taas täynnä pieniä nystyröitä, "jos kasvoillesi lankeat se mitä pelastaa" on tylyydessään täydellinen ilmaus, se kertoo sen että leikki on loppu ja kitarat alkavat kohta jyristellä kuin Black Sabbathin biiseissä ja sitten tulee se levyn teema riffi, jonka jälkeen lähdetään kohti äärettömyyttä, minä en halua että tämä levy loppuu perkele, mikset tehnyt osaa kolmetoista!! Talvikuninkaan kuuntelu on joka kerta aivan uskomattoman hieno kokemus, levyssä on kaikki kohdallaan, en minä keksi enää mitään lisää sanottavaa tästä paitsi sen, että kaikki tämän jälkeen on muuttunut, suomalainen bändi tekee maailman kovinta musiikkia kielellä jota ymmärtää vain pieni osa porukasta tällä pallolla, vittu niitä muita onnettomia kun ne ei tajua tämän kielen hienoutta.
Tämä levy saa Kaksitoista MetallistaSaurusta, miksikö? sen takia, että Metallisaurus asettaa asteikon tästä lähtien yhdestä kahteentoista lippaanvetona Talvikuninkaalle, mikään ei ole enää niinkuin ennen...

Metallisaurus alkaa syytää tekstiä keikkojen jälkeen

Huomenna jos joku suo ja paskatauti ei iske, Metallisaurus nauttii kun CMX louhii Himos Areenalla, jossain vaiheessa keikan jälkeen eli viimeistään seuraavana päivänä tekstiä ja kuvia alkaa ilmestyä tänne ja http://metallisaurus.com sivulle sen ikuisen pimeyden puolen osastolle eli Graniittiin.
Tällä sivustolla keikka- ja levyarvioita tulee esittämään myös Lappeenrannan Mensan perustajajäsen, Karjalan Vasara. Arviot ovat miehen tuntien melko suorasukaisia voisi ehkä sanoa jopa roiseja.
Kaikille kuitenkin vain sitä mitä ansaitsevat, eli tervetuloa Metallisauruksen mukaan keikoille!