"Työ ootte meijän paras yleisö ikinä!" "ja ainakin äänekkäin..."
Eipä aleta mennä asioiden edelle, SE lauantai alkoi armottomilla painajaisilla, puoli viiden aikaan aamulla alkoi tuntua jo siltä, ettei tämä taida olla elämäni paras päivä, raivoissaan herääminen on raskas tapa aloittaa, pitää katella jotain Nalle Puh kauraa iltaisin ja lopettaa kaikenlaisen väkivallan katsominen uutisista, joita muuten tulee ihan liikaa joka tuutista.
Vanha kaverini soitteli aiemmin ja sanoi lähtevänsä keikalle, oikein mukavaa, eipä ole hetkeen nähtykään.
Siitä vaan Jämsään, hetken sen jälkeen kun pääsin taloon sisään, eli kun minut oli leimattu kuin vaalikarja, tajuan että ei perkele! täällä on tänään jonkun verran paljon pikkujouluporukoita. HC fanien määrä on siis vähäisempi kuin normaalisti, mutta se on sitä aikaa vuodesta.
Paitakauppojen jälkeen alkaa alkoholittomien tuotteiden imurointi, on se kumma kun alkaa kapakassa janottamaan. Mukavaa jauhaa paskaa ja asiaa kaverin kanssa, siinä ei huomaakaan kun kello alkaa lähestyä puoltayötä, hiljainen valuminen eturiviin, kamera esiin ja kaikki valmiina, Valtakuntaa alkunauha alkaa tyrkätä sitä särökitaraa siinä alussa, samassa lavalle saapuvat Lappeenrannan miehet, Hynysen farkkuja on joku paikkaillut, samoissa vaatteissa sitten viime vuoden elokuun Tuuliajolla keikalla Lappeenrannan Vanhalla kentällä, Motörhead paikka on oikein passeli noihin housuihin, tuo sama nahkaliivi, voi olla melko eroottisen tuoksuinen vaatekappale sekin, Hongiston vaatekaappi ei ole myöskään lipsahtanut mihinkään Versace suuntaan, homolle ei haiskahda millään vaikka onkin B-rapun talonmies ainakin t-paidan mukaan. Sinkkonen alkaa pieksää rumpujaan, siinä ei paljon flirttailla ja Valtakunta röyhyää konttoriin, Minä olen yleisö ei oikein kaikilta osiltaan tajua, miten helvetin hieno biisi juuri nyt jyrsii tajuntaa, mutta eturivin porukat alkavat heilua laseineen ja pulloineen ihan mukavasti, siinä on kuin jossain pienen paatin kannella merenkäynnissä, voi kastuakin kunnolla jos huono tuuri sattuu, tänään ei kaljaa tullut päälle juuri ollenkaan, miellyttävää.
Hyvin soi Kotiteollisuus tänäänkin, Gibson Les Paul Voodoo, se on Hynysen työkalu, siitä lähtee rapsakka soundi ja listalla ovat Pirunpelto, Harakat, Noitavasara, Käärmeiden historiaa(aivan helvetin hienoa! eipä ole ihan äsken kuultu tätä), Iankaikkinen, Ukko Perkele, joka omistettiin lepakkoporukalle, joka imeksi toisiaan antaumuksella, Kummitusjuna, +-0(tätä on tullut odotettua kanssa jonkun verran), Kivireki, joka toimii aina livenä, Routa ei lopu, Vuonna 1 ja 2.
Encoreja tulee pariin otteeseen, lopuksi soivat Helvetistä itään, KULTALUSIKKA ja Aamusta aamuun. Tosin ennen niitä kuullaan aivan vitun pitkä pätkä jatsia, se on kultivoituneen tuntuista meininkiä, sattuu hampaaseen.
Mitäkö jäi mieleen? no se mitä kirjoitin tuonne ekalle riville, hyvää vittuilua ja hyviä biisejä, hiljainen yleisö, johon Hynynen totesi että ollaan sitten hiljaa, tulivat kyllä ihan armosta vetämään viimeiset encoret, noin veltoilla huudoilla ei kyllä yleensä saa yhtään mitään, mutta Kotiteollisuuden jätkät on sen verran hyväntahtoisia, ettei ne viitsineet lähteä menemään poispäin, vaikka porukka olikin aika hiljaista, Yrjänä olisi saattanut sanoa että vitut, lähettiin!
Kyllä minä tykkäsin, hyvä veto (ja sointi Himos Areenalla oli taas kohdallaan, hyvä mesta sen puolesta) ja erityisen mukavaa oli kuulla harvinaisempia biisejä, parasta oli se, ettei Minä olen soinut ollenkaan, ei se ole huono biisi, mutta se olisi ollut liian ilmeistä yleisön kosiskelua, KT ei ole mikään jukeboksi eikä tarvitse sellaiseksi tullakaan, tehdä se mitä huvittaa ja itse haluaa, on yksi perustavaa laatua olevista syistä olla tämän bändin fani, vapaa valinta, jos ei miellytä suksi kuuseen.
Kiitos Kotiteollisuus, 8.joulukuuta nähdään.
Jukka
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Levyarvostelu/Kotiteollisuus: Murheen mailla 1996-2007
Kolmen levyn digipack jötkäle rehottaa pöydälläni, koko yhtyeen tuotanto on jo hyllyssä, mutta Hullu Ukko jutut on vähän huonommalla, Noitavasaraa olen joskus kuullut, mutta muut on aika vähille jääneet.
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.
Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.
+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.
Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!
Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.
Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.
Jukka
Tämä paketti kyllä näyttää melko täydellisesti sen mitä Kotiteollisuus pitää sisällään, räväköitä ralleja joita koko kansa hoilottaa sujuvasti kännissä, mutta toisaalta aivan helvetin hienoja sanoituksia, lauluja jotka oikeasti tuntuvat sisuksissa. Hynynen on itse sanonut Vieraan sanomaa kappaleen sanojen olevan kohdallaan, minusta se on yksi hienoimpia suomenkielisiä sanoituksia, 7 levyn paras biisi, ellei koko tuotannon paras, se kertosäe tyhjentää pajatson.
Eka levyllä on ep levyjen otsikkobiisit, kakkosella kaikki isoimmat hitit ja kolmosella on kaikki jalokivet, eli sinkkujen b puolia.
Ekan levyn paras on tietenkin Kultalusikka, biisi jonka merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, sen kuuleminen livenä on muuten ihan älyttömän puhdistava kokemus joka kerta, se hakkaa suoraan turpaan ja se tuntuu joka kerta yhtä hyvälle, se on sitä kuuluisaa louhimista parhaimmillaan. Käärmeiden historiaa on myös yksi ehdottomasti parhaista biiseistä, aivan mielettömän sujuvaa menoa jonka kertosäe pakottaa huutamaan täysillä, valehtelijat valehtelevat.... Routa ei lopu on myös ehdottomasti yksi NIITÄ KT biisejä, volume vaan kaakkoon ja nuppi tutisee mukavasti.
+-0 ja Kuolemajärvi ovat myös eka levyn parhautta, molemmissa on se tarvittava määrä ahdistusta että kappaleet jäävät mieleen, ensinmainitun ep:n ostamisen muistan todella hyvin, kovin oli samansuuntaiset olotilat ja vitutuksen käyrä hipoi jumbojettien lentokorkeutta. +-0 kuuntelu ei tosin helpottanut yhtään, mutta korvat soi kyllä viikon sahauksen jälkeen tauotta.
Toisen levyn helmiä on vaikea erotella, siellä on uusi biisi Valomerkki, jossa on lopussa ihan hyviä sanojen kulkuja, mutta Vieraan sanomaa ja Kaihola ovat kyllä lyömätön kaksikko, ne ovat 7 levyllä toinen ja kolmas biisi ja ne pitää aina kuunnella peräkkäin, sieltä se itku löytyy isostakin miehestä kun ne pauhaa täysillä, musiikin pitääkin tuntua kunnolla, muuten se on turhaa paskanjauhamista ja vinkunaa korvissa, markkinamiesten formaattikuraa. Kaiholan pitkä levyversio on aivan älyttömän hieno, sen loppu on se kohta missä aina alkaa poski kostumaan, ei sitä saatana pysty selittämään!
Vuonna yksi ja kaksi, KT:n tiukin biisin alku, rumpujen mätke tekee sellaisen olon, että olisi pakko saada mättää jotain saatanan painavaa nyrkkeilysäkkiä täysillä, pieksää sitä rumpujen tahtiin ja huutaa täysillä vaikka mitä, kiroilua tietenkin lähinnä, siinä on raivoa ja se tuntuu hyvälle. Jos sanon on Tomusta ja tuhkasta levyn tunnetuin biisi, se jolla KT alkoi lyödä läpi, Hynysen mukaan kertosäe osui kohdalleen, pitää paikkansa, sillä kertosäkeellä se läpilyönti tapahtui.
Kolmoslevyllä on siis niitä b-puolia, osa niistä on todella hyviä, kuten Ei Kenenkään maa, Helvetinpyörä ja Pirunpelto. KT singlet, kun niitä katsoo taaksepäin, sisältävät selkeästi bändin kehityskaaren pienoismuodossa, alkupään b-puolet ovat aika horjuvia vetoja verrattuna uusimpiin tuotoksiin, niissä on aina sellainen biisi, joka on ollut lähellä päätyä levylle ja siinä se ero on, se ei ole enää mikään "ylijäämäbiisi" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Levyn ulkoasu on hieno, vihkosessa on hienoja valokuvia, siis teknisesti ja niistä henkii se ystävyys mikä tämän bändin miehillä on keskenään, jokainen voi olla oma itsensä ja se näkyy.
Kotiteollisuus ei lähde minustakaan pois kulumallakaan,(sananmukaisesti) siitä on tullut osa minua eikä sen liekki sammu.
Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
