Autolla Areenan parkkitaloon, kolmenvartin odottelu hallin ulkopuolella, väkeä on valunut jo paikalle melkoisesti ja huomaa että on sunnuntai, jotenkin kaikki vaikuttavat olevan selvinpäin, suurin osa ainakin olikin.
Pari huomiota, paljon paikalla isiä ja äitejä jälkikasvun kanssa. Itse kuuluin tuohon samaan osastoon kahden poikani kanssa joista vanhempi on nähnyt Metallican kerran aiemmin ja nuorempi oli nyt ensimmäisellä keikalla mukana. Ensimmäisellä keikalla siis muutenkaan ikinä.
Aloitetaan sitten rässin kuninkaista, metallin keisareista niin ei jää mitään epäselväksi.
Ruumiintarkastelun jälkeen sisään, kohta jo alkoi kuulua jotain saatanan rämpyttelyä, Mastodon.
Mastodon, Mastodon, kohta sulla housus paska on, kuule tuo bändi taidoiltaan olematon.
Moinen jööti olisi voinut jäädä kyllä ihan suosiolla kotiin, paskat soundit, paska bändi.
Lamb of God. Laulaja kerjäsi turpaansa kutsumalla yleisöä motherfuckereiksi 35 kertaa minuutissa taajuudella, saatanan pitkätukka, kannattaisi vähän miettiä mitä tulee tänne asti sanomaan, täysi pelle koko jätkä.
Kokonaisuuden kruunasi paskin lavasoundi mitä olen eläessäni kuullut, laulajan kitinää hädin tuskin erotti, ainoastaan se motherfucker kuului, kaikki muu oli pelkkää kuraa.
Rummut ja basso oli miksattu niin pintaan että kuullosti lähinnä siltä kuin joku yrittäisi tulla bobcatilla talosi ulkoseinän läpi.
Biiseistä ei saanut mitään tolkkua ja kun laulajaa ei kunnolla kuullut, tuntui kuin istuisi jossain helvetin täristimessä ja joku saatanan kääpiö vittuilee lavalta.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään näitä uusia jenkkibändejä vastaan, mutta näillä tollikoilla olisi paljon asennepuolella opittavaa, nämä kaikki on olevinaan jotain messiaita, mutta tosiasiassa ne lämmittää vanhaa ruumista vain huutamalla päälle ja heiluttamalla moppitukkaa edestakaisin, hankkimalla jalat ja kädet tatuointeja täyteen ja kulkemalla lavalla vittu POLVIHOUSUISSA!!!!
Voiko enää olla tyhmemmän näköisiä vetimiä lavalla päällä kuin nuo? Ei voi, sitten vielä se maaninen hyppiminen ja poukkoilu kuin tulikuuma ranstakka perseessä, nauratti kyllä ihan kympillä.
Paska bändi ja paskat soundit.
Kello alkaa lähestyä yhdeksää illalla ja Metallican keikka lähestyy uhkaavasti, areenan yläpuolella roikkuu 8 Death Magnetic albumin tunnusta, ruumisarkkua jotka ovat valtavia valorigejä. Neljä näistä laitteista on varsinaisen lavan päällä, lava on hyvä Metallica konsepti, mikrofoneja ja monitoreja joka reunalla ja sivulla, eli kaverit voivat laulaa ja soittaa ihan missä päin lavaa vain haluavat. Keskellä lavaa on pyörivä rumpukoroke eli Lars voipi soitella neljään ilmansuuntaan illan aikana.
Yleisö tekee aaltoja, huudetaan ja taputetaan...
Maailman kovin ja hienoin alkunauha tärähtää käyntiin. Minä olen kuullut tämän jo monta kertaa, mutta joka kerta se herättää verenkierron täysille. Ennio Morriconen "Ecstasy of Gold" räjäyttää talon täyteen huutoon heti kättelyyn.
That Was Just Your Life on odotettu avaus, ollaanhan nyt Death Magnetic kiertueella, biisi on kyllä aivan oikea aloitusveto, bändi vaikuttaa olevan heti hereillä ja yleisö myös.
Valoshow on aivan omaa luokkaansa, missään en ole ennen moista valojen kirjoa nähnyt ja lavan yläpuolella olevat arkut alkavat laskeutua ja kääntyillä.
Hetfieldin laulu kuullostaa tosi terävältä, hyvä soundi ja hullut valot piiskaavat yleisöä koko rahan edestä.
End of The Line joka toimii myös hyvin livenä, sitten tulee kyllä helmiä sioille, Ride The Lightning albumilta soitetaan illan aikana seuraavat: Fight Fire With Fire, Trapped Under Ice!!!!, For Whom the Bell Tolls. Nämä vanhemmat biisit saavat kyllä koko areenan yleisön hulluun raivoon, Metallica poikkeaa siinä monesta bändistä, vaikka äijät ovat soittaneet kauan niin vanhojen biisien soitossa ei kuulu mitään groovejazzia vaan rässiä soitetaan niinkuin kuuluu, tykisti. Trapped Under Ice ja Fight Fire olivat ehdottomia illan kohokohtia itselleni, sillä Ride The Lightning on vaan tosi kova levy edelleen.
No Remorse ja uuden levyn biiseistä Broken, Beat and Scarred, The Day That Never Comes, All Nightmare Long toimivat aivan loistavasti.
One on aina se yksi niistä odotetuimmista, sillä on varmaa että tehosteita riittää ja niin oli nytkin, liekkejä ja pauketta ja hullua raivoa bändiltä biisin aikana, erinomainen veto.
Nothing Else Matters on yksi kaikkien aikojen hienoimpia biisejä koko rokin historiassa, se on järkyttävän kova ja se toimii aina vaan.
Enter Sandman ja illan viimeisenä tietenkin Seek&Destroy, jonka aikana huudetaan viimeisetkin voiman ja äänen sekä vitutuksen rippeet Areenan kattoa kohti, kattoa jota tuli oltua asentamassa paikoilleen joskus vuonna 1996, siinä on jotain runollista oikeutta, se katto jonka tekeminen otti niin koville tarjosi suojan tälle odotetulle keikalle ja minä tunsin kyllä olevani elossa jokaisella solullani.
Mitään ei jäänyt varastoon, eikä säästellyt kyllä bändikään yhtään vaikka vetävät tänään toisen loppuunmyydyn keikan Areenalla, kaverini on siellä tänäänkin nauttimassa annista ja on siellä pari kolme muutakin kaveria... onnelliset.
Metallica näytti jälleen kerran miksi se on suurin ja kaunein, tämä keikka oli varmasti top3 keikkoja tältä bändiltä mitä olen nähnyt, olen puhunut!Ugh!
Jukka
15. kesäkuuta 2009
Keikkaraportti:Brüssel Kaupallinen, Pub Katse Jyväskylä 12.06.2009
"Lähetkö perjantaina paariin?" Minkä tautta? "Brüssel Kaupallisen keikalle" Lähen.
Jyväskylässä oli menossa Sataman Yö niminen, keskustan helvetin esikartanoksi muuttava, jonkinlainen kulttuuritapahtuma, elävää musiikkia, viinaa, kaljaa, oksennusta, kusta, paskaa, tappeluja, vitun selittämistä ja mussuttamista eli suurimmalta osaltaan ihan täysin turhaa touhua, tosin tämänvuotinen juhla pelasti kasvonsa sillä, että siellä esiintyi Rattus, joka on muuten ihan tolkkuttoman kova bändi edelleen, aina.
Brüssel Kaupallinen veti keikan Pub Katseessa perjantaina alkaen puolenyön maissa, miehet olivat matkalla Provinssi Rockiin Seinäjoelle seuraavana päivänä, joten tämä veto varmaankin oli hyvää treeniä sitä varten.
Asenne tosin ei ollut mikään treeniveto, ei pidä ymmärtää väärin. Tarkoituksena oli kyllä tappaa ihan täysillä ja voin kyllä kertoa, että hyvin onnistuttiin siinä!
Helttusen lavakarisma ja ote toimintaan ansaitsee rajusti kiitosta, se on kaikki peliin ja ei mitään selityksiä. Välispiikit olivat helvetin älykkäitä, sanallinen osaaminen on kyllä aina hienoa, se antaa sitä jotain jota nimitetään vaaran tunteeksi, ei voi olla ihan varma että vittuiliko se, vai kehuiko. Se on parasta.
Mitä taas tulee bändiin kokonaisuutena oli kyllä kova veto kaikinpuolin, se ehdottomuus joka leimaa Brüssel Kaupallista on se mitä sanotaan ydinosaamiseksi ja siitä kiinnipitämiseksi, ei lähdetä nuoleksimaan ketään vaan tehdään mitä halutaan, annetaan muiden huolehtia siitä joojoomies osastosta ja tehköön muut mitä haluaa.
Biiseistä jäivät erityisesti mieleen sellaiset helmet kuin: Nahkaradio, Varjele mun järkeni(joka on muuten parasta!), Musta Pyöveli.
Vanhempaakin materiaalia kuultiin ja se toimi kyllä myös erinomaisesti.
Bändin musiikissa huomio kiinnittyy sanoituksiin, minusta suomeksi laulavalla bändillä on paljon kovempi haaste siinä mielessä kuin englanniksi vetävillä, sanoitukset ei kuitenkaan voi olla ihan mitä sattuu, tai voi toki olla, mutta se kuullostaa äkkiä niin ylitaiteelliselta tai sitten ihan armottoman hölmöltä. Englanniksi nyt voi vetää vaikka perkele keijujen kengistä ja jengi on ihan pähkinöinä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Tähän loppuun lainaan vielä Varjele mun järkeni biisin tekstiä:
Katumuksen paholainen käy taas kimppuuni, se istuu olkapäälläni ja kuiskii valheita korvaan.
Se käyttää kaikki keinot, kun yrittää pitää hereillä. Olen juonut sen viimeisen pullon ja avannut uuden perään.
Pyydän rukoilemaan vielä kanssani, en pelkää kuolemaa vain juoppohulluutta.
Ota pois kaikki muu, pese vaikka mullalla suu,
mutta varjele mun järkeni
Kullan kallis
Kiitokset Brüssel Kaupallisen miehistölle ystävällisyydestä ja siitä että tulivat Jyväskylään keikalle.
Jukka
p.s. basisti Korkalan punainen Fender Jaguar Bass on maailman viileimmän näköinen soitin.
Jyväskylässä oli menossa Sataman Yö niminen, keskustan helvetin esikartanoksi muuttava, jonkinlainen kulttuuritapahtuma, elävää musiikkia, viinaa, kaljaa, oksennusta, kusta, paskaa, tappeluja, vitun selittämistä ja mussuttamista eli suurimmalta osaltaan ihan täysin turhaa touhua, tosin tämänvuotinen juhla pelasti kasvonsa sillä, että siellä esiintyi Rattus, joka on muuten ihan tolkkuttoman kova bändi edelleen, aina.
Brüssel Kaupallinen veti keikan Pub Katseessa perjantaina alkaen puolenyön maissa, miehet olivat matkalla Provinssi Rockiin Seinäjoelle seuraavana päivänä, joten tämä veto varmaankin oli hyvää treeniä sitä varten.
Asenne tosin ei ollut mikään treeniveto, ei pidä ymmärtää väärin. Tarkoituksena oli kyllä tappaa ihan täysillä ja voin kyllä kertoa, että hyvin onnistuttiin siinä!
Helttusen lavakarisma ja ote toimintaan ansaitsee rajusti kiitosta, se on kaikki peliin ja ei mitään selityksiä. Välispiikit olivat helvetin älykkäitä, sanallinen osaaminen on kyllä aina hienoa, se antaa sitä jotain jota nimitetään vaaran tunteeksi, ei voi olla ihan varma että vittuiliko se, vai kehuiko. Se on parasta.
Mitä taas tulee bändiin kokonaisuutena oli kyllä kova veto kaikinpuolin, se ehdottomuus joka leimaa Brüssel Kaupallista on se mitä sanotaan ydinosaamiseksi ja siitä kiinnipitämiseksi, ei lähdetä nuoleksimaan ketään vaan tehdään mitä halutaan, annetaan muiden huolehtia siitä joojoomies osastosta ja tehköön muut mitä haluaa.
Biiseistä jäivät erityisesti mieleen sellaiset helmet kuin: Nahkaradio, Varjele mun järkeni(joka on muuten parasta!), Musta Pyöveli.
Vanhempaakin materiaalia kuultiin ja se toimi kyllä myös erinomaisesti.
Bändin musiikissa huomio kiinnittyy sanoituksiin, minusta suomeksi laulavalla bändillä on paljon kovempi haaste siinä mielessä kuin englanniksi vetävillä, sanoitukset ei kuitenkaan voi olla ihan mitä sattuu, tai voi toki olla, mutta se kuullostaa äkkiä niin ylitaiteelliselta tai sitten ihan armottoman hölmöltä. Englanniksi nyt voi vetää vaikka perkele keijujen kengistä ja jengi on ihan pähkinöinä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Tähän loppuun lainaan vielä Varjele mun järkeni biisin tekstiä:
Katumuksen paholainen käy taas kimppuuni, se istuu olkapäälläni ja kuiskii valheita korvaan.
Se käyttää kaikki keinot, kun yrittää pitää hereillä. Olen juonut sen viimeisen pullon ja avannut uuden perään.
Pyydän rukoilemaan vielä kanssani, en pelkää kuolemaa vain juoppohulluutta.
Ota pois kaikki muu, pese vaikka mullalla suu,
mutta varjele mun järkeni
Kullan kallis
Kiitokset Brüssel Kaupallisen miehistölle ystävällisyydestä ja siitä että tulivat Jyväskylään keikalle.
Jukka
p.s. basisti Korkalan punainen Fender Jaguar Bass on maailman viileimmän näköinen soitin.
3. kesäkuuta 2009
Keikkaraportti: Mötherhead, Crucified Barbara, Harley Davidson Super Rally Seinäjoki 31.5.09
"jos mä oon pystyssä silloin kun te vedätte sen keikan niin mä tuun kuvaamaan sen",
se oli lause joka tuli lausuttua ääneen talvella 2009 kun Mötherheadin keikka Harrikka rallissa varmistui ja sitä lähdettiin lunastamaan toukokuun lopussa.
Matkalla Seinäjoelle ehti miettimään millaista väkeä paikalla on, mutta tiedossa toki oli sekin että siellä ei ole mikään teinihelvetti odottamassa,( keskenkasvuiset jotka kuvittelevat osaavansa juoda, suurimmat amatöörit mitä viinan kanssa voi olla yleensäkään liikkeellä, itkevät perkele joka ilta vielä sen päälle että juovat liikaa, hyi helevetti.) vaan aikuisia ihmisiä.
Seinäjoelle saapuessani huomasin että on täällä väkeä aikaslailla paljon, pyöriä liikkui joka puolella tosi paljon ja paukkeesta päätelleen ei juurikaan japsivalmisteisia ollut yksikään.
Auto parkkiin Kalmasterin opastuksella backstage alueelle ja eikun alueen antimista nauttimaan, jos olisi ollut ilmaiselle perso, niin olispa ollut ihan kusessa, kaljaa yms. tarjolla niin paljon kuin sattui kiinnostamaan, vaan tämän kanssa ei ole nyt ollut ongelmia koskaan, mukavaa väkeä järjestävän tahon puolella, ihan jees hommaa.
Jossain vaiheessa tuli illan pääesiintyjätkin paikalle, bussilla joka oli iso ja korkea. Vanhoja miehiä oli ne joka ikinen, tai ainakin siltä näyttivät.
Huomasin myös yllättäen tonteilla oikeita kissojakin, Crucified Barbara tuo neljän naisen muodostama rockbändi länsinaapurista.
Alkuillasta esiintyi jotain jumppabändejä, sitten tulikin aika CB:n naisten nousta lavalle, pjerkele!
Laulaja Mia, siinä on muuten todella tiukka nainen laulamaan ja soittamaan. Eniten kiitosta hänelle siitä että on muuten englannin kielen ääntämys hallussa ja se ärsyttävä ruotsalaisnuotti ei kuulu yhtään, ihan kovia naisia louhimaan, komppikitaristi soitti todella pornossa asusteessa, ehkä vähän liiankin, sillä se itse asiassa syö rock uskottavuutta jos pelkillä tisseillä ruvetaan hommaa viemään eteenpäin. Onhan ne tietysti bonus, mutta kuitenkin. Samoin tällä leidillä oli todella ärsyttävä tapa heiluttaa päätään ja hiuksiaan edestakaisin, silleen pari kertaa kuin joku vitun pakkoliike, hirveä klisee.
Bändin tänä vuonna ilmestynyt levy Til Death do us Party oli hyvin edustettuna ja Killer on his Knees ja Sex Action mm. olivat erityisen kovia vetoja.
Yleensä ottaen bändin biisit ovat huomattavasti keskitasoa parempia, liveaktissa parempi rumpali tekisi musasta paljon jämäkämpää, komppi laahasi välillä pahasti, mutta mitä helvettiä minä siitä tajuan? Hyvin ne veti joka tapauksessa. Se oli muuten se komppikitaristi ainut jolta jäi saamatta nimmari uuden levyn kanteen, tietenkin.
Illan pää pönöttäjistä en mainitse juurikaan muuta kuin sen, että en katsonut keikasta kuin noin 10 minuuttia ja sinä aikana laulaja sanoi "Hell Yeah" ainakin 34 kertaa, joten redneck annokseni tuli täytettyä ihan puhtaasti. En minä siitä enää mitään tajua koko bändistä, vittu mitä yleisön perseen nuolemista oli vetää toiseksi viimeisenä Free Bird, ei ne sitä huonosti soittaneet, mutta se oli minulle liikaa.
Muutenkin bändin kaikki biisit venytettiin äärimmilleen että ehtivät aina joku vetää happea. Tämmöisen bändin työtä tottakai arvostan, pitkän linjan hommia vaan aikansa kutakin.
Lavalle kaksi stripparia, joiden aktista nyt ei ole paljon lapsille kerrottavaa, väsynyttä touhua(tämän aktin aikana Laitinen lausui kyllä kuolematonta tekstiä siitä, että jos maan ulkopuolista elämää on olemassa niin ei ole ihmettä että ne lyö tämän pallon kohdalla kaasun pohjaan..) ja onneksi aikataulusta kirittiin 10 minuuttia pois niin saatiin illan varsinainen pääesiintyjä lavalle, Mötherhead Jyväskylästä!
Bändi vetää pari kolme ekaa biisiä vähän jäässä, helvetin iso yleisö, iso lava, isot valot ja tietenkin pommikone valorigi, jonka valmistajat Sinkkonen ja Risto Ramone olivat tietenkin tonteilla mukana, mutta kun homma lähti oikeasti käyntiin, niin voin sanoa vilpittömästi että se alkoi toimia kuin kone.
Setissä ovat mm. The Chase is Better than the Catch, The Hammer, Metropolis, Shake Your Blood, Stay Clean, RAMONES(jonka aikana mr.R.Ramone soitti ansiokkaan ilmakitara osuuden), Killed by Death jonka aikana muuten Crucified Barbaran Mian oli määrä tulla laulamaan biisi, mutta sieltä tulikin koko bändi! Naiset olivat soittaneet oman settinsä jo useamman tunnin aiemmin, mutta Mia oli luvannut tulla laulamaan kun Mötherhead lainasi rumpusettiä naisille.
Tällainen ystävällisyys oli melko uskomatonta, ei ne nyt kuitenkaan ole mikään empätiijä ryhmä, pari levyä ja muutama single jo julkaistuna, kiertueita mm. Motörheadin lämppärinä jne.
Yksi leideistä heitti kärrynpyöriä lavalle tullessaan, kaikilla oli ihan oikeasti hauskaa eikä mitään viran puolesta ilmeitä.
Mia nappasi komppikitaristi Klaran syliinsä ja kantoi lavan eteen näytille, yleisö tykkäsi hulluna, kunnon show illan päätteeksi.
Killed By Deathin jälkeen kuultiinkin sitten jo esikuvien kuuluisaksi tekemä setin päätös, helvetinmoinen pommikoneen moottorien ääni alkaa jyristä pa:sta ulos ja valorigi alkaa liikkua ja valot syttyvät siipiin, Bomber, tuo ehkä paras Motörheadin biisi ikinä alkaa suorastaan vyöryä yleisön niskaan, ei meinaa pystyä käsittämään sillä biisi on todella raju ja se sytyttää yleisön hulluun menoon, tähän ei tarvita päälle kuin Ace of Spades ja niittinä Overkill ja koko vitun Harrikka mesta on louhittu paskaksi!
Keikan jälkeen on osin jopa epätodellinen olo, kaikki on mennyt putkeen kuin elokuvissa, kaikki ovat hymyssäsuin ja fiilis on korkealla, Akun Tehtaan lavamiehistö on myös ihan liekeissä, he kaikki olivat sitä mieltä että oli kova veto ja pommikone sai paljon suitsutusta myös.
Montako Motörhead coverbändiä tiedät itse, joilla on moinen laite mukanaan?
Minä olen monesti sanonut olevani onnekas ihminen, niin olin nytkin ja olin todistamassa yhden miehen 20- vuotisen unelman toteutumista ja ikuistin sitä kameralla parhaani mukaan.
Hats off for Kamu!
Hyppään keikan jälkeen mustaan autooni, aamuyö on jo pitkällä, auringon nousuun on vajaa tunti. Kaasu pohjaan ja kohti Porholaa, alkukesän auringonnousu saattelee matkaa jonka aikana soittimesta kuuluu Kotiteollisuutta ja Motörheadia. Musta auto tulee kotipihaan klo 5.05 aamulla, hipin päivä on päättynyt.
Jukka
se oli lause joka tuli lausuttua ääneen talvella 2009 kun Mötherheadin keikka Harrikka rallissa varmistui ja sitä lähdettiin lunastamaan toukokuun lopussa.
Matkalla Seinäjoelle ehti miettimään millaista väkeä paikalla on, mutta tiedossa toki oli sekin että siellä ei ole mikään teinihelvetti odottamassa,( keskenkasvuiset jotka kuvittelevat osaavansa juoda, suurimmat amatöörit mitä viinan kanssa voi olla yleensäkään liikkeellä, itkevät perkele joka ilta vielä sen päälle että juovat liikaa, hyi helevetti.) vaan aikuisia ihmisiä.
Seinäjoelle saapuessani huomasin että on täällä väkeä aikaslailla paljon, pyöriä liikkui joka puolella tosi paljon ja paukkeesta päätelleen ei juurikaan japsivalmisteisia ollut yksikään.
Auto parkkiin Kalmasterin opastuksella backstage alueelle ja eikun alueen antimista nauttimaan, jos olisi ollut ilmaiselle perso, niin olispa ollut ihan kusessa, kaljaa yms. tarjolla niin paljon kuin sattui kiinnostamaan, vaan tämän kanssa ei ole nyt ollut ongelmia koskaan, mukavaa väkeä järjestävän tahon puolella, ihan jees hommaa.
Jossain vaiheessa tuli illan pääesiintyjätkin paikalle, bussilla joka oli iso ja korkea. Vanhoja miehiä oli ne joka ikinen, tai ainakin siltä näyttivät.
Huomasin myös yllättäen tonteilla oikeita kissojakin, Crucified Barbara tuo neljän naisen muodostama rockbändi länsinaapurista.
Alkuillasta esiintyi jotain jumppabändejä, sitten tulikin aika CB:n naisten nousta lavalle, pjerkele!
Laulaja Mia, siinä on muuten todella tiukka nainen laulamaan ja soittamaan. Eniten kiitosta hänelle siitä että on muuten englannin kielen ääntämys hallussa ja se ärsyttävä ruotsalaisnuotti ei kuulu yhtään, ihan kovia naisia louhimaan, komppikitaristi soitti todella pornossa asusteessa, ehkä vähän liiankin, sillä se itse asiassa syö rock uskottavuutta jos pelkillä tisseillä ruvetaan hommaa viemään eteenpäin. Onhan ne tietysti bonus, mutta kuitenkin. Samoin tällä leidillä oli todella ärsyttävä tapa heiluttaa päätään ja hiuksiaan edestakaisin, silleen pari kertaa kuin joku vitun pakkoliike, hirveä klisee.
Bändin tänä vuonna ilmestynyt levy Til Death do us Party oli hyvin edustettuna ja Killer on his Knees ja Sex Action mm. olivat erityisen kovia vetoja.
Yleensä ottaen bändin biisit ovat huomattavasti keskitasoa parempia, liveaktissa parempi rumpali tekisi musasta paljon jämäkämpää, komppi laahasi välillä pahasti, mutta mitä helvettiä minä siitä tajuan? Hyvin ne veti joka tapauksessa. Se oli muuten se komppikitaristi ainut jolta jäi saamatta nimmari uuden levyn kanteen, tietenkin.
Illan pää pönöttäjistä en mainitse juurikaan muuta kuin sen, että en katsonut keikasta kuin noin 10 minuuttia ja sinä aikana laulaja sanoi "Hell Yeah" ainakin 34 kertaa, joten redneck annokseni tuli täytettyä ihan puhtaasti. En minä siitä enää mitään tajua koko bändistä, vittu mitä yleisön perseen nuolemista oli vetää toiseksi viimeisenä Free Bird, ei ne sitä huonosti soittaneet, mutta se oli minulle liikaa.
Muutenkin bändin kaikki biisit venytettiin äärimmilleen että ehtivät aina joku vetää happea. Tämmöisen bändin työtä tottakai arvostan, pitkän linjan hommia vaan aikansa kutakin.
Lavalle kaksi stripparia, joiden aktista nyt ei ole paljon lapsille kerrottavaa, väsynyttä touhua(tämän aktin aikana Laitinen lausui kyllä kuolematonta tekstiä siitä, että jos maan ulkopuolista elämää on olemassa niin ei ole ihmettä että ne lyö tämän pallon kohdalla kaasun pohjaan..) ja onneksi aikataulusta kirittiin 10 minuuttia pois niin saatiin illan varsinainen pääesiintyjä lavalle, Mötherhead Jyväskylästä!
Bändi vetää pari kolme ekaa biisiä vähän jäässä, helvetin iso yleisö, iso lava, isot valot ja tietenkin pommikone valorigi, jonka valmistajat Sinkkonen ja Risto Ramone olivat tietenkin tonteilla mukana, mutta kun homma lähti oikeasti käyntiin, niin voin sanoa vilpittömästi että se alkoi toimia kuin kone.
Setissä ovat mm. The Chase is Better than the Catch, The Hammer, Metropolis, Shake Your Blood, Stay Clean, RAMONES(jonka aikana mr.R.Ramone soitti ansiokkaan ilmakitara osuuden), Killed by Death jonka aikana muuten Crucified Barbaran Mian oli määrä tulla laulamaan biisi, mutta sieltä tulikin koko bändi! Naiset olivat soittaneet oman settinsä jo useamman tunnin aiemmin, mutta Mia oli luvannut tulla laulamaan kun Mötherhead lainasi rumpusettiä naisille.
Tällainen ystävällisyys oli melko uskomatonta, ei ne nyt kuitenkaan ole mikään empätiijä ryhmä, pari levyä ja muutama single jo julkaistuna, kiertueita mm. Motörheadin lämppärinä jne.
Yksi leideistä heitti kärrynpyöriä lavalle tullessaan, kaikilla oli ihan oikeasti hauskaa eikä mitään viran puolesta ilmeitä.
Mia nappasi komppikitaristi Klaran syliinsä ja kantoi lavan eteen näytille, yleisö tykkäsi hulluna, kunnon show illan päätteeksi.
Killed By Deathin jälkeen kuultiinkin sitten jo esikuvien kuuluisaksi tekemä setin päätös, helvetinmoinen pommikoneen moottorien ääni alkaa jyristä pa:sta ulos ja valorigi alkaa liikkua ja valot syttyvät siipiin, Bomber, tuo ehkä paras Motörheadin biisi ikinä alkaa suorastaan vyöryä yleisön niskaan, ei meinaa pystyä käsittämään sillä biisi on todella raju ja se sytyttää yleisön hulluun menoon, tähän ei tarvita päälle kuin Ace of Spades ja niittinä Overkill ja koko vitun Harrikka mesta on louhittu paskaksi!
Keikan jälkeen on osin jopa epätodellinen olo, kaikki on mennyt putkeen kuin elokuvissa, kaikki ovat hymyssäsuin ja fiilis on korkealla, Akun Tehtaan lavamiehistö on myös ihan liekeissä, he kaikki olivat sitä mieltä että oli kova veto ja pommikone sai paljon suitsutusta myös.
Montako Motörhead coverbändiä tiedät itse, joilla on moinen laite mukanaan?
Minä olen monesti sanonut olevani onnekas ihminen, niin olin nytkin ja olin todistamassa yhden miehen 20- vuotisen unelman toteutumista ja ikuistin sitä kameralla parhaani mukaan.
Hats off for Kamu!
Hyppään keikan jälkeen mustaan autooni, aamuyö on jo pitkällä, auringon nousuun on vajaa tunti. Kaasu pohjaan ja kohti Porholaa, alkukesän auringonnousu saattelee matkaa jonka aikana soittimesta kuuluu Kotiteollisuutta ja Motörheadia. Musta auto tulee kotipihaan klo 5.05 aamulla, hipin päivä on päättynyt.
Jukka
25. huhtikuuta 2009
Keikkaraportti: Sapattivuosi, Lutakko Jyväskylä, 23.4.2009
Black Sabbathia suomeksi, ensimmäinen muistikuva on muutaman vuoden takaa, kun Radio Rockin aamussa soi Kännin piikkiin, ajattelin että mitä vittua? Ensimmäinen kuuntelu oli todella outo kokemus, mutta se aiheutti sen että oli pakko ostaa bändin pari ilmestynyttä levyä, Sapattivuosi ja Vol 2.
Kyllä ne alkoivat aueta kun niitä rupesi oikein kuuntelemaan, tajusi heti miten hienosti sanoitukset oli vedetty alkuperäisiä kunnioittaen, eli ne eivät sano juuri mitään, mutta toisaalta kovinkin paljon kun osaat tulkita niitä oikein.
Nyt kolmannen levyn Ihmisen Merkki laulusolistiksi oli pyydetty Marco Hietalaa, joka olikin mieluusti suostunut hommaan, Dion ajan biiseissä on laulajalle haastetta, mutta Hietala on kyllä mies jolla ei tällä kohtaa ole ongelmaa, mestariluokan tekijä aivan ehdottomasti.
Keikan alussa taustanauhana tulee E5150, joka muuten möyrähtelee todella komeasti, setti käyntiin biisillä Laki 666(Mob Rules) ja homma on heti alusta jo ihan täyttä juhlaa. Lutakossa on väkeä paikalla todella paljon, vanhan liiton miehet ja naiset eivät tällaista jätä väliin se on varmaa, on jo tullessa tavallaan vähän haikeutta mielessä, tokko tätä bändiä tässä kokoonpanossa enää koskaan näkeekään...
Settiin kuuluvat kaikki uuden levyn vedot, Ihmisen merkki(Sign of the Southern Cross) ja Tuli ja Maa(Heaven and Hell) ovat aivan erityisen hienoja, vanhemmista jäivät erityisesti mieleen Sotasiat(War Pigs) ja Kännin piikkiin(Sweet Leaf) joka muuten on ehkä paras Sabbath biisi, Children of the Grave voi ehkä olla vielä parempi, se on fifty-sixty.
Ei voi sanoa muuta kuin sen, että rytmipuolen hoitaneet Aunesluoma ja Vehmas ovat todella kovia jätkiä mättämään, Sabbathin musiikissa on pari erittäin tunnistettavaa piirrettä, toinen on tuo basso joka jyskää ja vyöryy, toinen on todella kovaa lyövä rumpali, molemmat tekivät alkuperäiselle jutulle kunniaa todella hienosti, taitavia soittajia ehdottomasti.
Kitaroinnista huolehti CMX bändin Janne Halmkrona, tässä bändissä mies soittaa SG:llä, tietysti.
Niinhän tekee riffimestari Tony Iommikin.
Marco Hietala tulikin jo mainittua alussa, maaginen mies laulajana, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistaa tuon illan, mahtava meininki.
Viimeisenä biisinä tuli paljon radiosoittoa saanut Pelon Lait(Neon Knights), jonka aluksi bändi ovelasti veivasi pätkän Paranoidia, tuota biisiä jota melkein joka bändiltä pyydetään jollain keikalla.
Tässä on pari päivää mennyt miettiessä mihin tuo keikka asettuu omien keikkojen muistilistalla, voin kertoa että se on todella korkealla, kaikki te jotka jätitte keikan väliin, voin lohduttaa teitä muutamilla sanoilla: vitun urpot! hähäää! mokasitte pahasti!
Sapattivuodelle suuret kiitokset!
Jukka
Kyllä ne alkoivat aueta kun niitä rupesi oikein kuuntelemaan, tajusi heti miten hienosti sanoitukset oli vedetty alkuperäisiä kunnioittaen, eli ne eivät sano juuri mitään, mutta toisaalta kovinkin paljon kun osaat tulkita niitä oikein.
Nyt kolmannen levyn Ihmisen Merkki laulusolistiksi oli pyydetty Marco Hietalaa, joka olikin mieluusti suostunut hommaan, Dion ajan biiseissä on laulajalle haastetta, mutta Hietala on kyllä mies jolla ei tällä kohtaa ole ongelmaa, mestariluokan tekijä aivan ehdottomasti.
Keikan alussa taustanauhana tulee E5150, joka muuten möyrähtelee todella komeasti, setti käyntiin biisillä Laki 666(Mob Rules) ja homma on heti alusta jo ihan täyttä juhlaa. Lutakossa on väkeä paikalla todella paljon, vanhan liiton miehet ja naiset eivät tällaista jätä väliin se on varmaa, on jo tullessa tavallaan vähän haikeutta mielessä, tokko tätä bändiä tässä kokoonpanossa enää koskaan näkeekään...
Settiin kuuluvat kaikki uuden levyn vedot, Ihmisen merkki(Sign of the Southern Cross) ja Tuli ja Maa(Heaven and Hell) ovat aivan erityisen hienoja, vanhemmista jäivät erityisesti mieleen Sotasiat(War Pigs) ja Kännin piikkiin(Sweet Leaf) joka muuten on ehkä paras Sabbath biisi, Children of the Grave voi ehkä olla vielä parempi, se on fifty-sixty.
Ei voi sanoa muuta kuin sen, että rytmipuolen hoitaneet Aunesluoma ja Vehmas ovat todella kovia jätkiä mättämään, Sabbathin musiikissa on pari erittäin tunnistettavaa piirrettä, toinen on tuo basso joka jyskää ja vyöryy, toinen on todella kovaa lyövä rumpali, molemmat tekivät alkuperäiselle jutulle kunniaa todella hienosti, taitavia soittajia ehdottomasti.
Kitaroinnista huolehti CMX bändin Janne Halmkrona, tässä bändissä mies soittaa SG:llä, tietysti.
Niinhän tekee riffimestari Tony Iommikin.
Marco Hietala tulikin jo mainittua alussa, maaginen mies laulajana, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistaa tuon illan, mahtava meininki.
Viimeisenä biisinä tuli paljon radiosoittoa saanut Pelon Lait(Neon Knights), jonka aluksi bändi ovelasti veivasi pätkän Paranoidia, tuota biisiä jota melkein joka bändiltä pyydetään jollain keikalla.
Tässä on pari päivää mennyt miettiessä mihin tuo keikka asettuu omien keikkojen muistilistalla, voin kertoa että se on todella korkealla, kaikki te jotka jätitte keikan väliin, voin lohduttaa teitä muutamilla sanoilla: vitun urpot! hähäää! mokasitte pahasti!
Sapattivuodelle suuret kiitokset!
Jukka
Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride ja Soulfallen, Henry´s Pub Kuopio 15.4.2009
Keskiviikkona Kuopioon, normitoimintaa, paitsi että seuraavana päivänä on magneetto ihan homeessa, mutta sen ajatuksen kanssa oli vain elettävä. Ihminen elää vain kerran ja se kerta on käytettävä hyväksi havaitsemallaan tavalla. Yksi sellainen on lähteä rokkenroll keikalle, musiikki livenä on parasta.
Onneksi ajomatka kalakukkoperkeleiden kaupunkiin on suhteellisen helppo nakki, vielä kun sää suosi hamppia, matka taittui sukkelaan.
Henry´s Pub on mesta jossa ei ole tullut aiemmin käytyä, perkele tässä kellarissa on louhinut kovia nimiä, nimmaroidut julisteet seinillä kehystettynä kertoivat karua tarinaa. On varmaan kohtuullisen lämmin tunnelma kun paikalla on isoja nimiä, mesta ei nimittäin ole mikään Colosseum, pikemminkin katosta tulee mieleen kuvat Liverpoolin Cavern Clubilta, tiiliholvikaaret ja silleen, siisti paikka.
Eipä aikaakaan kun tutunnäköiset jätkät marssivat lavalle alkunauhan tahdissa, Manufacturer´s Pride on aivan vitun kova livebändi, jokainen joka bändin näkee tulee toteamaan saman asian. Uuden levyn(Sound of God´s Absence) biisit taittuvat hienosti, erityisiä kohokohtia ovat eittämättä Murder Mandate, Stillborn Messiah, Adeptus Satanicus ja videoltakin tuttu biisi Dahlia, joka muuten on oikeasti todella kaunis nainen...
Manu tulee nousemaan suurenkin yleisön tietoisuuteen ennen pitkää sillä bändin musiikissa on sellaisia elementtejä, jotka varmasti miellyttävät monia, rankkaa mättöä höystettynä kauniilla melodisilla osilla, nämä paljastavat selkeästi bändi potentiaalin ja monipuolisuuden.
Livenä paketti on myös erittäin tiukka, marimekkopaidat saa kyytiä niin perkeleesti.
Illan päätti toinen Jyväskylän bändi, Soulfallen. Tämän bändin musiikkia voisi kuvailla sanoilla Musta metalli, komeita melodisia osia ja toisaalta ihan helvetinmoista mätkettä. Bändin uusin levy Grave New World on komean kuuloinen tuotos, sitä pitää veivata vielä lisää, edellinen World Expiration on pyörinyt itselläkin soittimessa aika tiuhaan, onneksi jätkät vetävät sieltäkin biisejä, varsinkin viimeisenä soitettu Death of the Tyrant on livenä komea veto.
Bändillä on juuri samoin kuin Manullakin, erittäin tiukka live ote, biisit rullaavat hienosti eteenpäin ja voin kertoa että tukka heilui myös eturivin hc faneilla, jos ite yrittäisi moista tehdä, voisi olla seuraava päivä melko toivotonta, joko pää olisi kainalossa tai kaulatukea joutuisi käyttämään pari viikkoa, siisti meininki.
Yleisöä oli paikalla oikeinkin mukavasti noin keskiviikko illan merkeissä, mukava juttu että Kuopion metalli kollit ja misut olivat löytäneet mestarikaupungin bändien keikalle(jep, Manun miehet on ihan vitun kovia JYP faneja kaikki...)
Kahdelta aamuyöllä kotona, vitoselta ylös ja töihin, ei tunnu missään (tuota nyt ei uskonut kukaan)...
Jukka
Onneksi ajomatka kalakukkoperkeleiden kaupunkiin on suhteellisen helppo nakki, vielä kun sää suosi hamppia, matka taittui sukkelaan.
Henry´s Pub on mesta jossa ei ole tullut aiemmin käytyä, perkele tässä kellarissa on louhinut kovia nimiä, nimmaroidut julisteet seinillä kehystettynä kertoivat karua tarinaa. On varmaan kohtuullisen lämmin tunnelma kun paikalla on isoja nimiä, mesta ei nimittäin ole mikään Colosseum, pikemminkin katosta tulee mieleen kuvat Liverpoolin Cavern Clubilta, tiiliholvikaaret ja silleen, siisti paikka.
Eipä aikaakaan kun tutunnäköiset jätkät marssivat lavalle alkunauhan tahdissa, Manufacturer´s Pride on aivan vitun kova livebändi, jokainen joka bändin näkee tulee toteamaan saman asian. Uuden levyn(Sound of God´s Absence) biisit taittuvat hienosti, erityisiä kohokohtia ovat eittämättä Murder Mandate, Stillborn Messiah, Adeptus Satanicus ja videoltakin tuttu biisi Dahlia, joka muuten on oikeasti todella kaunis nainen...
Manu tulee nousemaan suurenkin yleisön tietoisuuteen ennen pitkää sillä bändin musiikissa on sellaisia elementtejä, jotka varmasti miellyttävät monia, rankkaa mättöä höystettynä kauniilla melodisilla osilla, nämä paljastavat selkeästi bändi potentiaalin ja monipuolisuuden.
Livenä paketti on myös erittäin tiukka, marimekkopaidat saa kyytiä niin perkeleesti.
Illan päätti toinen Jyväskylän bändi, Soulfallen. Tämän bändin musiikkia voisi kuvailla sanoilla Musta metalli, komeita melodisia osia ja toisaalta ihan helvetinmoista mätkettä. Bändin uusin levy Grave New World on komean kuuloinen tuotos, sitä pitää veivata vielä lisää, edellinen World Expiration on pyörinyt itselläkin soittimessa aika tiuhaan, onneksi jätkät vetävät sieltäkin biisejä, varsinkin viimeisenä soitettu Death of the Tyrant on livenä komea veto.
Bändillä on juuri samoin kuin Manullakin, erittäin tiukka live ote, biisit rullaavat hienosti eteenpäin ja voin kertoa että tukka heilui myös eturivin hc faneilla, jos ite yrittäisi moista tehdä, voisi olla seuraava päivä melko toivotonta, joko pää olisi kainalossa tai kaulatukea joutuisi käyttämään pari viikkoa, siisti meininki.
Yleisöä oli paikalla oikeinkin mukavasti noin keskiviikko illan merkeissä, mukava juttu että Kuopion metalli kollit ja misut olivat löytäneet mestarikaupungin bändien keikalle(jep, Manun miehet on ihan vitun kovia JYP faneja kaikki...)
Kahdelta aamuyöllä kotona, vitoselta ylös ja töihin, ei tunnu missään (tuota nyt ei uskonut kukaan)...
Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
