Woah sanoi Tiger Jack, tuo iänikuinen Tex Willerin seuralainenkin, matka Ouluun saisi kyllä jo vuonna 2010 olla autolla suoritettuna moottoritie painotteinen, vaan paskat se mitään on.
Hirveätä ränniä ja pihaliittymillä varustettua 60-luvun ankeutta lisättynä 70-luvun maaltamuuton muistikuviin, tyhjine vanhoine kyläkauppoineen ja ränsistyneine majataloineen.
Aina kun tulen Ouluun, muistan Lampaansyöjien matkan Ouluun ja siitä Kuusamon suuntaan, mutta tuo saatanallinen technopolis kyltti kyllä karistaa turhat nostalgiset muistot mielestä. Nyt on 2010!
Oulu on maaliskuun 13. päivä kylmä paikka, Talvisodan päättymisen muistopäivänä on pakkasta liki parikymmentä astetta ja tuuli tervehtii etelän tulvan tuomaa jäisellä poltteellaan, hyi satan, äkkiä kohti paikkakunnan Levykauppa Äxää, sielläpä BK:n miehistö valmistautuu vetämään keikan, juhlaan onkin aihetta sillä BK julkaisee uuden levyn, BK 20 live nimeä kantavan energialatauksen, joka on lajissaan lyömätön, kuten on Lampaansyöjätkin.
Levykaupan sisukset tärisevät kun BK mättää reilun puoli tuntia tulemaan levyn materiaalia, onhan se ihan helvetin kovaa mättöä, jotenkin tuntuu niin sopivalta että Talvisodan päättymistä kunnioitetaan suomenkielisellä raskaalla rokilla, se on korostetusti oman tiensä kulkijoiden tapa kertoa olevansa elossa ja voivansa hyvin, vaikka Suomella kuulemma menee tällä hetkellä kaikki päin persettä. En minä vaan ole huomannut mitään, täällä saa puhua suomea ja kulkea vapaasti ja tehdä lain puitteissa monia asioita kenenkään ohjaamatta toimintaa, joten voisi olla paljon huonomminkin.
Niinpä niin, Nimetön naapuri, Musta Pyöveli ja Pyörät esimerkkinä mainitakseni kuultiin Äxässä, paikalliset alkuasukkaat olivat liekeissä sillä heistä oli vitun hienoa että kaupassa ei kuullut kassalla mitään, saivat alennusta tinkimättä kun kassalla ukot löi ohi nuottien hakatessa sormenpäät vereslihalle ja silmissä sumeni savukoneen tunkiessa tilan täyteen usvaa, jonka suojissa bändi siirtyi sujuvasti Nuclear Nightclubin uumeniin tekemään soundchekin illan varsinaista juhlahetkeä varten, illan keikalla kuultaisiin myös Rautakanki nimistä bändiä, sen kierrätyskamoista tehdyt soittimet ovat muuten taideteoksia kaikki tyynni.
Hipin suolet kurnivat nälästä ja paikallinen Fransmanni tarjosi kaikkea suolta ja verisuonia tukkivaa, hinta lienee ollut kohtuullinen, ruoka oli hyvää ja hipin mieli paloi jo tässä vaiheessa hotellin sänkyyn piiloon tältä helvetilliseltä viimalta ja pakkaselta jota Oulun keskusta jälleen tarjosi koko rahalla, no onhan se tuo meri semmonen joo. perkele.
Hippi näkee mehukkaat painajaiset, mitäs söit niitä valkosipuliperunoita aasi, mutta tuntee olevansa valmis illan keikkaan, Rautakangen jo louhiessa, hippi saapuu tonteille. Taksilla tietenkin, kunnon porho tyyliin, saatana kun ei ego meinannut mahtua siihen henkilöautoon, tilataksi pitää tilata ensi kerralla. Ohan se varma.
Kierrätysmetallin tai rokin jälkeen alkaa kuulua tuttu alkunauha, sähköttää jotain ja BK ottaa tilan haltuun.
BK:n kokonaisvaltainen energia välittyy saman tien tuvan joka nurkkaan, paikalla on ihan mukavasti yleisöä, joka suomalaiskansalliseen tapaansa on ihan selvinpäin, mölyää siitä huolimatta ihan älyttömästi, osoittaa tulisesti suosiotaan ja piiskaa bändiä entistä hurjempaan menoon.
Laulaja Janne Helttusen johdolla BK vetää ravakasti ja jos biisit kuten Aika kultaa muistot, Orjalaiva, Nimetön naapuri, Varjele mun järkeni, Musta pyöveli ja Nahkaradio jättävät jonkun kylmäksi, on se kumma! BK vetää pitkän setin, parit encoret kruunaavat illan, Suomen kovin livebändi on jälleen kerran antanut iskujen sadella, pohjoisen ihmiset ovat selvästi tyytyväisiä illan antiin ja alkavat kumota alkoholittomia terveysmikstuura sekoituksia kiihtyvällä vauhdilla kitaansa, onhan lauantai, tuo viikon ylivoimaisesti paras päivä, päivä kun ei vituta se että huomenna pitää lähteä töihin, voi valvoa myöhempään ja nauttia elämästään.
Hipin päivä oli päättynyt, Holiday Innin kemikaalin tuoksuiset lakanat tervehtivät ja vaivuttivat äkkiä syvään uneen, hippi näki unta että oli kesä ja sudenkorennot lentelivät rannan tuntumassa, nappaillen kärpäsiä lennosta pysähtyen kurjenmiekkojen lehdille syömään niiltä nopeasti pään pois, siipien putoillessa järven pintaan hipin uni syveni vajoten kohti järven pohjan mutaa...
Jukka
torstai, 18. maaliskuuta 2010
sunnuntai, 1. marraskuuta 2009
Levyarviot / Pearl Jam: Backspacer ja Raised Fist: Veil of Ignorance
Pearl Jam: Backspacer
Pearl Jam tekee pitkästä aikaa parhaimman levynsä. Tämä ei tietysti tarkoita, että kyseessä olisi mikään mestariteos, vaan lähinnä tämä kuvaa bändin hidasta ja varmaa tason hiipumista. Nyt bändi läväyttää tiskiin rokkilevyn ja messevä sinkkubiisi The Fixer herättää uuden kiinnostuksen bändiä kohtaan, mutta levyä kuunnellessa ei tule sellaista ahaa elämystä, mitä tämä orkesteri on parhaillaan aiheuttanut.
Kädessä onkin tasaisen paksuhko ameriikanrokkilevy jolla ei yllätyksiä ole odotettavissa. Vimmaisten biisien puuttumista ei korvaa edes se tekemisen riemu joka on aistittavissa levyä kuunnellessa. Ei vihastuta eikä ihastuta tämä tekele minua.
Kiitämme: Pitkää ja tinkimätöntä uraa
Moitimme: Vanhenemisen kiroja.
-Jone
Raised Fist: Veil of Ignorance
Raised Fist tuo Ruotsin armottomin hc pumppu on levy levyltä hidastanut vauhtia. Edellinen levy oli mielestäni loistava ja se onkin puhki soitettu Uutukainen on jotenkin kaksijakoinen Paketti jossa tempovaihtelut hämäävät aika paljon ja alkavat jossain määrin ärsyttämään. Vauhdikkaat rykäisyt toimivat kuin tauti, mutta seuraavaksi tunnelmaa latistaa vauhdin hidastuminen.
Hitaudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tämä bändi ei ole tehty puolinopeudella kulkemaan. Laulaja Alexander "Alle" Hagman sentään huutaa kaikki biisit läpi tutulla tyylillään ja sellaisella intesititeetillä, että se pelastaa paljon. Kyseessä voi olla levy jota täytyy kuunnella paljon ennen kuin korva tottuu noihin ärsyttäviin tempo vaihteluihin.
Kiitämme: Ruotsissakin osataan edes jotain
Moitimme: Uudistushalukkuutta hitaampaan suuntaan
- Jone
Pearl Jam tekee pitkästä aikaa parhaimman levynsä. Tämä ei tietysti tarkoita, että kyseessä olisi mikään mestariteos, vaan lähinnä tämä kuvaa bändin hidasta ja varmaa tason hiipumista. Nyt bändi läväyttää tiskiin rokkilevyn ja messevä sinkkubiisi The Fixer herättää uuden kiinnostuksen bändiä kohtaan, mutta levyä kuunnellessa ei tule sellaista ahaa elämystä, mitä tämä orkesteri on parhaillaan aiheuttanut.
Kädessä onkin tasaisen paksuhko ameriikanrokkilevy jolla ei yllätyksiä ole odotettavissa. Vimmaisten biisien puuttumista ei korvaa edes se tekemisen riemu joka on aistittavissa levyä kuunnellessa. Ei vihastuta eikä ihastuta tämä tekele minua.
Kiitämme: Pitkää ja tinkimätöntä uraa
Moitimme: Vanhenemisen kiroja.
-Jone
Raised Fist: Veil of Ignorance
Raised Fist tuo Ruotsin armottomin hc pumppu on levy levyltä hidastanut vauhtia. Edellinen levy oli mielestäni loistava ja se onkin puhki soitettu Uutukainen on jotenkin kaksijakoinen Paketti jossa tempovaihtelut hämäävät aika paljon ja alkavat jossain määrin ärsyttämään. Vauhdikkaat rykäisyt toimivat kuin tauti, mutta seuraavaksi tunnelmaa latistaa vauhdin hidastuminen.
Hitaudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tämä bändi ei ole tehty puolinopeudella kulkemaan. Laulaja Alexander "Alle" Hagman sentään huutaa kaikki biisit läpi tutulla tyylillään ja sellaisella intesititeetillä, että se pelastaa paljon. Kyseessä voi olla levy jota täytyy kuunnella paljon ennen kuin korva tottuu noihin ärsyttäviin tempo vaihteluihin.
Kiitämme: Ruotsissakin osataan edes jotain
Moitimme: Uudistushalukkuutta hitaampaan suuntaan
- Jone
tiistai, 20. lokakuuta 2009
Levyarvio: Rammstein:Liebe ist für alle da
Pikkuisen on mennyt liian kauan sitten edellisen kunnollisen Rammstein levyn, Rosenrot oli ihan paska, Reise Reisella on muutamia ihan tähtihetkeen verrattavia vetoja, mutta Mutter oli ja on skenen kovimpia runttauksia.
Nyt on tullut uusi mestariteos, levyn avausraita Rammlied oli Pussy singlellä jo mukana, uskomaton, mahtipontinen ja niin Rammstein kuin olla vain voi, järkyttävän kova aloitusraita.
Kakkosbiisi Ic Tu Dir Weh on jopa jos mahdollista vieläkin hienompi, Till laulaa todella väkevästi ja biisissä on ihan killeri kertosäe. Kolmas biisi Waidmanns Heil alkaa metsämiehien torvensoitolla, hillitön junttaus käynnissä jälleen, kertosäe jää kerralla päähän ja kun käännät volumen perkele etelään niin kyllä muuten lähtee naapuriltakin hilse päästä.
Haifisch ja B********(kai jotain Büchstabbing) ovat helvetin hienoja biisejä molemmat, mutta ne valmistelevat tietä todella kauniille Frühling in Paris biisille, se on verrattavissa Ohne Dich biisin huippuhienoon lauluun ja tunnelmaan, minusta tämä on parasta antia tällä levyllä. Sitten muutama sana ahdistavimmalle biisille pitkiin aikoihin, Wiener Blut kertoo siitä saatanan lähettiläästä siellä Itävaltalaisen talon kellarissa, en minä enää edes muista sen hirviön nimeä, mutta ei sillä ole väliä. Biisi on oikeasti ahdistava kokemus, mutta ah niin järkyttävän hieno.
Pussy ja Liebe ist für alle da keventävät hienosti tunnelmaa tuon kellarikidutuksen jälkeen, Mehr on levyn tyhjänpäiväisin veto, mutta viimeinen Roter Sand vetää homman taas kuosiin ja voidaan hyvällä syyllä todeta että Rammstein on tehnyt todella komean levyn.
Tupla levyllä on muutama lisäbiisi, joista en nyt sen enempää jaksaa jauhaa paskaa, ne ovat huonompia vetoja ja pari eri versiota jostain levyllä olevasta biisistä, ihan selvästi täytettä, mutta sen väliä. Levyn kannet ovat jälleen kieli poskessa väännetyt oikein viimeisen päälle, hienosti tehdyt ja kuvia on paljon.
Loppuun on vielä pakko todeta, että kun ne liput sinne helmikuun keikalle menivät ohi suun niin kaveri pelasti hipin ja tänään on Rammstein lippu minun. Kiitti Vesa S.!!!
Jukka
Nyt on tullut uusi mestariteos, levyn avausraita Rammlied oli Pussy singlellä jo mukana, uskomaton, mahtipontinen ja niin Rammstein kuin olla vain voi, järkyttävän kova aloitusraita.
Kakkosbiisi Ic Tu Dir Weh on jopa jos mahdollista vieläkin hienompi, Till laulaa todella väkevästi ja biisissä on ihan killeri kertosäe. Kolmas biisi Waidmanns Heil alkaa metsämiehien torvensoitolla, hillitön junttaus käynnissä jälleen, kertosäe jää kerralla päähän ja kun käännät volumen perkele etelään niin kyllä muuten lähtee naapuriltakin hilse päästä.
Haifisch ja B********(kai jotain Büchstabbing) ovat helvetin hienoja biisejä molemmat, mutta ne valmistelevat tietä todella kauniille Frühling in Paris biisille, se on verrattavissa Ohne Dich biisin huippuhienoon lauluun ja tunnelmaan, minusta tämä on parasta antia tällä levyllä. Sitten muutama sana ahdistavimmalle biisille pitkiin aikoihin, Wiener Blut kertoo siitä saatanan lähettiläästä siellä Itävaltalaisen talon kellarissa, en minä enää edes muista sen hirviön nimeä, mutta ei sillä ole väliä. Biisi on oikeasti ahdistava kokemus, mutta ah niin järkyttävän hieno.
Pussy ja Liebe ist für alle da keventävät hienosti tunnelmaa tuon kellarikidutuksen jälkeen, Mehr on levyn tyhjänpäiväisin veto, mutta viimeinen Roter Sand vetää homman taas kuosiin ja voidaan hyvällä syyllä todeta että Rammstein on tehnyt todella komean levyn.
Tupla levyllä on muutama lisäbiisi, joista en nyt sen enempää jaksaa jauhaa paskaa, ne ovat huonompia vetoja ja pari eri versiota jostain levyllä olevasta biisistä, ihan selvästi täytettä, mutta sen väliä. Levyn kannet ovat jälleen kieli poskessa väännetyt oikein viimeisen päälle, hienosti tehdyt ja kuvia on paljon.
Loppuun on vielä pakko todeta, että kun ne liput sinne helmikuun keikalle menivät ohi suun niin kaveri pelasti hipin ja tänään on Rammstein lippu minun. Kiitti Vesa S.!!!
Jukka
Levyarviot: The 69 Eyes/Back in Blood ja Muse/Resistance
The 69 Eyes: Back in Blood
Ahaa, 69 Eyes on tehnyt rokahtavan levyn, siihen se rokkaavuus sitten loppuikin.
Back in blood on siisti, siloiteltu ja valmiiksi pureskeltu. Kohde ilmiselvästi valtameren takana. 69 Eyes on tehnyt hemmetin hyvänkin rokki levyn, Wrap Your Troubles in Dreams jossa kitarat murisivat ja asenne on kohdallaan.
Tällä ulostuksella ei ole mitään noista ja ei päästä lähellekkään sitä rouheutta. Suositeltavaa olisi, että keskityttäisiin ulkonäön sijaan itse asiaan ja jätettäisiin turhat varmistelut pois. Tämä poppi levy kyllä miellyttää jo äitejäkin.
Kiitämme: wrap your troubles in dreams levyä
Moitimme: halvan Kiinalaisen kopion hajua
Muse:Resistance
Muse on puhunut perinteisen albumiformaatin korvaamisen verkossa julkaistavilla yhden biisin vedoksilla. Suosittelen lämpimästi ajatusta...Musen kohdalla.
Saadaan tällainen paska pois levyhyllyiltä ja tilalle kunnon musiikkia. Muse kompastuu suuruuden kantoon ja lyö päänsä mitäänsanomattomuuden kiveen. Levyllä on paljon tavaraa, mutta ei sisältöä tai jos on, niin sitä on vähän ja hyvin piilotettu. Levyn kuuntelu on yhtä mielyttävää, kuin kuseminen topsipuikolla otetun klamydia testin jälkeen. Suositellaan kaikille jotka tykkää paskasta tai jotka haluavat "yllättää" ex-puolisonsa
Kiitämme: Musen uutta ajatusta musiikin julkaisusta....siis edelleen Musen kohdalla
Moitimme: Levyn julkaisevaa yhtiötä.....Hävetkää
Jone
Ahaa, 69 Eyes on tehnyt rokahtavan levyn, siihen se rokkaavuus sitten loppuikin.
Back in blood on siisti, siloiteltu ja valmiiksi pureskeltu. Kohde ilmiselvästi valtameren takana. 69 Eyes on tehnyt hemmetin hyvänkin rokki levyn, Wrap Your Troubles in Dreams jossa kitarat murisivat ja asenne on kohdallaan.
Tällä ulostuksella ei ole mitään noista ja ei päästä lähellekkään sitä rouheutta. Suositeltavaa olisi, että keskityttäisiin ulkonäön sijaan itse asiaan ja jätettäisiin turhat varmistelut pois. Tämä poppi levy kyllä miellyttää jo äitejäkin.
Kiitämme: wrap your troubles in dreams levyä
Moitimme: halvan Kiinalaisen kopion hajua
Muse:Resistance
Muse on puhunut perinteisen albumiformaatin korvaamisen verkossa julkaistavilla yhden biisin vedoksilla. Suosittelen lämpimästi ajatusta...Musen kohdalla.
Saadaan tällainen paska pois levyhyllyiltä ja tilalle kunnon musiikkia. Muse kompastuu suuruuden kantoon ja lyö päänsä mitäänsanomattomuuden kiveen. Levyllä on paljon tavaraa, mutta ei sisältöä tai jos on, niin sitä on vähän ja hyvin piilotettu. Levyn kuuntelu on yhtä mielyttävää, kuin kuseminen topsipuikolla otetun klamydia testin jälkeen. Suositellaan kaikille jotka tykkää paskasta tai jotka haluavat "yllättää" ex-puolisonsa
Kiitämme: Musen uutta ajatusta musiikin julkaisusta....siis edelleen Musen kohdalla
Moitimme: Levyn julkaisevaa yhtiötä.....Hävetkää
Jone
keskiviikko, 7. lokakuuta 2009
Keikkaraportti: Manufacturer´s Pride, Inferno Jyväskylä 11.09.2009
Vai olisko pitänyt vetäistä otsikoksi, Manu on 9/11? Keikkapaikalle meno noudatti joltisellakin tavalla elämäni tarinaa, auttamassa laitapuolen kulkijaa polkupyöränsä raunioista pois ja odotella jäätävän kylmän viiman hivellessä ambulanssin saapumista. Ukko sai mongerrettua että oli kaatunut kolmashti ennen kuin riitti. Jotkut oppii vähemmällä kuin toiset.
Päivä oli ollut pitkänomainen ja hyytävä muutenkin, mutta voittamalla sen kuuluisan väsymyksen tunteen ja pakottamalla itsesi liikkeelle saavutat aina jotain positiivista elämääsi. Niin kävi nytkin, oli mahdollisuus auttaa kaveria ja toisaalta päästä Manun keikalle.
Unplugged homma tämän bändin kohdalla kuullosti jo heti lähtöön niin villiltä hommalta, että ajattelin tämän olevan pakko nähdä paikanpäällä, mikä minua ainakin miellytti suuresti oli se, että paikalle oli tullut erittäinkin kiitettävästi väkeä, nuoria ihmisiä. Tämäkin palauttaa aina uskoa selviytymisemme mahdollisuuteen, suomalainen nuori sentään tunnistaa vielä kunnolllisen musiikin kaiken paskan joukosta, puhumattakaan siitä että joku ihmiskunnan syöpä nimeltä joku big "let´s fuck in public"brother vetää ihmisiä sohvaansa, se vasta on etovaa touhua! Sellaisen paskan katsominen tyhmentää ihmistä.
Inferno oli kyllä oikeinkin passeli mesta tällaiselle keikalle, riittävän intiimi, sillä unplugged homma tarvitsee tietynlaista läheisyyttä yleisön ja artistin välillä, ei tällaista voi katsella mistään kymmenen metrin päästä korkealta lavalta.
Biisit jotka muuten menivät järjestyksessä näin: 1. Mind and Machine 2. Dahlia 3. Adeptus Satanicus 4. Bleed out the Sin 5. Stillborn Messiah 6. Murder Mandate 7. Breach
olivat oikeinkin osuneita valintoja, sovitukset olivat todella yllättäviä omalla tavallaan, se diskojuttu siellä jossain oli kyllä yliveto. Vaatii kovaa profiilia vetää noin, lyömättä läskiksi koko hommaa, kieli poskessa pitää aina mennä eikä ottaa itseään liian vakavasti, mutta ei ihan tolkuton spedeilykään mihinkään johda.
Adeptus Satanicus on kyllä valtavan hieno biisi, se oli suorastaan järkyttävän kova veto ja illan ehdoton kohokohta. Dahlia, tuo kaunis daami, tiukka versio joka myös jäi mieleen, Stillborn Messiah täydensi top kolmosen.
Bändi jolla riittää arvio vetäistä tällainen keikka on varmasti menestyvä lisää. Sitä varmasti toivoo lisäkseni moni muukin olen aivan vakuuttunut.
Jukka
p.s. hidas tekstin julkaisu aikataulu johtuu syyshyytymisestä, magneetto on vittu aivan homeessa!
Päivä oli ollut pitkänomainen ja hyytävä muutenkin, mutta voittamalla sen kuuluisan väsymyksen tunteen ja pakottamalla itsesi liikkeelle saavutat aina jotain positiivista elämääsi. Niin kävi nytkin, oli mahdollisuus auttaa kaveria ja toisaalta päästä Manun keikalle.
Unplugged homma tämän bändin kohdalla kuullosti jo heti lähtöön niin villiltä hommalta, että ajattelin tämän olevan pakko nähdä paikanpäällä, mikä minua ainakin miellytti suuresti oli se, että paikalle oli tullut erittäinkin kiitettävästi väkeä, nuoria ihmisiä. Tämäkin palauttaa aina uskoa selviytymisemme mahdollisuuteen, suomalainen nuori sentään tunnistaa vielä kunnolllisen musiikin kaiken paskan joukosta, puhumattakaan siitä että joku ihmiskunnan syöpä nimeltä joku big "let´s fuck in public"brother vetää ihmisiä sohvaansa, se vasta on etovaa touhua! Sellaisen paskan katsominen tyhmentää ihmistä.
Inferno oli kyllä oikeinkin passeli mesta tällaiselle keikalle, riittävän intiimi, sillä unplugged homma tarvitsee tietynlaista läheisyyttä yleisön ja artistin välillä, ei tällaista voi katsella mistään kymmenen metrin päästä korkealta lavalta.
Biisit jotka muuten menivät järjestyksessä näin: 1. Mind and Machine 2. Dahlia 3. Adeptus Satanicus 4. Bleed out the Sin 5. Stillborn Messiah 6. Murder Mandate 7. Breach
olivat oikeinkin osuneita valintoja, sovitukset olivat todella yllättäviä omalla tavallaan, se diskojuttu siellä jossain oli kyllä yliveto. Vaatii kovaa profiilia vetää noin, lyömättä läskiksi koko hommaa, kieli poskessa pitää aina mennä eikä ottaa itseään liian vakavasti, mutta ei ihan tolkuton spedeilykään mihinkään johda.
Adeptus Satanicus on kyllä valtavan hieno biisi, se oli suorastaan järkyttävän kova veto ja illan ehdoton kohokohta. Dahlia, tuo kaunis daami, tiukka versio joka myös jäi mieleen, Stillborn Messiah täydensi top kolmosen.
Bändi jolla riittää arvio vetäistä tällainen keikka on varmasti menestyvä lisää. Sitä varmasti toivoo lisäkseni moni muukin olen aivan vakuuttunut.
Jukka
p.s. hidas tekstin julkaisu aikataulu johtuu syyshyytymisestä, magneetto on vittu aivan homeessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
