Vanhat Australian hirmut ovat taas julkaisseet uutta kamaa, viimeisimmältä Blood Brothers kiekolta on repäisty erilleen EP, joka tuli Swampin kautta, kesti n. 3 viikkoa, Black Eyed Bruiser on albumin avausraita ja helvetin hyvä sellainen, kunnon junttausta ja kun Angry Anderson avaa kitusensa ei voi erehtyä ukosta, sama meininki on jatkunut jo vuodesta 1976, siis vain vuoden nuorempi bändi kuin Motörhead, joten hatut päästä!
"If you see me walking down the street, you better get out of my way..." eli ei ole paljon tyyli muuttunut sitten alun, minulla oli aikoinaan tämän bändin levy vinyylinä, se oli Assault&Battery nimeltään, muistan että siinä oli paljon samaa pyrkimystä kuin AC/DC:ssa, eipä ihme kun tätäkin bändiä olivat silloin Wanda&Young tuottamassa, mutta ikinä tämä ei noussut maailmanmaineeseen kuten edellämainittu bändi, mutta siitä huolimatta nämä äijät louhivat ympäri kyliä edelleen, käyvät muuallakin keikoilla kuin Walkabout Creekissa, mm. Moskovassa ja Hampurissa, vuoden 2007 Harley Davidson kokoontumisajoissa jne.
EP sisältää 4 vetoa, joist kolme jälkimmäistä on livenä vuodelta 2005, eli klassikot Rock´n´Roll Outlaw, Remedy ja Astra Wally joka on muuten edellen se juttu minulle. Hard Rock on taattua kamaa, tässä ei turhia kursailla ja slide kitara soi hienosti, kunnon vinkunaa ja riffit on suoria ja metronomintarkkoja.
Tämä on kuin unta joskus, katselen noita levyn kansia ja ukkojen kuvia, ne on harmaantuneet, lihoneet... mitä helevettiä, katsoin just äsken peiliin, meissähän on jotain samanlaista ulkonäössä....
Jukka
lauantai 19. tammikuuta 2008
Levyarvio/Calabrese: The Traveling Vampire Show
Tämä sitten onkin Calabresen uusin tuotos, vuodelta 2007 oleva Kiertävä Vampyyrishow, tämä on ehkä vähän parempi soundeiltaan kuin aiempi, mutta samaa biisiä tässäkin soitetaan tyyliin: Death Eternal, Vampires Don´t Exist, Voices of The Dead Your Ghost jne.
Biisejä on kaikkiaan 12 kuten edellisessäkin, mutta viimeinen on tässäkin 14 ja puolen minuutin pituinen horror show, loppu on kuin jotain piilobiisi juttua.
Tämä on itseasiassa ihan helvetin hyvä levy, näihin pitää olla tietty mielentila kuunnellessa, volumet tappiin ja antaa äijien hakata soittimiaan, kovin vapauttavaa.
Jollain kohtaa bändistä tulee mieleen jotkut Offspring tyyliset jutut, laulaja kuullostaa joskus aika samalta, mutta tämä on silti oman tyylisensä juttu.
Voisi tätä kai sanoa jotenkin ehkä sellaiseksi Misfits tyyliseksi hommaksi myös, tämä on vain parempaa kamaa kuin Misfits joka on aika vitun tylsä suurimman osan ajasta.
Death Eternal aloittaa levyn aika rapeasti, kunnollista huutoa koko ralli läpeensä. Hyvin osuu kulmaan ja ihan kuin biisi loppua kohti kirisi vähän tempoaan, voin tietysti kuvitella koko jutun, mutta siltä se hetkittäin kuullostaa.
Voices of The Dead on sitten vähän loivempi tempoltaan, mutta vain vähän, hyvä ellei täydellinen kertsi, tämä oli ensimmäinen tämän bändin biisi jonka kuulin koskaan, iski heti täysillä. Tämän voit kuunnella Calabresen myspace sivulla olevassa playerissa.
Vampires Don´t Exist on sama biisi kuin edellinen, oikeastaan sen jatkumo, helvetin hyvä kertsi ja jollottava huuto maustettuna helvetin levottomalla kitarariffillä viekoittelee kääntämään volume nuppia vieläkin enemmän nurin, siis kohti väli-ilmansuuntaa nimeltään Kaakko(Kaarle Viikate on tuon suunnan miehiä siis)
Inside This Coffin kertoo siis jotain arkun sisällä olemisesta, räkäisesti vedellään ja huuto jatkuu edelleen, Night In The Lonesome October alkaa jollain vampyyrin naurulla ja ukonilmalla, sen jälkeen tulee tikkaava riffi, rumpali antaa virvelille kyytiä, mahtava biitti, tästä biisistä pidän erityisesti.
Come Alive muistuttaa jostain 70-luvun lopun punk jutusta, en vain muista mistä, paremmin nämä silti soittaa, mutta tämä on hey huutoineen jotain sellaista vanhempaa ja loppuu muuten just tyyliä kunnioittaen, aivan yllättäen.
Children of the Night on huomattavasti Calabresemaisempi veto, woooooowwwooooooooooooo huutoa tulee ihan vitusti, mutta se käy kyllä minulle.
Saturday Night of the Living Deadin kautta kuljetaan levy loppuun verenmakuisissa tunnelmissa, levy on oikein mainio kaveri tällaisen paskatalven nujertamisessa, tätä kuunnellessa aika rientää.
Levyt muuten löytyivät Music Hunterin kautta, (Vesku ei turhaan liikettä kehunut) muut liikkeet eivät tätä bändiä paljon tunteneet, joten onneksi on kunnon liikkeitä mitkä hommaavat ihan mitä haluat ja ihan kohtuuhintaan, eivät nämkään maksaneet kuin sen normin 18 ekee kipale ja postikuluja ei päälle tullut yhtään, se on asiakaspalvelua se.
Bobby, Jimmy ja Davey Calabrese heittävät lepakot ja veret naamallesi, hymyssä suin.
Jukka
Biisejä on kaikkiaan 12 kuten edellisessäkin, mutta viimeinen on tässäkin 14 ja puolen minuutin pituinen horror show, loppu on kuin jotain piilobiisi juttua.
Tämä on itseasiassa ihan helvetin hyvä levy, näihin pitää olla tietty mielentila kuunnellessa, volumet tappiin ja antaa äijien hakata soittimiaan, kovin vapauttavaa.
Jollain kohtaa bändistä tulee mieleen jotkut Offspring tyyliset jutut, laulaja kuullostaa joskus aika samalta, mutta tämä on silti oman tyylisensä juttu.
Voisi tätä kai sanoa jotenkin ehkä sellaiseksi Misfits tyyliseksi hommaksi myös, tämä on vain parempaa kamaa kuin Misfits joka on aika vitun tylsä suurimman osan ajasta.
Death Eternal aloittaa levyn aika rapeasti, kunnollista huutoa koko ralli läpeensä. Hyvin osuu kulmaan ja ihan kuin biisi loppua kohti kirisi vähän tempoaan, voin tietysti kuvitella koko jutun, mutta siltä se hetkittäin kuullostaa.
Voices of The Dead on sitten vähän loivempi tempoltaan, mutta vain vähän, hyvä ellei täydellinen kertsi, tämä oli ensimmäinen tämän bändin biisi jonka kuulin koskaan, iski heti täysillä. Tämän voit kuunnella Calabresen myspace sivulla olevassa playerissa.
Vampires Don´t Exist on sama biisi kuin edellinen, oikeastaan sen jatkumo, helvetin hyvä kertsi ja jollottava huuto maustettuna helvetin levottomalla kitarariffillä viekoittelee kääntämään volume nuppia vieläkin enemmän nurin, siis kohti väli-ilmansuuntaa nimeltään Kaakko(Kaarle Viikate on tuon suunnan miehiä siis)
Inside This Coffin kertoo siis jotain arkun sisällä olemisesta, räkäisesti vedellään ja huuto jatkuu edelleen, Night In The Lonesome October alkaa jollain vampyyrin naurulla ja ukonilmalla, sen jälkeen tulee tikkaava riffi, rumpali antaa virvelille kyytiä, mahtava biitti, tästä biisistä pidän erityisesti.
Come Alive muistuttaa jostain 70-luvun lopun punk jutusta, en vain muista mistä, paremmin nämä silti soittaa, mutta tämä on hey huutoineen jotain sellaista vanhempaa ja loppuu muuten just tyyliä kunnioittaen, aivan yllättäen.
Children of the Night on huomattavasti Calabresemaisempi veto, woooooowwwooooooooooooo huutoa tulee ihan vitusti, mutta se käy kyllä minulle.
Saturday Night of the Living Deadin kautta kuljetaan levy loppuun verenmakuisissa tunnelmissa, levy on oikein mainio kaveri tällaisen paskatalven nujertamisessa, tätä kuunnellessa aika rientää.
Levyt muuten löytyivät Music Hunterin kautta, (Vesku ei turhaan liikettä kehunut) muut liikkeet eivät tätä bändiä paljon tunteneet, joten onneksi on kunnon liikkeitä mitkä hommaavat ihan mitä haluat ja ihan kohtuuhintaan, eivät nämkään maksaneet kuin sen normin 18 ekee kipale ja postikuluja ei päälle tullut yhtään, se on asiakaspalvelua se.
Bobby, Jimmy ja Davey Calabrese heittävät lepakot ja veret naamallesi, hymyssä suin.
Jukka
Levyarvio/Calabrese: 13 Hallowe´ens
Calabrese oli vielä joku viikko sitten minulle täysin tuntematon bändi, maispeissin kautta törmäsin tähän tyylilajiin, Tiger Army on lajin huippu, mutta Calabrese soittaa vähän erityylistä kamaa, ehkä sitä voisi kutsua nimellä vampyyripunk, suoraa huutoa on enemmän ja vampyyrileffat ovat läsnä koko ajan.
Tämä levy on vuodelta 2004, avausraita Zombie I kertoo heti mistä on kyse, melko suoraa rytkytystä, hyvä kertsi joka koukuttaa ihan mukavasti.
Tämä ei siis ole mitään hc punkkia, jenkit ei ole minusta koskaan edes tienneet mitä hc punk on , niillä on aina hyviä stemmoja, vähän niinkuin Ramones tyyliin.
Calabrese soittaa tällä levyllä 13 biisiä, mm. Resurrection, Death of Me, One of Us, Midnight Spookshow, Crizila jne.
Jos tykkäät suorasta rytkeestä, tämä voisi olla levy sinulle.
Jukka
p.s. Calabresen levyjen nimet ovat aina fanikilpailun voittajan keksintöä, aika hyvä tapa ottaa porukkaa mukaan hommaan tämäkin.
Tämä levy on vuodelta 2004, avausraita Zombie I kertoo heti mistä on kyse, melko suoraa rytkytystä, hyvä kertsi joka koukuttaa ihan mukavasti.
Tämä ei siis ole mitään hc punkkia, jenkit ei ole minusta koskaan edes tienneet mitä hc punk on , niillä on aina hyviä stemmoja, vähän niinkuin Ramones tyyliin.
Calabrese soittaa tällä levyllä 13 biisiä, mm. Resurrection, Death of Me, One of Us, Midnight Spookshow, Crizila jne.
Jos tykkäät suorasta rytkeestä, tämä voisi olla levy sinulle.
Jukka
p.s. Calabresen levyjen nimet ovat aina fanikilpailun voittajan keksintöä, aika hyvä tapa ottaa porukkaa mukaan hommaan tämäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
