Keikkaraportti: Sapattivuosi, Lutakko Jyväskylä, 23.4.2009

Black Sabbathia suomeksi, ensimmäinen muistikuva on muutaman vuoden takaa, kun Radio Rockin aamussa soi Kännin piikkiin, ajattelin että mitä vittua? Ensimmäinen kuuntelu oli todella outo kokemus, mutta se aiheutti sen että oli pakko ostaa bändin pari ilmestynyttä levyä, Sapattivuosi ja Vol 2.
Kyllä ne alkoivat aueta kun niitä rupesi oikein kuuntelemaan, tajusi heti miten hienosti sanoitukset oli vedetty alkuperäisiä kunnioittaen, eli ne eivät sano juuri mitään, mutta toisaalta kovinkin paljon kun osaat tulkita niitä oikein.
Nyt kolmannen levyn Ihmisen Merkki laulusolistiksi oli pyydetty Marco Hietalaa, joka olikin mieluusti suostunut hommaan, Dion ajan biiseissä on laulajalle haastetta, mutta Hietala on kyllä mies jolla ei tällä kohtaa ole ongelmaa, mestariluokan tekijä aivan ehdottomasti.

Keikan alussa taustanauhana tulee E5150, joka muuten möyrähtelee todella komeasti, setti käyntiin biisillä Laki 666(Mob Rules) ja homma on heti alusta jo ihan täyttä juhlaa. Lutakossa on väkeä paikalla todella paljon, vanhan liiton miehet ja naiset eivät tällaista jätä väliin se on varmaa, on jo tullessa tavallaan vähän haikeutta mielessä, tokko tätä bändiä tässä kokoonpanossa enää koskaan näkeekään...
Settiin kuuluvat kaikki uuden levyn vedot, Ihmisen merkki(Sign of the Southern Cross) ja Tuli ja Maa(Heaven and Hell) ovat aivan erityisen hienoja, vanhemmista jäivät erityisesti mieleen Sotasiat(War Pigs) ja Kännin piikkiin(Sweet Leaf) joka muuten on ehkä paras Sabbath biisi, Children of the Grave voi ehkä olla vielä parempi, se on fifty-sixty.
Ei voi sanoa muuta kuin sen, että rytmipuolen hoitaneet Aunesluoma ja Vehmas ovat todella kovia jätkiä mättämään, Sabbathin musiikissa on pari erittäin tunnistettavaa piirrettä, toinen on tuo basso joka jyskää ja vyöryy, toinen on todella kovaa lyövä rumpali, molemmat tekivät alkuperäiselle jutulle kunniaa todella hienosti, taitavia soittajia ehdottomasti.
Kitaroinnista huolehti CMX bändin Janne Halmkrona, tässä bändissä mies soittaa SG:llä, tietysti.
Niinhän tekee riffimestari Tony Iommikin.
Marco Hietala tulikin jo mainittua alussa, maaginen mies laulajana, kylmät väreet tulee vieläkin kun muistaa tuon illan, mahtava meininki.
Viimeisenä biisinä tuli paljon radiosoittoa saanut Pelon Lait(Neon Knights), jonka aluksi bändi ovelasti veivasi pätkän Paranoidia, tuota biisiä jota melkein joka bändiltä pyydetään jollain keikalla.
Tässä on pari päivää mennyt miettiessä mihin tuo keikka asettuu omien keikkojen muistilistalla, voin kertoa että se on todella korkealla, kaikki te jotka jätitte keikan väliin, voin lohduttaa teitä muutamilla sanoilla: vitun urpot! hähäää! mokasitte pahasti!

Sapattivuodelle suuret kiitokset!

Jukka