Keikkaraportti: Metallica, Hartwall Areena 14.06.2009

Autolla Areenan parkkitaloon, kolmenvartin odottelu hallin ulkopuolella, väkeä on valunut jo paikalle melkoisesti ja huomaa että on sunnuntai, jotenkin kaikki vaikuttavat olevan selvinpäin, suurin osa ainakin olikin.
Pari huomiota, paljon paikalla isiä ja äitejä jälkikasvun kanssa. Itse kuuluin tuohon samaan osastoon kahden poikani kanssa joista vanhempi on nähnyt Metallican kerran aiemmin ja nuorempi oli nyt ensimmäisellä keikalla mukana. Ensimmäisellä keikalla siis muutenkaan ikinä.
Aloitetaan sitten rässin kuninkaista, metallin keisareista niin ei jää mitään epäselväksi.

Ruumiintarkastelun jälkeen sisään, kohta jo alkoi kuulua jotain saatanan rämpyttelyä, Mastodon.

Mastodon, Mastodon, kohta sulla housus paska on, kuule tuo bändi taidoiltaan olematon.
Moinen jööti olisi voinut jäädä kyllä ihan suosiolla kotiin, paskat soundit, paska bändi.

Lamb of God. Laulaja kerjäsi turpaansa kutsumalla yleisöä motherfuckereiksi 35 kertaa minuutissa taajuudella, saatanan pitkätukka, kannattaisi vähän miettiä mitä tulee tänne asti sanomaan, täysi pelle koko jätkä.
Kokonaisuuden kruunasi paskin lavasoundi mitä olen eläessäni kuullut, laulajan kitinää hädin tuskin erotti, ainoastaan se motherfucker kuului, kaikki muu oli pelkkää kuraa.
Rummut ja basso oli miksattu niin pintaan että kuullosti lähinnä siltä kuin joku yrittäisi tulla bobcatilla talosi ulkoseinän läpi.
Biiseistä ei saanut mitään tolkkua ja kun laulajaa ei kunnolla kuullut, tuntui kuin istuisi jossain helvetin täristimessä ja joku saatanan kääpiö vittuilee lavalta.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään näitä uusia jenkkibändejä vastaan, mutta näillä tollikoilla olisi paljon asennepuolella opittavaa, nämä kaikki on olevinaan jotain messiaita, mutta tosiasiassa ne lämmittää vanhaa ruumista vain huutamalla päälle ja heiluttamalla moppitukkaa edestakaisin, hankkimalla jalat ja kädet tatuointeja täyteen ja kulkemalla lavalla vittu POLVIHOUSUISSA!!!!
Voiko enää olla tyhmemmän näköisiä vetimiä lavalla päällä kuin nuo? Ei voi, sitten vielä se maaninen hyppiminen ja poukkoilu kuin tulikuuma ranstakka perseessä, nauratti kyllä ihan kympillä.
Paska bändi ja paskat soundit.

Kello alkaa lähestyä yhdeksää illalla ja Metallican keikka lähestyy uhkaavasti, areenan yläpuolella roikkuu 8 Death Magnetic albumin tunnusta, ruumisarkkua jotka ovat valtavia valorigejä. Neljä näistä laitteista on varsinaisen lavan päällä, lava on hyvä Metallica konsepti, mikrofoneja ja monitoreja joka reunalla ja sivulla, eli kaverit voivat laulaa ja soittaa ihan missä päin lavaa vain haluavat. Keskellä lavaa on pyörivä rumpukoroke eli Lars voipi soitella neljään ilmansuuntaan illan aikana.
Yleisö tekee aaltoja, huudetaan ja taputetaan...

Maailman kovin ja hienoin alkunauha tärähtää käyntiin. Minä olen kuullut tämän jo monta kertaa, mutta joka kerta se herättää verenkierron täysille. Ennio Morriconen "Ecstasy of Gold" räjäyttää talon täyteen huutoon heti kättelyyn.

That Was Just Your Life on odotettu avaus, ollaanhan nyt Death Magnetic kiertueella, biisi on kyllä aivan oikea aloitusveto, bändi vaikuttaa olevan heti hereillä ja yleisö myös.
Valoshow on aivan omaa luokkaansa, missään en ole ennen moista valojen kirjoa nähnyt ja lavan yläpuolella olevat arkut alkavat laskeutua ja kääntyillä.
Hetfieldin laulu kuullostaa tosi terävältä, hyvä soundi ja hullut valot piiskaavat yleisöä koko rahan edestä.
End of The Line joka toimii myös hyvin livenä, sitten tulee kyllä helmiä sioille, Ride The Lightning albumilta soitetaan illan aikana seuraavat: Fight Fire With Fire, Trapped Under Ice!!!!, For Whom the Bell Tolls. Nämä vanhemmat biisit saavat kyllä koko areenan yleisön hulluun raivoon, Metallica poikkeaa siinä monesta bändistä, vaikka äijät ovat soittaneet kauan niin vanhojen biisien soitossa ei kuulu mitään groovejazzia vaan rässiä soitetaan niinkuin kuuluu, tykisti. Trapped Under Ice ja Fight Fire olivat ehdottomia illan kohokohtia itselleni, sillä Ride The Lightning on vaan tosi kova levy edelleen.
No Remorse ja uuden levyn biiseistä Broken, Beat and Scarred, The Day That Never Comes, All Nightmare Long toimivat aivan loistavasti.
One on aina se yksi niistä odotetuimmista, sillä on varmaa että tehosteita riittää ja niin oli nytkin, liekkejä ja pauketta ja hullua raivoa bändiltä biisin aikana, erinomainen veto.
Nothing Else Matters on yksi kaikkien aikojen hienoimpia biisejä koko rokin historiassa, se on järkyttävän kova ja se toimii aina vaan.
Enter Sandman ja illan viimeisenä tietenkin Seek&Destroy, jonka aikana huudetaan viimeisetkin voiman ja äänen sekä vitutuksen rippeet Areenan kattoa kohti, kattoa jota tuli oltua asentamassa paikoilleen joskus vuonna 1996, siinä on jotain runollista oikeutta, se katto jonka tekeminen otti niin koville tarjosi suojan tälle odotetulle keikalle ja minä tunsin kyllä olevani elossa jokaisella solullani.
Mitään ei jäänyt varastoon, eikä säästellyt kyllä bändikään yhtään vaikka vetävät tänään toisen loppuunmyydyn keikan Areenalla, kaverini on siellä tänäänkin nauttimassa annista ja on siellä pari kolme muutakin kaveria... onnelliset.
Metallica näytti jälleen kerran miksi se on suurin ja kaunein, tämä keikka oli varmasti top3 keikkoja tältä bändiltä mitä olen nähnyt, olen puhunut!Ugh!

Jukka