Keikkaraportti: Monsteriser ja Kotiteollisuus Tampere Tullikamari 9.4.2009

voe helevata, meinasko tulla kiire? no vähän joo, sillä kun marssin rappuset ylös keikkapaikalle niin Monsteriser aloitti juuri soittamisen, onneksi ehdin sillä tämä bändi on todella kova livenä, tiukkaa grunge metallia, voisi kai puhua aikamoisesta mättämisestäkin, sillä tässä lyödään tosissaan, kitarointi tässä bändissä on myös kovalla tasolla, biisit ovat tämän päivän nuorisolle ihan liian vaikeita, emmätiiä sukupolvi kuuntelee vittu jotain lady gagaa corollassa ja nappaa essoo.
Oikea musiikki kuten tässä tapauksessa Monsteriser, on ihan itse tehtyä alusta loppuun, sitä ei ole mikään narkoosissa häilyvä manageri raapustanut paskalla istuessaan jollekin botoxilla pumpatulle blondille vaan oikeat ihmiset tehneet ihmisille joiden pitäisi perkele tajuta että oikea maailma tarvitsee juuri tällaisia oman tiensä kulkijoita eikä kaikenlaisia perseennuolija puudeleita.

Paikalla on ilahduttavan paljon väkeä jo tässä vaiheessa iltaa ja Monsteriser saa porukkaan mukavasti liikettä, poislukien sen faktan että jotkut paikalla väijyvät mustapaitaiset miehet ovat sitä mieltä että tanssiminen on pahasta, täällä on syytä käyttäytyä siivosti perkele!
Kaikki säädeltyä viimeiseen asti, neuroottinen järjestyksen vahtiminen tuntuu enemmän kuin oudolta, vähempikin ohjaaminen riittää kyllä.

Monsteriser oli todella hyvä, aivan järkyttävän tiukka veto taas kerran, toivottavasti jatkossakin nähdään samoissa merkeissä.

Lyhyt roudaus, taustakankaan vaihto ja jo sieltä lekamies ilmaantuu näkösälle, ihmisiä alkaa tulla tupaan koko ajan lisää ja varsinkin lavan edusta alkaa täyttyä huimaa vauhtia. Kotiteollisuus astuu lavalle Isä Meidän alkunauhan saattelemana, alkunauha on vaikuttava, mutta ihan liian pitkä, mutta se on taas minun mielipiteeni eikä mikään absoluuttinen totuus.

Setti alkaa samaan malliin kuin muutama päivä sitten Himoksellakin, Ukonhauta ja Kivireki, perään Mahtisanat.
Kolmen ekan biisin nippu on toimivaa ja bändin lavasoundi on kyllä hyvä, tulee todella hienosti jakeluun.
Setti jatkuu: Kadonneet, Meren mutaa, Iankaikkinen, Lemminkäisen laulu, Jos sanon, Kielletyn puun hedelmä ja laatusanoilla esitelty Kaihola, joka muuten toimii hienosti. Hynysen laulu kuuluu paremmin kuin edellisellä keikalla, ukko vetää ihan hienosti. Setti päättyy Isä Meidän veisuun, encoreina alkaa tulla Taivas tippuu, Loveen langennut ja Ukko Perkele. Tässä vaiheessa iltaa vielä muutama lisää, Tuonelan koivut, Rakastaa/Ei rakasta, viimeisenä Pissaa ja Paskaa.
Keikka loppuu tasan kello 12 yöllä, ennen viimeisen encoresetin alkua Hynynen toteaa kitaraa viritellessään tekniikalle että Rakastan jää välistä pois,(FBI tutkii syytä) siksi vain nuo kolme biisiä lopuksi. Tai kaksi ja puoli.
Miitri Aaltonen oli mukana muutaman biisin aikana laulamassa taustoja ja soittamassa kitaraa, hyvä äijä laulamaan, mutta lopussa kitaran vire ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan.
Myös nuorempi Hynynen tulee lavalle Pissaa ja Paskaa taustalaujaksi ja poistuu omintakeisella tyylillään lavalta, katkokävellen kohti uusia seikkailuja.

Nyt jätän vähäksi aikaa hyvästit KT:n kiertueelle, kävin katsomassa Lutakon 13.3. keikan, Himoksen 4.4. keikan ja nyt Tullikamarin 9.4. keikan ja Lutakon veto oli paras, siellä oli myös paras yleisö, niin aina.

Kiitos Monsteriser ja Kotiteollisuus, tämä ei jää tähän.

Jukka